MIELEN JA KROPAN LIIKKEITÄ

Verhoilijan alku käväisi viime viikolla pohjoisessa ja sai vallattoman hiihtopureman. Kotona odotti mainio yllätys, nimittäin täälläkin voi hiitää!!! Nyt en meinaa malttaa pysyä poissa ladulta, joka kulkee 100 metrin päässä takapihastamme. Kunto vain on päässyt rapistumaan niin huonoksi, että kroppa ei meinaa jaksaa mielen mukana. Eilen illalla mieheni kysyi tuliko mulla paska housuun kun kävelen niin oudosti… Heh, neito hiukan jumissa!

Verstaalle töitä lipuu verkkaisesti, ei kiirettä - vielä! Niin täytyy uskoa. Tänään juuri mietin, että olispa kyllä aika mahtavaa, jos tällä hommalla itsensä elättäisi. Saisi oikeasti tehdä sitä mitä haluaa ja määrittää itse työaikansa, kuunnella hyvää groovea ja hihitellä just niin paljon kun huvittaa. Kun uskoo hyvään, hyviä asioita tapahtuu ja kun uskaltaa heittäytyä elon vietäväksi, se kyllä kannattelee. Helppoa teoriassa, mutta entäs käytännön toteutus! Jotain ihan muuta… ainakin liian usein.

Ette muuten usko mitä tapahtui eilen - sain tuliaisina neljä pulloa julmustia! Juu-u, joku tiesi että tykkään siitä! Mieheni äidin sisko oli roudannut pullot vartavasten Ruotsista, jotta meikäläinen saisi nautiskella lisää jälkijouluisia makuja. Hih - elo tosiaan on täynnä yllätyksiä!

ILMOILLA IHANIA YLLÄTYKSIÄ

Päivät surraa vauhdilla ja verstas alkaa muokkautua työpaikaksi. Naapurissa konttuuria pitävä kirjanpitäjäni on visiteerannut luonani päivittäin, ja tänään hän tokaisi: “tästä tulee aika villi mesta!”. Hih, kuulosti kivalta.

Sain maanantaina mahtavan yllärin kun kävin morjestamassa erästä eläkkeelle jäävää verhoilijaa. Poistuin paikalta farmariautollinen täynnä kangasmalleja! Aivan mahtavaa! Nyt olen pari iltapäivää ihmetellyt mihin kaikkialle niitä tungen, jotta olisivat näkysällä ja helposti saatavilla. Samalla keikalla sain myös ihanan vanhan ison kankaiden leikkuupöydän, joka huokuu tarinoita ja ajan patinaa.

Niin ne asiat sutviutuu, eteenpäin mennään pikkuhiljaa. Eniten jännittää tuleeko niitä asiakkaita oikeasti, miten ne löytää minut ja miten minä löydän heidät. Mutta ei auta kun uskoa, että hyvä tästä tulee! Jännittää silti!

• 
  

KIERRÄTYSSOHVIA

Lomailut ja juhlat alkaa olla ohi, mutta suklaa ja muut herkut meinaa vielä kolkutella mielen syövereitä - “josko vielä pari kovehtia saisi!” huutaa sisin. Mutta maha alkaa näyttää siltä, että on parempi lopettaa hyvän sään aikana. Mahtava herkkuylläri odotti vanhempieni luona, jotka palasivat jouluretkeltä Lapista - siskoni oli lähettänyt mulle pari pulloa ihanista ihaninta joulujuomaa eli ruotsalaista julmustia!

Pohjoisen jouluissa julmustin haku on jo miltei samanlainen traditio kuin joulukuusen hankinta. Eli ruotsin puolelle on köröteltävä, vaikka sieltä ei mitään muuta tarvittaisiinkaan kuin tuota makoisaa juomien helmeä. Nyt ollaan sitten vietetty jälkijoulua musti pullojen kera.

Pyhien tuoksinnassa on myös lavasohvat löytäneet tiensä kotiin uuteen toimistoon.

Oleskelutilan sohvat saivat selkänojikseen muhkeat irtotyynyt.

Sohvapöytä syntyi kaapelikelasta ja lasikannesta.

Käytävä täyttyi erikokoisista ja -värisistä tauluista

ja neuvotteluhuone sai uuden turkoosin seinän ja muhkean sohvan.

Verstaalla alkaa olla taas tilaa uusille kujeille. Siellä seinät ovat saaneet uutta väriä ja edessä on erilaisia kokeellisia virittelyjä. Huomenna kokeillaan kuinka luonnistuu oven verhoilu.

Nyt nokkaan tuoksuu niin hyvä lohisopan tuoksu, jotta on aivan pakko pyyhältää maistamaan kokin tekeleitä.Ihanaa vuotta teille, paljon naurua ja ilakointia päiviinne!

KUORMALAVOJA JA JOULUN TUNNELMAA

Jopas se on aika viilettänyt vauhdilla, kirjoittaminen on jäänyt unholaan pitkäksi toviksi. Verstaalla on ollut hulinaa - hieman erilaista kuin yleensä, nyt on rakennettu uutta. Kaikki alkoi kasasta rimoja, kuormalavoja ja vaahtomuoveja. Rimoista muovautui sahaamisen, liimaamisen ja ruuvaamisen jälkeen kehyksiä, joihin sitten nidoin kangasta ja kas, kasa tauluja odottaa nyt paikalleen ripustamista. Alla yksi isoimmista tauluista odottaa omaan paikkaansa pääsyä.

Sohvaprojektin ensimmäinen vaihe oli kaventaa kuormalavat oikean kokoisiksi, sitten hiomista, vahaamista, vaahtomuovin leikkaamista ja liimaamista ja tietty kankaiden ompelua. Monta epäilevää katsetta sain, kun selitin millainen lopputulos olisi tarkoitus tehdä, mutta työn edetessä on moni havahtunut ajatukseen, että näistähän saattaakin tulla jotakin. No, voiko moittia, kun alussa koko homma näytti tältä:

Alla osa palikoista miltei valmiina - eli jotakin tämän suuntaista on tulossa, kunhan kaikki on kasassa.

Nyt on kuitenkin hanskat tältä haavaa naulassa ja joulun lekottelut edessä. Vauhti on ollut melkoinen ja sen innoittamana siivosin vielä kotonakin, kaivoin esille kynttilät ja lyhdyt, istutin hyasintit ja rymsteerasin huushollia vähän muutenkin vain ihan huvin vuoksi. Seinälle päätyi fuky lady, joka isossa afrossaan jaksaa hyvmyilyttää aina vaan. Ja löytyipä kätköistä myös muinoin lusikoista ja muffinssivuoista väännetty tuikkulyhtykin, joka sai seurakseen ihanan tuoksuhelmen.

Wirvatuli toivottaa kaikille ihanille arvokkaille leppoisaa joulunaikaa, kuusentuoksua, piparinmakuja ja kynttilänvaloa!

• 
  
• 
  

TAKAISIN KOTIIN

Verstaalla on ollut tyhjennyspäivät. Turrikat valmstuivat ja paksun karvan alta kuoriutui aika mahtavat ihastukset. Koko paketti meni uusiksi - vanerit putsattiin mäntysuopavedellä, päälle uudet vaahtomuovit ja vanut ja viimeiseksi kruunuksi ihana pinkki-ruskea komistus. Näillä eväillä elo sujuu helposti seuraavat parikymmentä vuotta - ellei nykyinen emäntä sitä ennen keksi sisustaa asuntoaan uudella värityksellä…

tästä lähdettiin liikkeelle karvojen poiston jälkeen,

ja tähän päädyttiin

Myös sohvakalusto lähti takaisin kotiin. Ulkomuoto muuttui melkoisesti uuden kankaan myötä - nyt kelpaa taas istuskella glögiä siemaillen ja takkatulta ihastellen. Kaluston matka jatkuu helposti vielä seuraavalle sukupolvellekin.

Seuraavaksi itsellä on edessä erään toimiston sisustuksen suunnittelu. Kivaa - pääsee ihmettelemään maaleja, tapetteja, sisustustarroja, kankaita ja kasveja. Vähän erilaista vaihteeksi. Edessä on myös oman tilan rymsteeraus - sillä vuokrasopimus alkaa huomenna. Siitä on tulossa paikka nimeltä ihana. Verhoomon lisäksi tilaan tulee puoti, jossa myyn ylimääräisiä, joka puolelle kertyneitä vanhoja komistuksia sekä ihania tavaroita sisustukseen. Toivotaan että aika riittää kaikkeen, jotta saamme paikan pian pörräämään kunnolla!

• 
  
• 
  

TUPAKKAA JA TURINOINTIA

Karvaturrikat saapuivat toissapäivänä ja olihan taas melkoista hajujen sinfoniaa! Voin vain kuvitella kuinka joku Pentti tai Pirjo on istunut tuoleissa, katsellut levyraatia, ja polttanut tupakkaa pari erää perä perää - koko verstsas lemusi röökille kun poistin karvat tuoleista. Työkaverini oli sitä mieltä, että lattialla lojuneet karvat olivat lähdössä liikkeelle itsekseen, sen verran hurjan näköisiä olivat.

Haju oli niin pinttynyt pehmukkeina olleisiin vaahtomuoveihin, että päädyimme vaihtamaan nekin, sillä nykyinen omistaja ei tupakkaan koske. Kissimirrit olivat kyllä kuulemma olleet tyytyväisiä karvoihin ja hajuihin - saapa nähdä mitä ne tuumaavat uudesta kuosista. Minä ainakin olen aivan viehtynyt, kuvia uudesta lookista seuraa tuonnempana. Alla ihanuudet alkuperäisessä komeudessaan.

Ajattelimme tehdä eräälle ystävällemme pienen killerin ja ommella hälle joululahjaksi karvoista taljan. Jopa olisi mukava köllötellä takan ääressä ja siemailla glögiä… No, se ajatus jäi ja seuraavana mieliin sukeutui ajatus karvojen heittämisestä parkkipaikalla jonkun auton alle, sillä paikoin ne muistuttivat erehdyttävästi supikoiran tassua tai rusakon häntää. Sekin idea jäi kyllä toteuttamatta ja tällä kertaa kaikki puretut osat menivät roskiin - yleensä kierrätän kaiken mahdollisen, muttä tästä hajusyöpöstä ei kerta kaikkiaan voinut enää tehdä kukkaroita eikä kännykkäpusseja, säärystimistä puhumattakaan.

Ihania päiviä sinne missä oletkin, palataanpa taas uusin kujein ensi kerralla!

Kylläpäs on aikaa vierähtänyt viime kirjoituksesta - tekniikka ei todellakaan ole ollut meidän perheelle armollinen. Jo toinen kone hajosi käsiin ja nyt on jo kaivettu esiin ikivanha räppänä, jotta pysyttäisiin edes hieman vauhdissa mukana.

Yritys on nyt perustettu! Aika mahtava tunne, vaikkakin välistä tuntuu ettei sitä oikein ole edes ehtinyt ymmärtämään kun on niin paljon hoidettavia asioita. Toisinaan tulee mieleen ajatus, jotta olisihan se helppoa mennä työpaikalle, tehdä hommat ja jättää kaikki taakseen kun ovesta poistuu. Mutta sitten taas joka päiviä hihittelen itsekseni, kun saan häärätä vanhojen ihanuuksien kimpussa ja itse määrittää omat työaikani.

Täältä hiljaiselon aikana hajuhernevuodesohva on valmistunut ja lähtenyt hajuttomana maailmalle - saikin seurakseen 50-luvun kodin lamppuineen ja valaisimineen, varmasti ihana paikka sohvavanhukselle viettää eläkepäiviään.

Tällä hetkellä työn alla on seuraava pariskunta ja kuuluupa samaan sakkiin myös sohvakin.

Huomenna saan käsiini kaksi aivan kauhistuttavaa karvaturilasta - odottakaahan vaan kun näette kuvat. Kuinka joku onkin keksinyt päälystää tuolit matolla???

•