Rokokoo

Tämmöinen ihana sohvakaunotar saapui verstaalle, toivottiin käsittelyä, joka toisi sohvan 2000-luvulle. Sillain niinkun aika rajustikin. Että takaisin ei haluttu viedä samannäköistä kun tullessa. 

Sohvan perustus oli pettänyt pahasti. Pohjassa olevat satulavyöt olivat katkeilleet ja jousitus pudonnut liian alas - olen jotenkin kummallisesti onnistunut kuvaamaan sohvan siten, että roikkuvat vyöt eivät näy. 

Sohva purettiin siis aivan kaljuksi ja työt aloitettiin vyöttämällä pohja uudelleen. Vöiden päälle joustimet ja uusi sidonta. Sitten säkkikangasta, meriheinää ja puulastua. Näiden päälle uutta säkkiä, liuta erialisia ompeleita ja vielä vähän lisää pehmustetta ennen uutta kangasta. Selkänojaan sama käsittely, mutta ilman joustimia. 

Ja tämmöinen siitä sitten tuli - hiukan raju, mutta kuitenkin jotenkin vanhahtava. Ainakin se on erilainen. 

Minusta se on aika namu.

Vieterit löysällä

Perustus on pettänyt, pohja antanut myöden. Siellä se viistää miltei maata, joustin nimittäin. Ihan väärään suuntaan. Ja johan sen voi kuvitella miltä tuntuu tuollaisessa istua - ihan kuin hyllyvässä hyytelössä, pohja keikkuu miten sattuu. 

Tuolit auki ja joustimet esiin. Vanhat halkeilleet kiinnikkeet irti ja tilalle uudet. Ja sen päälle uusi perustus, uusi sisusta ja viime silauksena uusi kangas. 

Ja taas jatkuu näidenkin elämä, joku pääsee istumaan ja ihmettelemään maailmanmenoa, kenties kutomaan sukkaa tai töllöttämään lätkää. 

Puutuoleja

Muutama kaunis puutuoli ilmestyi vertaalle istuimet räjähtäneenä. Kankaat repsottivat, sisustat haisivat homeelle. Aluperäisessä kunnossa tuolit olivat olleet kasa erilaisia osia, puuseppä ja pintakäsittelijä olivat tehneet oman työnsä ennen minua. Liitokset kuntoon, tuolit kasaan liimaamalla ja uusi pintakäsittely viimeiseksi silaukseksi. Tai ei ihan viimeiseksi. Se osa jäi verhoilulle. 

Kaikki vanhat sisustat vaihdettiin uusiin ja päälimmäiseksi valittiin hyvin samantyylinen keinonahka, kuin tuoleissa oli aiemminkin ollut. Nyt kestävät taas pitkään. Ja onhan ne ihanat, kelpais minullekin!

Biedermayerkaunotar

Takana työteliäs viikko. On ommeltu keinun markiisiverho, päälystetty pikkutuoleja, leikattu vaahtomuovia venepatjoihin, uusistettu katsastusaseman penkit. Noin niinkun muun muassa. En oikein edes muista mitä kaikkea tuli tehtyä. 

Joukossa oli myös tämä kaunotar - ihana biedermayer pikkutuoli. Vanha kangas oli lähes samanlainen kuin tämä uusi, sävy vain oli vaaleanpunainen. Kaunis on tämäkin väritys ja sopii puuosiin kovin kauniisti. On ne vain olleet taitavia joskus, tehneet tuollaisia kaunottaria. Ja ihanaa, että toiset näitä vielä vaalivat ja rakastavat, säilyy kauneus vielä meidänkin jälkeisille polville ihailtavaksi. 

Pari pikkuista

Verstaalla on pitänyt kiirettä. Töitä on ilmaantunut mukavasti, mutta 9kuukauden kotonaolo on näemmä heikentänyt työtahtiani hiukkasen, sillä en meinaa pysyä aikataulussa. Siksi blogikin päivittyy niin kovin hitaasti - aika ei vain tunnu riittävän kaikkeen ja jostain on tingittävä. 

Nämäkin tuolit ovat lähteneet kotiin jo aika päivää sitten. Pari pikkukaunotarta, joiden helmukset olivat kuluneet puhki. Uutta vaahtomuovia istuimiin ja päälle hieman hillitympi kuosi - siinä ainekset seuraaville vuosille. 

Aurinko se halusi mukaan kuvaan myös ja jätti raitansa toiseen tuoliin. Kuva ei ole kummoinen, mutta antaa paistaa - niin ihanaa on tuo valo, jota ollaan saatu nautiskella viime viikot. 

Iloa isosti teille ihanat !

(mikäli siellä kukaan tätä lukee... välillä mietin, jotta turisenko täällä ihan yksikseni)

Jalaton

Tuli tämmöinen kevyt nojatuoli verhoiltavaksi. Alkuperäisessä kunnossa, sillä ihka ekalla verhoilulla. Mummon peruja kuulemma. Sisus istuttu lyttyyn, kangas kulutettu puhki - liekö ollut mummon lempipaikka. Jalka - käsinojaosio on hoidossa muualla, niihin tarvitaan uutta lakkapintaa. Kädensijoja on nimittäin käpälöity - lakka oli kulunut pois miltei kokonaan.

Uudistuneeseen versioon sisälle uusi vaahtomuovi ja uusi vanu, päälle melkosen makea Lauritzonin York kangas - johan pompsahti nykyaikaan tämä kaunokainen. Vielä kun saa jalat alleen, niin johan kelpaa istuskella.

Vyöttämistä

Artekin 611 tuolit kaipasivat uusia vöitä vanhojen miltei katkenneiden tilalle. 

Ensin vanhat vyöt alta pois - melkoinen kasa purkujätettä syntyikin.

Ja sitten uusia vöitä tilalle - pujottamista, kiristämistä niittaamista ja taas pujottamista, kiristämistä, niittaamista...

Nyt kestää taas istuskella. 

Laiskanlinnoja

Verstaalta lähti vapuksi kotiin pari laiskanlinnaa. Molemmat saivat täydellisen uudistuksen sekä sisältä että päältä ja ilmettä kevennettiin jättämällä helmat pois. 

Punaiset nutut vaihtuivat vaaleampaan - uutena kankaana Lauritzonin Pioni.