ONNETTOMUUKSIA JA LUOPUMISEN TUSKAA

Kävi huonosti. Tai toisaalta katsottuna tuuri.
Liukastuin portaissa ja liusuin naama edellä alas.
Poski ruhjeilla, silmälasit palasina.
SILMÄLASIT PALASINA!!!

Apua!
Rakkaat, kauan palvelleet kakkulat osissa.
Viis jalassa tykyttävästä kivusta, ohimolla jyskyttävästä tunteesta, aristavasta poskesta ja poskipäästä vuotavasta haavasta. Millä minä nyt katselen maailmaa?!?

Ei auta kun lähteä metsästämään uusia.
Toivottavasti löytyy yhtä mukavat, itseni näköiset sangat. Sellaiset jotka voi ilolla laittaa päähän joka aamu, joiden läpi on helppo ihmetellä maailmaa ja jotka istuvat niin, että välillä unohtaa niiden olevan päässä.

Onni onnettomuudessa - itselleni ei käynyt juuri kuinkaan.
Pieni haava poskipäässä ja kivistävä kankku - muuten neito iskukykyisenä kevättä vastaanottamassa. Ei edes mustelmaa poskessa - kiitos kylmägeelipussien!

UUTTA SISÄLTÖÄ, UUTTA PINTAA

Lukutuoli on saanut sisuksiinsa uudet sidotut jouset, uutta heinää, juuttikangasta ja muutamat reunatukiompeleet.



Lisäksi hiukan vanua sekä takamuksen että selkänojan pehmikkeeksi ja päälle uutukainen kangas. Olisin halunnut koristenaulojen sijasta reunoihin laittaa kangasnauhan, mutta sopivaa väriä ei ollut lähistöllä, joten piti tällä haavaa tyytyä nauloihin. Mutta tiedä häntä - sopivan päivän tullen naulat saattavat kadota ja tilalle ilmiintyä nauha...




Jännittävin osio oli saada tuoli kummitytölle - hän kun sattuu asumaan Kittilässä. Päätin ottaa riskin ja pistin tuolin lentokoneeseen. Matkatavaraluovutuksessa täti hiukan meinasi nikotella, mutta otti tuolin kuitenkin hihnalle ja sinne se lähti rullaamaan. Perillä jännäsin puuttuuko jalka tai onko koko tuoli haljennut, mutta vielä mitä, koko komeus rullasi ehjänä pakettina hihnaa pitkin saaden ihmetteleviä, huvittuneita ja ihastelevia katseita kanssamatkustajilta.

Ja perillä siskon luona tytöt ihmettelivät tuolia, raahasivat sitä huoneesta toiseen, yrittivät kiikkua siinä ja änkesivät siihen yhtäaikaa. Totesimme myös, että se kestää aikuisen ja vauvan painon ja toimii hätätingassa myös imetystuolina.

Kultaa vai valkeaa?

Pikkuhurmuri aiheuttaa päänvaivaa. Kullitettu pinta ei oikein säväytä ja niinpä mietin josko sen poistasi. Mutta koko tuoli on täynnä pieniä krumeluureja ja uria, joten poisto-operaatio mietityttää. Tänä aamuna kulta sai kuitenkin väistyä. Ajatuksena oli vahata tai petsata puuosat ruskealla, mutta mitä vielä - kullan alla oli ruskeanpunainen maali ja sen alla pohjamaali, joita oli aivan mahdoton saada pois kaikista koloista. Vaha ja petsi siis vain liukenisivat niiden pinnalla.

Koska tuoli tulee siskoni tyttärelle ja minun kummitytölle, voi tämän kanssa vehdata. Pari mietintäpuhelua systerin kanssa ja lopulta päätös - tuoli muuntuukin valkoiseksi. Tässä hiukan esimakua kerta maalauksen jälkeen.

PIKKUHURMURIN TARINA ALKAA

Pienelle hurmaavalle kirjojen ystävälle on tulossa melkoisen ihana lukutuoli. Alkuperäinen kuosi ei oikein neitokaisen huoneeseen sovi, joten kankaat vaihtoon ja samalla istuimen muhkuroista eroon.

Pari koristenaulaa piti ensin irrottaa, jotta pääsin käsiksi sisälmyksiin. Alta paljastui kasa muhkuraista lumppua - sukanpalasia höystettynä ties monillako pissoilla,
eli vaihtoon koko helahoito.






Ja pohjalta paljastui melkoisen erikoinen joustinsidonta...
Siis missä on sidonta?!?
Joustimet tosissaan vain tököttivät pohjalla ilman minkäänlaista lankaa missään - kaikenlaista sitä näkee.

Mutta tästä tulee ihana.

TAPETTILÖYTÖ

Verstaalla on ommeltu hurjasti erilaisia päällisiä. Uutta kuosia sohvatyynyihin, nojatuolien selkämyksiin ja koristetyynyihin. Työn alla on hurja satsi keinonahkaisia tuolien päällisiä, joista on vanhan viehätys melkoisen kaukana. Siksipä on pitänyt kauneutta etsiä toistaiseksi hiukan muualta.

Kirppiskierrokselta löytyi mahtava tapettilöytö - vanhaa kohokuvioista, röpelöpintaista medaljonkikiemuraa. Kultaa ja vaaleaa sopivassa suhteessa. Oli pakko ottaa mukaan, vaikka vuokrakodissa ei hirmuisesti remonttia viitsi tehdäkään. Mutta tätä en voinut vastustaa.

Pitkän odotuksen jälkeen myös oma rahi sai viimein tyynyn. Tämä löytö kulkeutui kotiimme jo viime kesänä, mutta koskapa sitä olisi aikaa itselle mitään tehdä... Oikeastaan homma on tyssännyt siihen ettei sopivaa kangasta ole tullut eteen. Tämäkään ei ole SE oikea, mutta kelpaa odotellessa.


Kaunista päivää sinne missä oletkin!

Kylpyhuoneessa

Kevään tulo, aurinko ja lintujen viserrys on saanut kodin rymsteeraushormoonit hyrräämään. Hirmuinen vimma siirrellä huonekaluja, laittaa uusiksi vähän tuota nurkkaa ja sitten seuraavaa ja tietysti vielä vähän tuoltakin... vyöry on alkanut.

Koti on kuin pommin jäljiltä. Kun yksi nurkka on valmiina, on toisaalla valtava sekasorto. Mutta hiljaa hyvä tulee ja pikkuhiljaa tavarat alkavat löytää tiensä oikeisiin paikkoihin.

Vuokrakodissamme on aivan järkyttävän hirveät kylpyhuoneen seinät. Mutta niille ei kerta kaikkiaan voi tehdä mitään. Siispä yritän keksiä kylppäriin kaikkea muuta ihasteltavaa, jotta katse ei kiinnittyisi seiniin... Haaveissa on läjä värikkäitä uimapatjoja, joilla voisin päälystää seinät, niihin olis varmasti mukava nojaillakin suihkussa ollessa. Patjoja odotellessa piti keksiä jotakin muuta.




Pitkään seilannut itse tehty sudenkorentokaappi löysi teinsä kylppäriin. Samalla korviksille muotoutui paikka orkideanoksaan, helmet pompsahtivat haarukkanaulakkoon ja kaappien uumenista löytyneet muinoin omatekemät sormusrasiat pääsivät taas näkysälle.







Fantti vartioi peilin päällä ja tarvittaessa tarjoaa selkänsä suitsukkeiden käyttöön.


Ihanaa viikkoa teille kaikille - nauttikaa ja naurakaa!