Jopas se on taas aika vierähtänyt - sattuu ja tapahtuu niin vauhdilla, ettei kaikkea mitä tahtoisi oikein meinaa millään ehtiä tekemään. Siksipä myös kirjoittelu on jäänyt vähemmälle. Verstaalla on vietetty avajaisia, joissa naurunremakka, hyväntuulisuus ja ihmisten vilpitön halu viedä Vanhan Viehätystä maailmankartalle teki illasta ikimuistettavan. Ja mikäli vieraiden viihtyvyys jotain osviittaa tulevasta vetovoimasta kertoo - se tulee olemaan uskomatonta. Nimittäin emäntä väsyi viimein niin, että piti jo kysellä lopulta porukalta jotta "moneltako olisitta kotona jos nyt lähtisitte...?" Kello löi jo aamuviittä kun viimeiset juhlijat lähtivät köpsyttelemään kotejaan kohti.
Sisko on myös ehtinyt synnyttää, samalla musta tuli kolminkertainen täti. Kova hinku olisi pienokaista mennä morjestamaan, mutta välimatka on niin armoton. Täytynee vielä odottaa hetki, ennenkuin voi pohjoiseen singahtaa.
Verhoilurintamalla on tällä haavaa työn alla kaksi osainen sohva, joka muuntuu melkoisesti. Tuo kuvassa oleva osa säilyttää muotonsa, mutta tyynyt uusitaan ja päälikangas vaihdetaan uuteen. Toisesta osasta poistetaan selkänoja ja siitä rakennetaan divaani. Kehikko on jo kasassa ja nyt se odottelee pohjavöiden laittoa ja uusia pehmusteita.
Sohva on kulkeutunut asiakkaan mukana jo pitkään ja verhoilu on ajan saatossa muuttunut melkoisesti. Nyt perheen isäntä olisi toivonut uutta sohvaa, mutta emäntä tykkää tästä niin kovasti. Siispä päädyttiin ratkaisuun, jossa vanha sohva saa uutta muotoa tuon divaanin ansiosta ja molemmat osapuolet saavat jotain haluamaansa.
Ens lauantaina verstaalla on avoimet ovet, joten jos olet hollilla - tuu kurkkaamaan mitä siellä tapahtuu. Lupaan keitellä sumpit tai teet.