26. maaliskuuta 2009

HOPOTI HOPOTI HOPOTI HOI...

Heppoja siellä, heppoja täällä, heppoja verstaalla pöytien päällä...




Pehmeitä ja kovia, kaikenmoisia



Heppabuumia siis pukkaa, mutta mikäs siinä - hummat on huiseja ja pienet tykkää.


24. maaliskuuta 2009

SAIRASPÄIVIÄ JA UUSIA KUJEITA

Monen sairaspäivän jälkeen olen taas pääsemässä vauhtiin. Viime viikko sujui mitä enemmissä määrin teekupposten äärillä - kamomillaa, inkivääriä, vihreää teetä, sitruunamelissaa... Välillä kuumaa mustaherukkamehua ja vähitellen alkaa taudin selkä olla taitettu.

Viikonloppuna bongasin kaupasta intian muistoja, kun teehyllystä löytyi chaita, tuota mausteista teeherkkua, johon intiassa lisättiin kuumaa maitoa ja joita kiskottiin pikkuruisista laseista ympäri kyliä aina kun oli mahdollista pitää tauko päivän askareista. Ja jos chain juonti niin ei sitten mikään ollut hyvä syy taukoiluun...

Verstaalla on ollut hötäkkää sairastelusta huolimatta ja siitä johtuen. Aikataulut meinaa mennä pieleen kun monta päivää hortoilee ohi sängynpohjalla. Mutta pikkuhiljaa aletaan kuroa kiinni menetettyjä päiviä. Tällä haavaa on työn alla pormestaripariskunnan toinen puolisko - toinen vanhus lähti jo takaisin kotiin uusi palttoo yllään. Harmi, että joku on aiemmin hävittänyt pormestarin käsinojiin kuuluvat tyylikkäät puukuoret - luulimme niiden löytyvän kankaiden alta, vaan eivätpä löytynytkään. Joten pitipä laittaa tilalle kangasta.


vanhassa olemuksessa ja uudessa kuoressa


Kotiinsa on lähtenyt jo kauan sitten kuvissa vilahtanut sohva. Uusi puku, uudet sisälmykset sekä uusi divaaniosa - ja johan muuttui olemus aivan erilaiseksi.



On ihana huomata, että omat unelmat alkavat elää. Nyt teen sitä mitä toivon saavani tehdä. Asiakkaat ovat alkaneet löytää tiensä luokseni ja töitä tulee lisää tasaiseen tahtiin. Se on aivan mahtavaa! Ja kaiken kukkuraksi ulkona kevät tekee tuloaan voimalla - multa alkaa haista ja tennarikelit vaanivat nurkan takana.

Hihii - viettäkää ihania päiviä ja muistakaa nauraa paljon!


8. maaliskuuta 2009

KAUKOKAIPUUTA

Olen viettänyt aikaa kuvakasojen äärellä, hihittänyt ja hämmästellyt, nauranut ja kummastellut. Tehtyä retkeä - häämatkaamme, joka alkoi Intian Delhistä ja päättyi neljä kuukautta myöhemmin Bangkokiin. Liikkeelle lähdettiin vailla päämäärää, rinkat selässä, päivä kerrallaan katsastellen. Ajatuksena edetä kiireettä ja katsoa mitä eteen tulee.





Ja tulihan sitä - niin paljon ihmetystä, naurua ja mahtavia ihmisiä. Itkua ja hammastenkiristystä, hikeä ja huimausta. Paskahalvauksia juna- ja bussimatkoilla, kieroilua ja kusetusyrityksiä. Ihania kiireettömiä aamiaisia, upeita joogatunteja meren äärellä, äärimmäistä ystävällisyyttä ja pyyteetöntä auttamista.




Kiireetöntä aikaa. Itsensä kanssa. Ja kaksin.



3. maaliskuuta 2009

Kekkereitä, vauvoja ja sohvia

Jopas se on taas aika vierähtänyt - sattuu ja tapahtuu niin vauhdilla, ettei kaikkea mitä tahtoisi oikein meinaa millään ehtiä tekemään. Siksipä myös kirjoittelu on jäänyt vähemmälle. Verstaalla on vietetty avajaisia, joissa naurunremakka, hyväntuulisuus ja ihmisten vilpitön halu viedä Vanhan Viehätystä maailmankartalle teki illasta ikimuistettavan. Ja mikäli vieraiden viihtyvyys jotain osviittaa tulevasta vetovoimasta kertoo - se tulee olemaan uskomatonta. Nimittäin emäntä väsyi viimein niin, että piti jo kysellä lopulta porukalta jotta "moneltako olisitta kotona jos nyt lähtisitte...?" Kello löi jo aamuviittä kun viimeiset juhlijat lähtivät köpsyttelemään kotejaan kohti.

Sisko on myös ehtinyt synnyttää, samalla musta tuli kolminkertainen täti. Kova hinku olisi pienokaista mennä morjestamaan, mutta välimatka on niin armoton. Täytynee vielä odottaa hetki, ennenkuin voi pohjoiseen singahtaa.

Verhoilurintamalla on tällä haavaa työn alla kaksi osainen sohva, joka muuntuu melkoisesti. Tuo kuvassa oleva osa säilyttää muotonsa, mutta tyynyt uusitaan ja päälikangas vaihdetaan uuteen. Toisesta osasta poistetaan selkänoja ja siitä rakennetaan divaani. Kehikko on jo kasassa ja nyt se odottelee pohjavöiden laittoa ja uusia pehmusteita.

Sohva on kulkeutunut asiakkaan mukana jo pitkään ja verhoilu on ajan saatossa muuttunut melkoisesti. Nyt perheen isäntä olisi toivonut uutta sohvaa, mutta emäntä tykkää tästä niin kovasti. Siispä päädyttiin ratkaisuun, jossa vanha sohva saa uutta muotoa tuon divaanin ansiosta ja molemmat osapuolet saavat jotain haluamaansa.

Ens lauantaina verstaalla on avoimet ovet, joten jos olet hollilla - tuu kurkkaamaan mitä siellä tapahtuu. Lupaan keitellä sumpit tai teet.