27. tammikuuta 2009

MIELEN JA KROPAN LIIKKEITÄ

Verhoilijan alku käväisi viime viikolla pohjoisessa ja sai vallattoman hiihtopureman. Kotona odotti mainio yllätys, nimittäin täälläkin voi hiitää!!! Nyt en meinaa malttaa pysyä poissa ladulta, joka kulkee 100 metrin päässä takapihastamme. Kunto vain on päässyt rapistumaan niin huonoksi, että kroppa ei meinaa jaksaa mielen mukana. Eilen illalla mieheni kysyi tuliko mulla paska housuun kun kävelen niin oudosti… Heh, neito hiukan jumissa!

Verstaalle töitä lipuu verkkaisesti, ei kiirettä - vielä! Niin täytyy uskoa. Tänään juuri mietin, että olispa kyllä aika mahtavaa, jos tällä hommalla itsensä elättäisi. Saisi oikeasti tehdä sitä mitä haluaa ja määrittää itse työaikansa, kuunnella hyvää groovea ja hihitellä just niin paljon kun huvittaa. Kun uskoo hyvään, hyviä asioita tapahtuu ja kun uskaltaa heittäytyä elon vietäväksi, se kyllä kannattelee. Helppoa teoriassa, mutta entäs käytännön toteutus! Jotain ihan muuta… ainakin liian usein.

Ette muuten usko mitä tapahtui eilen - sain tuliaisina neljä pulloa julmustia! Juu-u, joku tiesi että tykkään siitä! Mieheni äidin sisko oli roudannut pullot vartavasten Ruotsista, jotta meikäläinen saisi nautiskella lisää jälkijouluisia makuja. Hih - elo tosiaan on täynnä yllätyksiä!

14. tammikuuta 2009

ILMOILLA IHANIA YLLÄTYKSIÄ

Päivät surraa vauhdilla ja verstas alkaa muokkautua työpaikaksi. Naapurissa konttuuria pitävä kirjanpitäjäni on visiteerannut luonani päivittäin, ja tänään hän tokaisi: “tästä tulee aika villi mesta!”. Hih, kuulosti kivalta.

Sain maanantaina mahtavan yllärin kun kävin morjestamassa erästä eläkkeelle jäävää verhoilijaa. Poistuin paikalta farmariautollinen täynnä kangasmalleja! Aivan mahtavaa! Nyt olen pari iltapäivää ihmetellyt mihin kaikkialle niitä tungen, jotta olisivat näkysällä ja helposti saatavilla. Samalla keikalla sain myös ihanan vanhan ison kankaiden leikkuupöydän, joka huokuu tarinoita ja ajan patinaa.

Niin ne asiat sutviutuu, eteenpäin mennään pikkuhiljaa. Eniten jännittää tuleeko niitä asiakkaita oikeasti, miten ne löytää minut ja miten minä löydän heidät. Mutta ei auta kun uskoa, että hyvä tästä tulee! Jännittää silti!

6. tammikuuta 2009

KIERRÄTYSSOHVIA

Lomailut ja juhlat alkaa olla ohi, mutta suklaa ja muut herkut meinaa vielä kolkutella mielen syövereitä - “josko vielä pari kovehtia saisi!” huutaa sisin. Mutta maha alkaa näyttää siltä, että on parempi lopettaa hyvän sään aikana. Mahtava herkkuylläri odotti vanhempieni luona, jotka palasivat jouluretkeltä Lapista - siskoni oli lähettänyt mulle pari pulloa ihanista ihaninta joulujuomaa eli ruotsalaista julmustia!

Pohjoisen jouluissa julmustin haku on jo miltei samanlainen traditio kuin joulukuusen hankinta. Eli ruotsin puolelle on köröteltävä, vaikka sieltä ei mitään muuta tarvittaisiinkaan kuin tuota makoisaa juomien helmeä. Nyt ollaan sitten vietetty jälkijoulua musti pullojen kera.

Pyhien tuoksinnassa on myös lavasohvat löytäneet tiensä kotiin uuteen toimistoon.

Oleskelutilan sohvat saivat selkänojikseen muhkeat irtotyynyt.

Sohvapöytä syntyi kaapelikelasta ja lasikannesta.

Käytävä täyttyi erikokoisista ja -värisistä tauluista

ja neuvotteluhuone sai uuden turkoosin seinän ja muhkean sohvan.

Verstaalla alkaa olla taas tilaa uusille kujeille. Siellä seinät ovat saaneet uutta väriä ja edessä on erilaisia kokeellisia virittelyjä. Huomenna kokeillaan kuinka luonnistuu oven verhoilu.

Nyt nokkaan tuoksuu niin hyvä lohisopan tuoksu, jotta on aivan pakko pyyhältää maistamaan kokin tekeleitä.Ihanaa vuotta teille, paljon naurua ja ilakointia päiviinne!