Verhoilijan alku käväisi viime viikolla pohjoisessa ja sai vallattoman hiihtopureman. Kotona odotti mainio yllätys, nimittäin täälläkin voi hiitää!!! Nyt en meinaa malttaa pysyä poissa ladulta, joka kulkee 100 metrin päässä takapihastamme. Kunto vain on päässyt rapistumaan niin huonoksi, että kroppa ei meinaa jaksaa mielen mukana. Eilen illalla mieheni kysyi tuliko mulla paska housuun kun kävelen niin oudosti… Heh, neito hiukan jumissa!
Verstaalle töitä lipuu verkkaisesti, ei kiirettä - vielä! Niin täytyy uskoa. Tänään juuri mietin, että olispa kyllä aika mahtavaa, jos tällä hommalla itsensä elättäisi. Saisi oikeasti tehdä sitä mitä haluaa ja määrittää itse työaikansa, kuunnella hyvää groovea ja hihitellä just niin paljon kun huvittaa. Kun uskoo hyvään, hyviä asioita tapahtuu ja kun uskaltaa heittäytyä elon vietäväksi, se kyllä kannattelee. Helppoa teoriassa, mutta entäs käytännön toteutus! Jotain ihan muuta… ainakin liian usein.
Ette muuten usko mitä tapahtui eilen - sain tuliaisina neljä pulloa julmustia! Juu-u, joku tiesi että tykkään siitä! Mieheni äidin sisko oli roudannut pullot vartavasten Ruotsista, jotta meikäläinen saisi nautiskella lisää jälkijouluisia makuja. Hih - elo tosiaan on täynnä yllätyksiä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti