Muutos

Verstaan vuokrasopimus on nyt allekirjoitettu ja minun mammaloma ja odotus sen kun jatkuvat. 

Koska työrupeama muuttuu melkoisesti, pysähtyy tämä blogi ainakin toistaiseksi.

Kiitos kun olet ollut matkassa - ehkäpä vielä tavataan - 

uusia kujeita voi  nimittäin kurkkia täällä

Kyllä ne järjestyy - asiat

No niinhän se on, kuten Emilia edellisen postauksen kommenteissa sanoi - asioilla on tapana järjestyä. Aina sitä ei vain jaksa muistaa, kun miljoona asiaa surraa aivoissa, kun tuntuu, että kaikki on tekemättä ja keskeneräistä ja kun mieli on täynnä toiveita ja vaateita.

Silloin tuntuu, että mikään ei onnistu, kaikki menee pieleen ja jaksaminen on vähissä. Hetken tuntui siltä. Mutta tässä mennään ja porskutetaan edelleen, kaikki on reilassa ja aikaakin näyttäisi riittävän kaikkeen tarpeelliseen. Ja vähän muuhunkin.

Äitiyslomanaikaiset yritysasiat alkaa olla paketissa, joten suurimmat huolet työrintamalla on mennyttä aikaa. Kaikki on niin kovin uutta, että asioita joutuu miettimään hiukan pidempään. Tänään jo ehdin murehtia sitäkin, että verstaselämä jää nyt tauolle. Siellä kun on tullut vietettyä tunti jos toinenkin töitä tehden ja elämää ihmetellen. On varmaankin omituista olla pois pidempään, vaikka juuti nyt olen vain tyytyväinen, että voin hengähtää, pitää taukoa ja keskittyä muuhun.

Ja nyt aion tehdä niinkuin Seikku kommentoit - nauttia loppuodotuksesta ja tutustua lisää tuohon ihmeelliseen pieneen. Siinä sivussa ehkä jo vähän vauvahössötystäkin - ainakin kaapissa odottaa muutamat kankaat sängyn reunasuojuksen tekoa ja lakanoiden ompelua varten. En siis kuitenkaan aio unohtaa ompelukonetta...

Ja ehkä myös lisää laventelia, basilikaa, minttua... Lisää multaa ja ruukkuja, lisää tuoksuja ja makuja. Tulkoon ihana kesä!

Suunnanmuutoksia

Elämässä puhaltelee uudet tuulet ja edessä on erilaiset kujeet.
Ei siksi etteikö verhoilu innostaisi, etteikö yrittäminen olisi mielenkiintoista ja ettenkö jaksaisi vanhoja kunnostaa.

Syynä on tämä:


Äitiysloma on alkanut ja verstaan ovet on pantu säppiin hetkeksi. Onnekseni sain mahtavan sijaisen, joka tulee jatkamaan toimintaa minun poissaollessa. Ihanien vanhojen pelastaminen siis jatkuu edelleen!

Uuden tulokkaan aika putkahtaa maailmaan on laskettu heinäkuun ensimmäiseksi, saapa nähdä malttaako odottaa sinne vai kuinka käy. Mahassa käy hurja myörinä, vatsanahka pingahtelee ja vessassa pitää rampata tämän tästä.

Monta asiaa on vielä hoitamatta ja selvittämättä - että saako niitä töitä oikeasti tehdä sunnuntaisin ilman että äitiyspäivärahan menettää, maksetaanko yel vakuutusta äitiysloman ajalta... Ja entäs tuohon tulokkaaseen liittyvät jutut... sitä listaa en edes ala kirjoittamaan, niiiin paljon on kaikkea uutta tiedossa. Mutta aika näyttää kuinka käy, nyt toivotaan ihania aurinkoisia päiviä, jotta voin pienentää luettavien kirjojen pinoa ulkosalla.

Ihanan uskaliasta!

Viikon väriläiskä lähti tänään kotiin.
Täysremontin kokenut tuolivanhus sai ylleen aivan mahtavan kankaan Svenskt Tennin mallistosta. Josef Frankin suunnittelema Teheran kuosi komistaa nyt tuolia, joka verstaalle tullessaan näytti tältä:


Puuosien työstö on vielä kesken - niistä on tulossa mustat. Tällä haavaa väriyhdistelmä on aika raisu, mutta voitte vain kuvitella millainen karkki tästä tulee kunhan käsinojat ja jalat kiiltelevät mustissaan.


VÄRIKÄSTÄ VIIKKOA SINNE!

Valmista

Verstaalla valmistuu pikkuhiljaa.
Kahdeksan vaaleaa kaunokaista matkasi kotiin viime viikolla ja voi että tykkäänkin tuosta kankaasta! Lauritzonin mallistosta Pioni nimeltänsä. Tuolit raikastuivat kertaheitolla ja sopivat nykyisessä asussaan täydellisesti kotiympäristöönsä.

Noiden jälkeen on valmistunut pari vanhan volkkarin penkkiä. Kunto oli melkoisen nuhjuinen ja likainen, joten uutta päälistä kaivattiin. Omistaja oli löytänyt alkuperäistä kangasta takapenkin uuden kankaan alta, joten se päätettiin yhdistää uuteen keinonahkaan. Näin saatiin ehjät vanhaa vastaavat penkit komistamaan vuoden -64 kuplaa.

tässä toinen penkeistä alkuperäisessä kunnossa


ja tässä uudelleen verhoiltuna

Pari uustuotantolaiskanlinnaa sai myös uuden verhoilun sekä käsinojasuojukset.



Ompelukoneessa on surissut läjä sohvatyynyjä, on valmistunut pikkuinen soittotuoli, sekä tämä:

Nyt vapaan viikonlopun viettoon - lekottelemaan, ihastelemaan ulkona hehkuvaa vihreää loistoa ja makustelemaan jäätelöitä.

Ihanaa aurinkoa, nautiskelua ja hämmästelyä sinunkin viikonloppuusi!

Vaaleaa

Vihreä sametti on saanut väistyä.
Maali- ja likataharat ovat hävinneet.
Tilalla puhdasta ja vaaleaa.

Tässä hiukan esimakua valmistumassa olevista tuoleista.



Välissä olen ommellut näihin:

näitä:

Silitystä vailla, kera hurjien ryppyjen.

Ihanata viikonloppua sinne ja isosti ilakointia!

Hissukseen

Viime aikojen työtahtini on ollut verkkainen. Töitä valmistuu hiljalleen, mutta usein myös haaveilen, ihmettelen ja ihastelen. Välillä näinkin, "ei aina tarvitse helistä ja soida, hiljaisuuttakin tarvitaan" kirjoitti Maija Paavilainen muinoin.

Alla otokset viimeksi kotiin lähteneistä tuoleista, ensimmäisessä kuvassa tullessa, jälkimmäisessä lähtiessä. Lähtiessä kaikki liitokset on liimattu uudelleen, vanhat haisevat sisukset heivattu roskikseen ja tilalle laitettu uudet ja pintaan uusi sopivampi kangas. Kaikkiaan tuoleja oli viisi.

Seuraavaksi työn alle tulevat nämä komistukset:

Tyhjennystä

Tänään sain verstaalle hiukan lisää liikkumatilaa, kun pari nojatuolia ja pari uusrokokootuolia lähtivät takaisin kotiin. Nojatuoleihin tehtiin uudet irtohuput vanhojen rikkimenneiden tilalle.

Uusrokokootuolien ulkonäkö vaihtui melkoisesti uuden kankaan myötä, ja saivatpa sisuksetkin uutta lihaa luidensa ympärille.

Valkoine, beesi ja harmaa - siinä näyttäisi edelleen olevan tämän hetken kovin kolmikko värien suhteen. Niitä kaikki halajavat. Ja näyttäähän ne kivoilta, ei käy kieltäminen. ( Koirallinen täällä vaan hiukan kateellisena haikailee noidensävyjen perään...)

Teollista

Viime aikoina työn alla on ollut enimmäkseen teollisesti valmistettuja huonekaluja. Niinkuin tämäkin sohva, jonka väritys ja sottaantuneet kankaat eivät enää asiakasta miellyttäneet. Joten eikun uutta lointa niskaan ja hyvärunkoiselle sohvalle uusi jatkettu elämä.

tässä vielä vanhassa sinisessä asussa

ja tässä uudessa vaaleassa puvussa
(kuva on hävyttömän huonolaatuinen ja -värinen, antakee anteeksi!)

Ja homma senkun jatkuu, verstaalla nimittäin näyttää tältä:


hyvä kun sekaan mahtuu.

Ihanuutta ja ilakointia päivääsi!

Pieni sievä

Tuoli kaipasi uutta pintaa vanhan halkeilleen keinonahkan tilalle.

tässä vanhalla ulkoasulla


Istuimen pohjasta löytyi lähetysaseman kortti. Ennen oli aikaa kirjoittaa käsin ja kauniisti.


Kaverina tuolilla ihastuttava PAINAVA kirjoituspöytä, johon tuli myös uusi nahka.

Aurinkoa!

Ihan jotain muuta

Pääsiäislomailu pohjoisessa teki terää.

Ei verhoilua (paitsi barbeille uusi sohva ja pylvässänky),
ei kiirettä eikä ressiä.
Sitäkin enemmän naurua ja kummityttöjen kanssa kihertelyä.

Ihmeteltiin pääsiäispupua, joka oli piiloittanut munia ympäri taloa,
hihdettiin ja ihasteltiin tuntureita.
Välillä seikkailtiin kesässä kukkamekot hulmuten,
välillä rakennettiin lumiponeja.
Sitten syötettiin poroja ja mussutettiin pääsiäisherkkuja itsekin.



Lumet alkoivat sulaa pohjoisestakin. "Kevät tulee", huusivat tytöt kun lumipeitteen alta paljastui sammalta ja ehtaa maantietä. Ja mikä ihana yllätys kotona odottikaan - täällähän voi tepastella jo tennareilla!

Duunii duunii duunii

Hullua hoppua,

pitkiä päiviä,

loputtomalta tuntuvaa ompelua,

nitomista, sovittamista ja ruuvausta.

Töihin - kotiin - töihin - kotiin - töihin - kotiin.

Mutta ei, tämä ei ole valitusvirsi. Viime viikkojen totuus vain.

Paljon työtä, mutta olen silti tyytyväinen. Parempi näin, kuin pyöritellä peukaloita. Kamera on levännyt kotona, muisti ei ole riittänyt sen mukaan ottamiseen. Joten kuvapäivitykset ovat pannassa - toistaiseksi.

Huomenna tulee valmista, kun kaksi isompaa projektia vamistuu. Sitten suuntaan pohjoisen hangille hengähtämään ja nauttimaan keväästä.

Ja onneksi valo on lisääntynyt. Välillä on ollut tovi aikaa fiilistellä mahtavista varjoista, joita auringonsäteet saavat aikaan.

ILOA!

Vetoketjusavotta

270 vetoketjua,

360 lukkoa

= 90 sohvanpäälistä.

Sairaspäivien puhdetöinä on leikattu metriketjua oikeaan mittaan. On pujotettu lukkoja ja mietitty loppuuko nämä koskaan. Enää on edessä ompelu...

Kasa ja hiukan hoppua

Hiljaisuus on kestänyt pitkään.

Ajatukset ovat olleet toisaalla, käsillä muita hommia. Bittimaailma on jäänyt taustalle ja energiat hurahtaneet jonnekkin aivan muualle.

Mutta hengissä ollaan ja töitä pakerretaan. Verstaalla on riittänyt hommia ja auringon kolkutellessa ikkunoihin alkavat ihmiset taas herätä enenevissä määrin kodin muutoksille, eli puhelin pirisee.

Olen ommellut ja ommellut - sohvienpäällisiä laivoihin ja irtohuppuja koteihin. Olen verhoillut muutaman sohvan, kunnostanut laiskanlinnan, uudistanut työtuoleja ja tehnyt moottoripyörän satuloita. Välissä käväisin siskon luona pohjoisessa, hiihtämässä ja ihailemassa tuntureita, nauramassa kummityttöjen aivoituksille ja lataamassa akkuja. Ja sitten olen taas ommellut, kunnostanut ja verhoillut - en oikein pysy mukana itsekkään. Kamera on ollut lomalla ja kuva-arkisto ammottaa tyhjänä. Mutta näillä mennään ja otetaan ilo irti ihanista auringon täyttämistä aamuista!

Ylhäällä oleva kasa muutti muotonsa seuraavanlaiseksi:

Kiva että olet vielä siellä, nauruntäyteisiä päiviä!

K

Pari ikisuosittua k-tuolia lähti kotiin uudessa kunnossa. Tämä 50-luvun nojatuoli on melko näppärä kapistus - mukava istua, sopivan pieni tilaan kuin tilaan ja passaa yksinkertaisen muotokielensä puolesta monen moiseen sisustukseen.

tuolit verstaalle tullessa

ja tässä kotiin lähdössä

Viikonloppuunne naurua ja nautiskelua!

Alkuviikon väriläiskät

Alkuviikosta työn alla on ollut pari 60-luvun nojatuolia. Ensimmäisen väritys vaihtui punaharmaasta retroon ruskea-vihreään.



Mieheni mukaan uusi versio näyttää suklaapistaasikakulta.



Toisen tuolin elo jatkuu punaisen jälkeen Suomi fiiliksissä.


Värikästä viikkoa kaikille!

Vielä yksi

sohva nimittäin. Tällä kertaa vuodemekanismilla.

Käsinojien puusatoset päätettiin poistaa kokonaan, jotta sohvaan saataisiin uutta ilmettä. Lisäksi sohvaan tehtiin kokonaan uudet selkänojatyynyt vanhojen pienten irtotyynyjen tilalle.

alkutilanne

ja tässä lähdössä takaisin kotiin

Ihan kuin mulla olisi kokonaan uusi sohva - tuumasi asiakas.

Loman jälkeinen

arki. Se on alkanut. Jo kauan sitten. Mutta mieli on edelleen lomalla. Mikä on aika mukavaa. Ei turhaa stressiä, ei huolia. Tilalla naurua, leppoisaa mietiskelyä, kepeyttä ja iloa.

Verstaalla vuosi on alkanut vilkkaasti, töitä on tipahdellut tasaiseen tahtiin ja tuntuu aika mukavalta huomata, että kaikesta lamahumusta huolimatta ihmiset uskovat käsityöhön ja kierrätykseen. Että aina ei heitetäkkään kaatopaikalle ja hommata tilalle uutta.

Alla muutama otos viimeisistä töistä, ensimmäisenä 50-luvun nojatuoli, joka oli saanut kylkeensä kissan kynsistä ja jonka sisukset murenivat ulos rikkimenneen päällikankaan reikäsistä. Tilalle uudet vaahtarit ja uusi kangas ja tuoli sai taas rutkasti lisää elinaikaa.

Näiden tuolien puuosat olivat romahtaneet täysin, joten kunnostus aloitettiin puusepänverstaalla.

Sen jälkeen pohjaan uudet satulavyöt, niiden päälle joustimet asianmukaisine sidontoineen, juuttikankaat, uudet heinät, erilaiset heinätäytteen kiinnipitävät ompeleet, uudet vanut ja lopuksi uusi kangas koristenauhoineen ja johan voi jälleen tuoleissa istuakkin.


Ihania talvipäiviä kaikille - nauttikaa lumesta ja sen tuomista mahdollisuuksista!