15. joulukuuta 2009

viimeisiä viedään


Siis töitä. Ennen joulutaukoa. Työt ovat valmistuneet ajallaan ja olen ollut puuhakas. Eilen valmistui jälleen yksi sohva - samaa teollista sarjaa kuin edellisetkin. Koteihinsa on matkanneet myös läjä keittiöntuolin päällisiä, 50-luvun työtuoli, kasa laivaan meneviä hyttipäälisiä sekä alla oleva laiskanlinna. Meneillään on hurja harmaa kausi, sillä lähes jokainen etsii "sitä oikeaa harmaan sävyä". Ja harmaa tuli tästäkin.



Ja juuri kun ajattelin, että voin ensi viikolla laittaa kodin joulukuntoon, heittäytyä vapaalle ja unohtaa verstaan toviksi - meinaa minuun iskeä flunssa! Oi ei - en tahdo tulla kipeäksi. Tahdon mennä huomenna töihin ja tehdä viimeisen sohvakaluston valmiiksi, tahdon perjantaina mennä suorittamaan ensimmäisen verhoilijakisällitutkinnon näyttökokeen ja ennenkaikkea tahdon jouluna maistaa ja haistaa.

Olen kurlannut kurkkua suolavedellä, syönyt gojimarjoja ja nyt aion painua vällyjen väliin. Huomenna olen näet taas iskukykyinen. Näin olen päättänyt. Ja ajattelussahan on hurja voima, joten uskotaan että se siivittää minut kuntoon.

Ihania pakkaspäiviä sinne missä oletkin!


5. joulukuuta 2009

Viikon sohvat

Tällä viikolla sohvat vaihtoivat värjeä vaaleasta tummaan ja tummasta vaaleaan. Alla olevan sohvan päälliset olivat nuhjuuntuneet kovan käytön seurauksena niin tuummiksi, että edes pesu ei enää auttanut. Lisäksi päälliset olivat kutistuneet pesussa liian pieniksi, joten näkyvillä oli paljon muutakin kuin päällikangas.

tästä lähdettiin liikkeelle

ja tähän päädyttiin

Toiseen kalustoon kuului sohvan lisäksi nojatuoli ja rahi, jotka kaikki saivat mustan sijaan uuden vaalean päällisen. Valitettavasti valokuvaajan käsi on ollut vapiseva, ja sohvasta otetut kuvat epäonnistuivat täysin. Malli oli kuitenkin sama kuin tuolissa.


Perjantai kului opintojen parissa Rajamäellä, joten viikko on ollut vauhdikas. Siksipä päätinkin palkita itseni täysin vapaalla viikonlopulla. Ei työmietteitä, ei kiirettä. Omaan tahtiin juuri sitä mitä huvittaa.

Tänään ensin hiukan joulufiilistelyjä sateesta huolimatta - kovin on nupullaan ja vihreää vielä, mutta eiköhän ne valkeat sieltä pian ala pilkottaa ja tuoksu huumata. Ja nyt huvittaa karjalanpiirakoiden teko - eli kaulin käteen ja rypytykset kohdilleen.

Hyvää itsenäisyyspäivää ja hymyjä viikkoon uuteen!

30. marraskuuta 2009

SOHVAVYÖRY

on vallannut verstaan. Tuntuu, että lähes kaikki asiakkaat haluavat sohvansa uuteen uskoon. Ja mikäpäs siinä - sehän passaa meikäläiselle. Tämä vanhus sai osakseen huomattavaa suosiota - lähes jokainen verstaalla vieraillut ihmetteli sivukaappeja, sohvan jykevyyttä ja niin edelleen. Ja onhan noihin hyvä piilottaa kutimet tai konjakkipullo laseineen, sudokukirja tai valokuva-albumi. Kaikki on kätevästi käden ulottuvilla.



tästä se lähtee - uudet satulavyöt ja joustimet sidottuna


Työ maistuu taas mukavalle pienen tauon jälkeen. Nyt täytyy vain muistaa pitää työpäiväni järkevän pituisena ja työt verstaalla. Kotona on muiden juttujen vuoro.

Naurua päiviinne arvokkaat!




12. marraskuuta 2009

Matkalla

oli aikaa olla.
Tassutella rauhassa, tyhjentää mieli turhasta hurinasta,
ihmetellä ja hämmästellä.
Oli aikaa ladata akkuja, saada virtaa väriloistosta ja auringonsäteistä.
Oli aikaa pysähtyä ja muistaa, että olen ihana.








24. syyskuuta 2009

VAALEAA KAAOKSEN KESKELLÄ

Kaaos jatkuu, nyt uudessa osoitteessa. Tavarat on laatikoissa, niitä siirrellään paikasta toiseen, niistä etsitään - milloin sukkia, milloin haarukkaa, milloin pesuainetta. Osa seinistä on maalattu, osa odottaa tapetointia. Koko asunto odottaa kunnon puhdistusta. Kodiksi tätä paikkaa ei vielä voi kutsua.

Verstas on tyhjennetty valmiista töistä ja vaalea vallankumous on nyt ainakin tältä haavaa ohitse. Viimeiset nojatuolit matkasivat kotiin eilen.




Rahi sai ylleen irtohupun ja ilme vaihtuu hetkessä.




Nyt on edessä hetki uusien kujeiden keskellä.
Rinkassa pakattuna kasa kirjoja ja joogamatto.
Tavoitteena kevyt mieli ja selän kunnostus.
Katsotaan mitä seikkailu tuo tullessaan.

20. syyskuuta 2009

KAAOS

ympäröi minua. Muuton takia kaikkialla on laatikoita, säkkejä ja nyssäköitä. Tavarat vaeltavat paikasta toiseen ja kaaos ulottuu jo verstaalle asti, jonne vanha sohvamme joutui evakkoon. Käymme mieheni kanssa hiljaista taistelua sohvan kohtalosta - kumpikin itsensä kanssa sekä keskenämme. Epäröimme sen kohtaloa - jatkaako se eloaan kanssamme vaiko jossakin toisessa kodissa. Mikäli matka jatkuu meidän huushollissa, on edessä verhoilu - ja koskas sitä omiaan olisi aikaa tehdä...

Edessä on hurja viikko. Muuton lisäksi muutama työ on saatava valmiiksi ennen lomaa. Loppviikosta pari päivää vierähtää opiskelujen parissa - aloitin nimittäin jatkokoulutuksen, ja seuraavan vuoden aikana ihmetellään ja touhutaan verhoilijakisällin koulutuksessa. Hommaa siis piisaa, mutta onneksi edessä siintää loma ja udet kujeet.

Alla yksi viimeaikaisista töistä - kaunis vaneriselkäinen k-tuoli, joka sai sisälleen täysin uuden repertuaarin. Vanhojen joustimien ja rikkimenneen heinäkakuun päälle oli lätkäisty vaahtomuovista leikattu istuin, joka oli kovin muhkurainen ja liian pienikin. Nyt sisällä on uusien joustimien päällä säkkikankaat ja heinät oikeaoppisine ompeleineen sekä asianmukaiset fyllingit pinnassa.



Upeaa viikkoa sinulle - kiva kun kävit!


15. syyskuuta 2009

DIVAANI

Tämä neitokainen saapui luokseni miehen tupinan kera. Että miksi ihmeessä tuollainen rotisko tänne vielä pitää raahata. Onneksi nainen oli itsepintainen ja divaanivanhus pääsee jatkamaan eloaan. Ja ihan uudenlaisessa kukoistuksessa.



Alkoi kutkutttaa myös oman divaanin hankinta. Sellainen hiukan krumeluurimpi, kaarevaselkäinen kaunotar. Mutta miten ihmeessä saada mieskin ymmärtämään sen tarpeellisuus... Varsinkin kun hänelle käyttömukavuus on ehdottomasti paljon tärkeämpi ominaisuus kuin ulkonäkö. Okei - tiedän, niinhän sen pitäisi kai olla, mutta minkäs sille voi kun silmää vain miellyttää tietyt epämukavat jutut niiiin paljon enemmän. Kyllä sisustuksen suhteen ulkonäköasioista on välillä vaikea tinkiä.

Saapa nähdä mikä sohva uuteen kotiimme rantautuu...

8. syyskuuta 2009

HARMITUS

Ihmismieli on eriskummallinen. Ja välillä on vain niin todella vaikea tajuta toisten ajatuksenkulkua. Kävin tyhjentämässä kirppispöytäni ja ilokseni huomasin, että melkoisesti tavaraa oli vaihtanut omistajaa. Jes - minä pääsin eroon tarpeettomasta ja joku toinen sai tarpeellista. Myytävien joukossa oli muutama omatekemäni kodin seinäkoukku ja ilahduin, kun kaikki olivat menneet kaupaksi. Mielenkiinnosta selasin myyntilaput läpi ja huomasin, että joukosta puuttui noiden koukkujen laput. Kirpputorin omistajan kanssa keskusteltuani totesimme, että lappuja ei enää muualla ole eli vaihtoehdoksi jää tavaran siirtyminen väärään pöytään.

Ei kun kirpputoia kiertämään. Mutta ei löytynyt. Sitä mitä etsin nimittäin. Mutta kaikkea muuta omaan pöytään kuuluvaa kylläkin. Muutamat vaatteet joita en olisi muistanut. Ihmiset siis ottavat mukaansa ja päättävät myöhemmin etteivät haluakkaan tätä ja jättävät siihen mikä lähimpänä sattuu olemaan. Hitsi - ei olisi kovin iso vaiva palauttaa oikeaan pöytään. No, antaa toisten olla ajattelemattomia tuumasin ja jatkoin etsintää hintalaputtomien nurkkaan. Ei löytynyt koukkuja vieläkään.

Eli vaihtoehdoksi jää varastaminen. Kirpputorilta. Aika uskomatonta. Tarkemmin asiaa mietittyäni totesin, että minun pöydästäni on hävinnyt ainakin yksi mekko ja nuo koukut - rahallinen menetys ei ihan hirmuinen ollut, mutta suurempana harmituksena ajatus siitä, että joku viitsii varastaa toisen omaa. En voi ymmärtää. Mahtaakohan hän, joka koukut vei, ilahtua katsellessaan niitä seinällään tai hän joka pukee mekon ylleen ilostua uudesta koltusta samalla tavalla kuin me maksavat asiakkaat riemuitsemme löydöistämme?

6. syyskuuta 2009

VIIME AIKOINA

väsymys on ollut suuri. Keho on totaalisen uupunut, samoin mieli. Eikä syksyn tulo auta asiaa lainkaan. Pimeys ei tehoa minuun virkistävästi, eivät myöskään kuulaat illat ja kirpeä ilma.

Verstaalla on ollut silti jaksettava. Ompelusatsi on lähtenyt laivaan, on korjattu trukinpenkkiä ja pehmustettu vanhoja puutuoleja. Alla oleva uusrokokootuoli ei passannut sisustukseen, joten pintaan piti laittaa uutta väritystä. Sinapinkeltainen sai väistyä raikkaan ruudun tieltä.



Tämän laiskanlinnapariskunnan vermeet olivat reisuissa likaantuneet aika tavalla. Tilalle haluttiin uutta puhdasta pintaa ja samalla hiukan erilaista ilmettä.



Välillä on hiljennettävä tahtia. Ja itsestään on muistettava pitää huolta. Aina ei vain jaksa, ihan oikein mitään. Tämäkin taitaa olla tätä yrittäjyyteen opettelua - kuinka rytmittää työ ja vapaa-aika, kuinka unohtaa työ ja heittäytyä muihin juttuihin. Ehkäpä tuokin asia selkiytyy vielä, niin kuin moni muu asia jo on tehnyt. Paljon on opittavaa ja varmasti monta erehdystä tehtävä, ennenkuin tietää ja taitaa paremmin.

Eli jatketaan harjoituksia ja ihmetellään lisää.

29. elokuuta 2009

TYHJENNYS


Myläkkä sai alkunsa ystäväni tiluksilta. Vanha maalaistalo sekä uudempi omakotitalo ovat keränneet tavaraa sisuksiinsa KAUAN. Nyt käynnissä on viimeiset puhdistukset ja kävimme pelastamassa paikalta pari vanhaa upeaa Singeriä, ikkunanpokia, Riihimäen Ihanne lasipurkkeja ja ihania vanhoja maitopulloja.



Jotta saimme kaiken mahdutettua verstaalle, oli siellä hiukan raivattava. Tavaraa on kertynyt liikaa, kangasmalleja on poistunut mallistosta ja nurkat tursuaa minulle tarpeetonta sälää.
Mutta että roskikseen... en raaskinut.

Siispä keräsin ylimääräiset kangastilkut, vaahtomuovipalaset ja pahvirullat ja kuskaan ne päiväkotiin askartelutarpeiksi. Tai niin ainakin kuvittelen tekeväni - saapa nähdä otetaanko ne vastaan vai ajelhtivatko ne kenties autossani hamaan tulevaisuuteen.

Vimma siirtyi kotiin. Alkoi ahdistaa. Tavaranpaljous nimittäin.
Kaapeista tyhjentyi tavaraa parin kirpputoripöydän verran, osa lähti suoraan vaatekeräykseen, iso kasa paperinkeräykseen ja jotakin roskikiin asti. Varastossa odottaa kuorma kierrätyskeskukseen vientiä ja mielessä siintää uuden tyhjennyskierroksen aloittaminen.



toivottavasti näille löytyy uusi omistaja

Sillä luopuminen on välillä niin hurjan vaikeaa. Tuntuu ettei juuri mitään raaskisi laittaa pois vaikka tavara olisi meidän kodissa aivan turha. Ja siksi ensimmäinen kierros tuottaa usein varsin maltillisen tyhjennyksen. Mutta nyt aion pysyä lujana. Raja menee matkalaukun koossa. Yhteen askartelutarpeet, yhteen muistot, joita on ehkä mukava tiirata vanhana. Yhden uroteon tein jo tyhentäessäni matkalaukullisen vuosia keräämieni taloihanuuksien, huonekalujen ja puutarhojen kuvia. Jäljelle jäi muutama sykähdyttävä, jotka taitavat päätyä aarrekarttaani. Ja mikäli eivät, saavat nekin lähtöpassit. Nyt ei parane tunteilla!


Luopuminen on välillä hurjan vaikeaa, mutta niin kovin palkitsevaa. Mieli kevenee ja koti raikastuu, uudet energiat pääsevät liikkeelle ja asiat alkavat loksahdella oikeisiin uomiinsa.

20. elokuuta 2009

TUNGOSTA

Verstaalla nimittäin. Ommeltavaksi on saapunut läjä sohvan päällisiä. Isoja kappaleita siirtyy paikasta toiseen ja juuri kun luulen olevani voiton puolella, tajuan, että kasoja täytyykin ruveta taas siirtämään. Eli ommeltavana on vielä pari eri saumaa. Mutta työtä tämäkin!

Eräs asiakkaani ihmetteli kankaiden paljoutta ja sitä, mitä moisista palasista oikein tulee. Kun kerroin niistä syntyvän hyttisohvien päällisiä laivaan, totesi hän, että "nii-in, jokuhan nekin tosiaan tekee". Harvoinpa sitä tulee mietittyä, mistä kaikki jutut tähän maailmaan oikeastaan tulee. Monessa pienessä pajassa tehdään hommia isoihin kokonaisuuksiin. Ja vaikka välillä tuntuukin, että olen se pikkukiinalainen, joka ompelee ja ompelee ja ompelee, olen silti tyytyväinen, että kaikkea ei oikeasti vielä teetetä Kiinassa.





17. elokuuta 2009

ALVAR AALTOA


Tämä ihastuttava pariskunta saapui verstaalleni reissussa hiukan rähjääntyneenä. Sisuskalut eivät pysytelleet paikoillaan enää millään. Kaksikolle asennettiin uudet sisukset ja pintaan upeat kankaat Johanna Gullichsenin mallistosta.




Aika tyylikäs kaksikko, vaikka itte sanonkin...

Ihanaa viikkoa itse kullekin ja päiviinne ilakointia!

9. elokuuta 2009

HIUKAN VALMISTA, HIUKAN MIETTELIÄISYYTTÄ

Lorvailun aiheuttama kaaos verstaalla alkaa asettautua. Sisään ja ulos on punkenut jos jonkinmoista persuksen alustaa. Ja se tästä työstä tekeekin hauskaa - mikään päivä ei ole samanlainen, ikinä ei aamulla herätessään tiedä mitä tulee vastaan. Välillä pistää epäilyttämään - tuleeko töitä tarpeeksi ja riittääkö tästä työstä oikeasti tuloja elämiseen asti, pitäisiköhän sittenkin hankkia duuni, josta tiedän pajonko saan palkkaa... Tähän asti töitä on riittänyt ja aina kun alkaa epäilyttämään, on uusia ihastuksia virrannut sisään. Mutta silti ajoittain murehdin - mielen koukerot ovat niin mystisiä. Tiedätte ehkä tunteen, kun sydän sanoo toista ja järki toista. Onneksi mieheni jaksaa muistuttaa kurtuista, jotka kipusivat otsalleni päivittäin ollessani töissä tehtaassa. Verhoilin päivät pitkät muutamaa erilaista tuolia ja olin kiukkuinen lähestulkoon kokoajan. Joten sinnitellään eteenpäin, ainakin mieli pysyy virkeämpänä ja ajatus raikkaampana.

Alla muutama viimeisistä projekteista, ensimmäisenä putkituoli, josta toivottiin mahdollisimman paljon samanoloista kuin ennenkin. Istuinmukavuus vain oli hävinnyt tiehensä kuoleentuneiden vaahtomuovien ja venyneiden pohjakankaiden myötä.





Pormestari oli myös menettänyt hiukan ryhtiään joustinsidonnan hajottua. Mukana tuli myös pormestarinna, joka valitettavasti väisti kameran. Eli kaksikosta kuvassa tällä kertaa vain toinen. Ensimmäisessä kuvassa herra vanhassa kuosissaan ja alempana uudet kuteet niskassa.




Myös tämä kaksikko koki täydellisen uudistuksen - valitettavasti kamera unohtui kotiin tuolien saapuessa ja kuvia ennen uudistamista ei ole saatavilla. Toisessa tuolissa oli saapuessaan punainen ruutukuosi, toisessa vielä alkuperäinen vihreä huntu, jonka perusteella uusi kangaskin valittiin.


23. heinäkuuta 2009

LORVAILU

kostautui.
Tietenkin.
Kukaan ei ole tehnyt hommiani ja töiden määrä
verstaalla on ylittänyt stressinsietorajani.

Siispä piti pistää neito taas liikkeelle,
kone käyntiin ja kädet toimimaan.
Monta työtä on valmistunutkin - moni on jäänyt vauhdissa kuvaamatta.

Alla eräs vanhus, josta jo aikaisemminkin taisin mainita.

Kiikku haisi kammottavalle.
Se oli aivan homeessa, mutta onneksi omistajat eivät luovuttaneet.
Päällä tosin oli aika makea niinen tuntuinen kangas - ei ihan sitä perinteisintä mallia. Liekkö ollut jossain herraskartanossa isännän parempana lepopaikkana joskus...



Sisältä löytyi melko eriskummallinen sidonta - vain viisi joustinta.Eipä ihme että oli hiukan huteran tuntuinen istuttaessa.


Tilalle laitettiin asiaankuuluvat 9 joustinta, uudet heinät ja vanut ja johan häipyi hajut. Harmitus, että kuvat välivaiheista jäivät ottamatta, oli vauhti päällä, enkä muistanut kameraa. Mutta monen työvaiheen jälkeen tuoli näytti tältä:

Yksi ihana taas uuden elämänsä alussa.



9. heinäkuuta 2009

NOJATUOLIEN VALLANKUMOUS

Kesä on tuonut mukanaan lorvikatarrin, joka ei meinaa pysyä aisoissa sitten millään. Töitä sen sijaan riittää mukavasti, joten aikaa lorvailuun ei ole, eikä tosin tässä vaiheessa yrittäjän uraa rahakaan, oikein anna myöden heittäytyä lomailun pauloihin.

Työn alla on ollut peräjälkeen useampi nojatuoli - seuraavassa parin ihastuksen muodonmuutoksia.

Tämä kaveri oli sen verran kovia kokenut, että sen sisus uusittiin kokonaan pohjavöistä alkaen. Tuoli sai ryhtiä ja istuinmukavuutta taas pitkäksi aikaa ja mikä mainiointa, asiakas vaikutti tyytyväiseltä - tosin ensin hän ei meinannut tuolia tunnistaa samaksi jonka toi.



Tämä veikeä kaveri oli täynnä muhkuroita ja haisi melkoisen pahalle tavatessamme ensi kertaa.


Sisältä löytyi jännittävää uritettua vaahtomuovia ja kumia. Alta paljastui myös edellinen kuosi - harmaa villakangas ja tämän alta alkuperäinen asu - kelta / musta villakangas.



Sisään uudet vaahtarit ja vanut, niskaan rauhallisempaa ilmettä.
Ja taas oltiin valmiina lähtemään kotiin.


Lorvailuvimmasta huolimatta työ jatkuu ja verstas kutsuu.
Tällä haavaa työn alla on kiikku, joka on kokenut kovia...