LORVAILU

kostautui.

Tietenkin.
Kukaan ei ole tehnyt hommiani ja töiden määrä
verstaalla on ylittänyt stressinsietorajani.

Siispä piti pistää neito taas liikkeelle,
kone käyntiin ja kädet toimimaan.
Monta työtä on valmistunutkin - moni on jäänyt vauhdissa kuvaamatta.

Alla eräs vanhus, josta jo aikaisemminkin taisin mainita.

Kiikku haisi kammottavalle.
Se oli aivan homeessa, mutta onneksi omistajat eivät luovuttaneet.
Päällä tosin oli aika makea niinen tuntuinen kangas - ei ihan sitä perinteisintä mallia. Liekkö ollut jossain herraskartanossa isännän parempana lepopaikkana joskus...



Sisältä löytyi melko eriskummallinen sidonta - vain viisi joustinta.Eipä ihme että oli hiukan huteran tuntuinen istuttaessa.


Tilalle laitettiin asiaankuuluvat 9 joustinta, uudet heinät ja vanut ja johan häipyi hajut. Harmitus, että kuvat välivaiheista jäivät ottamatta, oli vauhti päällä, enkä muistanut kameraa. Mutta monen työvaiheen jälkeen tuoli näytti tältä:

Yksi ihana taas uuden elämänsä alussa.

NOJATUOLIEN VALLANKUMOUS

Kesä on tuonut mukanaan lorvikatarrin, joka ei meinaa pysyä aisoissa sitten millään. Töitä sen sijaan riittää mukavasti, joten aikaa lorvailuun ei ole, eikä tosin tässä vaiheessa yrittäjän uraa rahakaan, oikein anna myöden heittäytyä lomailun pauloihin.

Työn alla on ollut peräjälkeen useampi nojatuoli - seuraavassa parin ihastuksen muodonmuutoksia.

Tämä kaveri oli sen verran kovia kokenut, että sen sisus uusittiin kokonaan pohjavöistä alkaen. Tuoli sai ryhtiä ja istuinmukavuutta taas pitkäksi aikaa ja mikä mainiointa, asiakas vaikutti tyytyväiseltä - tosin ensin hän ei meinannut tuolia tunnistaa samaksi jonka toi.



Tämä veikeä kaveri oli täynnä muhkuroita ja haisi melkoisen pahalle tavatessamme ensi kertaa.


Sisältä löytyi jännittävää uritettua vaahtomuovia ja kumia. Alta paljastui myös edellinen kuosi - harmaa villakangas ja tämän alta alkuperäinen asu - kelta / musta villakangas.



Sisään uudet vaahtarit ja vanut, niskaan rauhallisempaa ilmettä.
Ja taas oltiin valmiina lähtemään kotiin.


Lorvailuvimmasta huolimatta työ jatkuu ja verstas kutsuu.
Tällä haavaa työn alla on kiikku, joka on kokenut kovia...

LAISKANLINNAN LUMOA

Huh kun aika vierii. Siitä on ikuisuus kun olen täällä ollut - elämä on tempaissut mukaansa niin täysillä, että en ole kertakaikkiaan jaksanut istua koneen ääreen.

Telakkareissu Ruotsiin on takana - palatkaamme siihen tuonnempana, kunhan kuvamateriaali valmistuu. Todettakoon vain, jotta kylläpä oli taas mukava astua omalle pajalle ihanien vanhojen pariin kaikkien drinkkimöhnäisten sohvien ja tuolien jälkeen.

Toissaviikolla käsiini kulkeutui upea laiskanlinna, josta toivottiin ilopilkkua kodin muutoinkin uudistusta saaneeseen ilmeeseen. Ja kas kuinkas kävikään...

Tästä lähdettiin liikkeelle.

Nykyisten kankaiden alta paljastui muikea oranssi komistus,
joka on kyllä kukoistuksensa aikana ollut melkoinen ilopilleri.


Ja pohjasta vanhojen kankaiden alta paljastui tuolin alkuperä.



Sisältä löytyi tällä kertaa vain muutamia aarteita - mihin lie päiväkirjaan tuo avain passannutkaan. Voin kuvitella kuinka tuolissa on istuttu jalat kippurassa ja kirjoitettu muistiin ihastukset ja vihastukset, ensimmäiset suudelmat ja tupakanpolttokokeilut. Ja sitten kirja visusti lukkoon. Tai ehkä se on jonkun fillarin avain ja sen kadottua on lukko pitänyt sahata auki. Tiedä tuota, mutta ainakin oma mielikuvitukseni sai taas kerran kyytiä ja suupielet hymyä kun liitelin vuosien taa löytöjen myötä.

Muutama päivä myöhemmin tuoli näytti tältä: