30. marraskuuta 2008

TAKAISIN KOTIIN

Verstaalla on ollut tyhjennyspäivät. Turrikat valmstuivat ja paksun karvan alta kuoriutui aika mahtavat ihastukset. Koko paketti meni uusiksi - vanerit putsattiin mäntysuopavedellä, päälle uudet vaahtomuovit ja vanut ja viimeiseksi kruunuksi ihana pinkki-ruskea komistus. Näillä eväillä elo sujuu helposti seuraavat parikymmentä vuotta - ellei nykyinen emäntä sitä ennen keksi sisustaa asuntoaan uudella värityksellä…

tästä lähdettiin liikkeelle karvojen poiston jälkeen,

ja tähän päädyttiin

Myös sohvakalusto lähti takaisin kotiin. Ulkomuoto muuttui melkoisesti uuden kankaan myötä - nyt kelpaa taas istuskella glögiä siemaillen ja takkatulta ihastellen. Kaluston matka jatkuu helposti vielä seuraavalle sukupolvellekin.

Seuraavaksi itsellä on edessä erään toimiston sisustuksen suunnittelu. Kivaa - pääsee ihmettelemään maaleja, tapetteja, sisustustarroja, kankaita ja kasveja. Vähän erilaista vaihteeksi. Edessä on myös oman tilan rymsteeraus - sillä vuokrasopimus alkaa huomenna. Siitä on tulossa paikka nimeltä ihana. Verhoomon lisäksi tilaan tulee puoti, jossa myyn ylimääräisiä, joka puolelle kertyneitä vanhoja komistuksia sekä ihania tavaroita sisustukseen. Toivotaan että aika riittää kaikkeen, jotta saamme paikan pian pörräämään kunnolla!

24. marraskuuta 2008

TUPAKKAA JA TURINOINTIA

Karvaturrikat saapuivat toissapäivänä ja olihan taas melkoista hajujen sinfoniaa! Voin vain kuvitella kuinka joku Pentti tai Pirjo on istunut tuoleissa, katsellut levyraatia, ja polttanut tupakkaa pari erää perä perää - koko verstsas lemusi röökille kun poistin karvat tuoleista. Työkaverini oli sitä mieltä, että lattialla lojuneet karvat olivat lähdössä liikkeelle itsekseen, sen verran hurjan näköisiä olivat.

Haju oli niin pinttynyt pehmukkeina olleisiin vaahtomuoveihin, että päädyimme vaihtamaan nekin, sillä nykyinen omistaja ei tupakkaan koske. Kissimirrit olivat kyllä kuulemma olleet tyytyväisiä karvoihin ja hajuihin - saapa nähdä mitä ne tuumaavat uudesta kuosista. Minä ainakin olen aivan viehtynyt, kuvia uudesta lookista seuraa tuonnempana. Alla ihanuudet alkuperäisessä komeudessaan.

Ajattelimme tehdä eräälle ystävällemme pienen killerin ja ommella hälle joululahjaksi karvoista taljan. Jopa olisi mukava köllötellä takan ääressä ja siemailla glögiä… No, se ajatus jäi ja seuraavana mieliin sukeutui ajatus karvojen heittämisestä parkkipaikalla jonkun auton alle, sillä paikoin ne muistuttivat erehdyttävästi supikoiran tassua tai rusakon häntää. Sekin idea jäi kyllä toteuttamatta ja tällä kertaa kaikki puretut osat menivät roskiin - yleensä kierrätän kaiken mahdollisen, muttä tästä hajusyöpöstä ei kerta kaikkiaan voinut enää tehdä kukkaroita eikä kännykkäpusseja, säärystimistä puhumattakaan.

Ihania päiviä sinne missä oletkin, palataanpa taas uusin kujein ensi kerralla!

19. marraskuuta 2008

Kylläpäs on aikaa vierähtänyt viime kirjoituksesta - tekniikka ei todellakaan ole ollut meidän perheelle armollinen. Jo toinen kone hajosi käsiin ja nyt on jo kaivettu esiin ikivanha räppänä, jotta pysyttäisiin edes hieman vauhdissa mukana.

Yritys on nyt perustettu! Aika mahtava tunne, vaikkakin välistä tuntuu ettei sitä oikein ole edes ehtinyt ymmärtämään kun on niin paljon hoidettavia asioita. Toisinaan tulee mieleen ajatus, jotta olisihan se helppoa mennä työpaikalle, tehdä hommat ja jättää kaikki taakseen kun ovesta poistuu. Mutta sitten taas joka päiviä hihittelen itsekseni, kun saan häärätä vanhojen ihanuuksien kimpussa ja itse määrittää omat työaikani.

Täältä hiljaiselon aikana hajuhernevuodesohva on valmistunut ja lähtenyt hajuttomana maailmalle - saikin seurakseen 50-luvun kodin lamppuineen ja valaisimineen, varmasti ihana paikka sohvavanhukselle viettää eläkepäiviään.

Tällä hetkellä työn alla on seuraava pariskunta ja kuuluupa samaan sakkiin myös sohvakin.

Huomenna saan käsiini kaksi aivan kauhistuttavaa karvaturilasta - odottakaahan vaan kun näette kuvat. Kuinka joku onkin keksinyt päälystää tuolit matolla???