REISSULAISMEININKIÄ

Verhoilija suuntaa tiensä Ruotsin puolelle, uudistamaan laivan rikkinäisiä palleja, penkkejä, nojatuoleja, hyttisohvia.... Hiljaisuus siis saa taasen jatkoa täällä. Mutta pysytelkää mukana - lisää on taatusti tiedossa kunhan taas palataan kotirintamalle.

Nauttikaa auringosta ja olemisesta. Viettäkää leppoisia päiviä, naurakaa ja ihmetelkää. Ruoho tuntuu ihanalta paljaiden jalkojen alla.

UUTTA ILMETTÄ

Pitkän hiljaisuuden jälkeen palaan taas bittimaailmaan. Viimeiset viikot ovat vierineet ohitse ja välillä luulen, että kuukausi vaihtuu toukokuuksi... kuljen siis hiukan jälkijunassa. Verstaalla on visiteerannut jos jonkinmoista kulkijaa - toiset ovat taivaltaneet tietään jo pitkään, kun taas toiset ovat vielä nuorikkoja, mutta kaipasivat ylleen uutta kevätkuosia.

Keinonahkapäälliset ovat vihdoin taaksejäänyttä aikaa ja niiden ohessa on valmistunut muun muassa pari 50-luvun sohvaa, uusvanha laiskanlinna, pikkutuoleja, kaksi moottoripyörän satulaa, sisustustauluja ja talonpoikaiskeinutuoli.

Alla oleva ruskea nojatuoli sai alleen uudet jouset. Vanhat homeiset vaahtomuovit saivat väistyä ja tilalle ilmestyi uudet.

Ja päälle tietty uusi kuosi.

Keittiöntuoleja vanhassa asussa

ja sitten uudessa puvussa.

Kovia kokenut keinutuoli lähtötilanteessa

ja tässä hionnan, liitosten liimauksen, petsauksen, muutaman lakkakerroksen ja uuden verhoilun jälkeen valmiina palvelemaan taas pitkään.


Mulla on ollut verstaalla myös pikku apuri. Kummityttöni saapui pohjoisesta jokavuotiselle kesävierailulle ja mikäpä olisi hauskempaa ja jännenpää kun tulla mukaan töihin. Verstaalla on siis syntynyt myös läjä keinonahkaisia hapsukaulaliinoja, vanhoista kangasmalleista leikattuja kuvioita sekä kalataulu. Pöydät notkuvat kukkasista, joita pikkuneiti on kerännyt takapihalta "setien ja tätien iloksi" ja minä olen saanut tarkan selvityksen prinsessa ruususen elon vaiheista. Hauskaa vaihtelua itsekseen puurtamiselle.

UUDET SILMÄT HANKITTU

Löytyiväthän ne kuitenkin - uudet silmälasit.
Vielä pari päivää täytyy odottaa, mutta pian maailma palaa taas oikeannäköiseksi. Ja minä uudennäköiseksi. Mies odottaa jännityksellä - luulee vissiinkin, että olen ollut hurja ja hankkinut jotain todella räväkkää...

Kiitos teille kaikille kaatumisen ja lasien hajoamisen yhteydessä komentoijille. Ihanaa huomata, että joku elää näitä hetkiä kanssani! Ja oikeassa olitte - uskomaton tuuri kävi että itse säilyin ehjänä. Olisin ollut pulassa, mikäli kädet olisivat hajonneet - milläs sitä sitten töitä tekisin?

Verstaalla onkin pitänyt kiirettä. Mikä on hyvä asia. On hienoa huomata, että töitä on alkanut virrata sekä sisään että ulos. Iso satsi keinonahkaisia päällisiä on taas työn alla, nurkat pullistelee erimallisia suiruloita ja pörpylöitä, joista ommellaan pallien päällisiä ja nojatuolien selkämyksiä. Nämä eivät ole sitä ihaninta verhoilua - vanhaa, aikaa nähnyttä ja ajanpatinoimaa tarinaa, mutta työtä kuin työtä. Keinonahka on kamalaa, kädet väsyy ommellessa ja haju pinttyy vaatteisiin, mutta en silti valita. Kiitollinen olen kaikista töistä joita eteen tulee, vielä olen niin alussa tämän yrittämisen kanssa, että ei sovi olla ronkeli.



Kuvassa olevia pyörylöitä on ommeltavana useita satoja kappaleita. Huvitan itseäni kilvoittelemalla kellon kanssa. Kuinka monta kappaletta ompelen tunnissa, montako saumaa ehdin tehdä kymmenessä minuutissa, montako jonkun tietyn biisin aikana... Yksintekijän arki on melkoista... Mutta kun hyvä musiikki raikaa taustalla, jalka kaasuttaa vauhdilla ja ompelukone käy kuumana niin välillä sitä menee miltei transsin omaiseen tilaan ja huomaamatta on kasassa taas iso läjä valmista.