UUDET SILMÄT HANKITTU

Löytyiväthän ne kuitenkin - uudet silmälasit.
Vielä pari päivää täytyy odottaa, mutta pian maailma palaa taas oikeannäköiseksi. Ja minä uudennäköiseksi. Mies odottaa jännityksellä - luulee vissiinkin, että olen ollut hurja ja hankkinut jotain todella räväkkää...

Kiitos teille kaikille kaatumisen ja lasien hajoamisen yhteydessä komentoijille. Ihanaa huomata, että joku elää näitä hetkiä kanssani! Ja oikeassa olitte - uskomaton tuuri kävi että itse säilyin ehjänä. Olisin ollut pulassa, mikäli kädet olisivat hajonneet - milläs sitä sitten töitä tekisin?

Verstaalla onkin pitänyt kiirettä. Mikä on hyvä asia. On hienoa huomata, että töitä on alkanut virrata sekä sisään että ulos. Iso satsi keinonahkaisia päällisiä on taas työn alla, nurkat pullistelee erimallisia suiruloita ja pörpylöitä, joista ommellaan pallien päällisiä ja nojatuolien selkämyksiä. Nämä eivät ole sitä ihaninta verhoilua - vanhaa, aikaa nähnyttä ja ajanpatinoimaa tarinaa, mutta työtä kuin työtä. Keinonahka on kamalaa, kädet väsyy ommellessa ja haju pinttyy vaatteisiin, mutta en silti valita. Kiitollinen olen kaikista töistä joita eteen tulee, vielä olen niin alussa tämän yrittämisen kanssa, että ei sovi olla ronkeli.



Kuvassa olevia pyörylöitä on ommeltavana useita satoja kappaleita. Huvitan itseäni kilvoittelemalla kellon kanssa. Kuinka monta kappaletta ompelen tunnissa, montako saumaa ehdin tehdä kymmenessä minuutissa, montako jonkun tietyn biisin aikana... Yksintekijän arki on melkoista... Mutta kun hyvä musiikki raikaa taustalla, jalka kaasuttaa vauhdilla ja ompelukone käy kuumana niin välillä sitä menee miltei transsin omaiseen tilaan ja huomaamatta on kasassa taas iso läjä valmista.