23. lokakuuta 2008

MUMMOLAN VINTIN HELMI

Tänään loppui yrittäjäkurssi ja nyt pitäisi sitten olla valmis aloittamaan oma toiminta. Mielialat heilahtelee laidasta laitaan, itse verhoilu on vaan niin hurjan antoisaa, mutta kaikki muu siinä ympärillä tuntuu välistä niin helvetin hankalalta. Kirjanpitäjän valinta, nettisivujen teko, markkinoinnin suunnittelu… lista on loputon. Mutta kaipa se niin vain on, ettei missään hommasa ole vain ihanuutta ja iloa, pitää olla paskaa ja perämoottoreitakin aina välillä.

Aiemmin aloitettu sohvan verhoilu jämähti jäihin kankaan toimituksen vuoksi. Hajusyöpöt on roudattu roskiin ja otin pitkän tauon jälkeen käsittelyyn mummolan vintistä löytyneen helmen. Vanhus oli menettänyt muotonsa täysin ja aloitin kunnostuksen tekemällä tuolin sisällä olleet puuosat kokonaan uusiksi joskus pari vuotta sitten. Nyt oli aika laittaa verhoiu kuntoon ja kylläpä taas kelpaa jousia kulutella persuksen jos toisenkin. Vielä täytyy lakata käsinojat ja jalakset ennen varsinaista keinumista, tähän asti on päästy tässä vaiheessa.

21. lokakuuta 2008

VANHOJA HAJUJA

Teknikkalla on tapana oikkuilla juuri silloin kun sitä tuntuisi eniten tarvitsevan. Niinpä nytkin, kun liuta puhtaaksi kirjoitettavia juttuja odottaa vuoroaan ja minun kone tekee tenän. Se käynnistyy muttei käynnistä ohjelmia, ruutu pysyy mustana ja meikäläisen verenpainen senkun kohoaa. Onneksi sain toisen koneen lainaan, jottei tarvitse otsasuonta sentään kokonaan pullauttaa…

Viikonlopun kirppiskierros oli laiha, mutta tarttuipa käteen iki-ihana Kirsi Kunnaksen Hanhiemon iloinen lipas. Aivan mahtavia kuvia ja loruja kannesta kanteen.

Verhoilurintamalla alkoi uusi projekti - 50-luvun vuodesohvan kunnostus. Ai mikä karmaiseva haju vanhoista flokkipatjoista lehahti ilmoille kun avasin päälisenä olleen mummolasta tutun patjaraitakankaan. Istuimen jouset sidottiin uuteen uskoon, täytteeksi uutta puulastua ja huomena uusi kangas päälle, mikäli saan sen käsiini. Hiukan epäilyttää, joten saattaa olla että homma venähtää.

6. lokakuuta 2008

Aurinkoa sinulle arvokas!

Verhoilu on vienyt sydämeni. En malta olla erossa tuoleista ja sohvista - rikkinäisistä, kuluneista, rähjäisistä ihanuuksista. Silmissäni välketii ilo kun bongaan vanhan räjähtäneen yksilön roskalavalta ja näen sen mielessäni uudessa kukoistuksessaan. Nyt harrastus on muuttumassa ihan oikeaksi työksi - olen perustamassa verhoomoa. Hiukan hurjistuttaa, hiukan hämmentää ja enimmäkseen kihelmöittää. Voiko olla mahdollista, että saan tehdä työkseni juuri sitä mistä nautin niin kovin paljon? Se kuulostaa uskomattomalta! Aika, näyttää kuinka neidon käy, monta asiaa on vielä kesken, mutta ilolla mennään eteenpäin.

Viimeisin viehättävä vanha sai uuden kuoren ja elämä jatkuu taas monta vuotta uudessa kukoistuksessa.