Myläkkä sai alkunsa ystäväni tiluksilta. Vanha maalaistalo sekä uudempi omakotitalo ovat keränneet tavaraa sisuksiinsa KAUAN. Nyt käynnissä on viimeiset puhdistukset ja kävimme pelastamassa paikalta pari vanhaa upeaa Singeriä, ikkunanpokia, Riihimäen Ihanne lasipurkkeja ja ihania vanhoja maitopulloja.
Jotta saimme kaiken mahdutettua verstaalle, oli siellä hiukan raivattava. Tavaraa on kertynyt liikaa, kangasmalleja on poistunut mallistosta ja nurkat tursuaa minulle tarpeetonta sälää.
Mutta että roskikseen... en raaskinut.
Siispä keräsin ylimääräiset kangastilkut, vaahtomuovipalaset ja pahvirullat ja kuskaan ne päiväkotiin askartelutarpeiksi. Tai niin ainakin kuvittelen tekeväni - saapa nähdä otetaanko ne vastaan vai ajelhtivatko ne kenties autossani hamaan tulevaisuuteen.
Vimma siirtyi kotiin. Alkoi ahdistaa. Tavaranpaljous nimittäin.
Kaapeista tyhjentyi tavaraa parin kirpputoripöydän verran, osa lähti suoraan vaatekeräykseen, iso kasa paperinkeräykseen ja jotakin roskikiin asti. Varastossa odottaa kuorma kierrätyskeskukseen vientiä ja mielessä siintää uuden tyhjennyskierroksen aloittaminen.
toivottavasti näille löytyy uusi omistaja
Sillä luopuminen on välillä niin hurjan vaikeaa. Tuntuu ettei juuri mitään raaskisi laittaa pois vaikka tavara olisi meidän kodissa aivan turha. Ja siksi ensimmäinen kierros tuottaa usein varsin maltillisen tyhjennyksen. Mutta nyt aion pysyä lujana. Raja menee matkalaukun koossa. Yhteen askartelutarpeet, yhteen muistot, joita on ehkä mukava tiirata vanhana. Yhden uroteon tein jo tyhentäessäni matkalaukullisen vuosia keräämieni taloihanuuksien, huonekalujen ja puutarhojen kuvia. Jäljelle jäi muutama sykähdyttävä, jotka taitavat päätyä aarrekarttaani. Ja mikäli eivät, saavat nekin lähtöpassit. Nyt ei parane tunteilla!
Luopuminen on välillä hurjan vaikeaa, mutta niin kovin palkitsevaa. Mieli kevenee ja koti raikastuu, uudet energiat pääsevät liikkeelle ja asiat alkavat loksahdella oikeisiin uomiinsa.
Jotta saimme kaiken mahdutettua verstaalle, oli siellä hiukan raivattava. Tavaraa on kertynyt liikaa, kangasmalleja on poistunut mallistosta ja nurkat tursuaa minulle tarpeetonta sälää.
Mutta että roskikseen... en raaskinut.
Siispä keräsin ylimääräiset kangastilkut, vaahtomuovipalaset ja pahvirullat ja kuskaan ne päiväkotiin askartelutarpeiksi. Tai niin ainakin kuvittelen tekeväni - saapa nähdä otetaanko ne vastaan vai ajelhtivatko ne kenties autossani hamaan tulevaisuuteen.
Vimma siirtyi kotiin. Alkoi ahdistaa. Tavaranpaljous nimittäin.
Kaapeista tyhjentyi tavaraa parin kirpputoripöydän verran, osa lähti suoraan vaatekeräykseen, iso kasa paperinkeräykseen ja jotakin roskikiin asti. Varastossa odottaa kuorma kierrätyskeskukseen vientiä ja mielessä siintää uuden tyhjennyskierroksen aloittaminen.
toivottavasti näille löytyy uusi omistaja
Sillä luopuminen on välillä niin hurjan vaikeaa. Tuntuu ettei juuri mitään raaskisi laittaa pois vaikka tavara olisi meidän kodissa aivan turha. Ja siksi ensimmäinen kierros tuottaa usein varsin maltillisen tyhjennyksen. Mutta nyt aion pysyä lujana. Raja menee matkalaukun koossa. Yhteen askartelutarpeet, yhteen muistot, joita on ehkä mukava tiirata vanhana. Yhden uroteon tein jo tyhentäessäni matkalaukullisen vuosia keräämieni taloihanuuksien, huonekalujen ja puutarhojen kuvia. Jäljelle jäi muutama sykähdyttävä, jotka taitavat päätyä aarrekarttaani. Ja mikäli eivät, saavat nekin lähtöpassit. Nyt ei parane tunteilla!
Luopuminen on välillä hurjan vaikeaa, mutta niin kovin palkitsevaa. Mieli kevenee ja koti raikastuu, uudet energiat pääsevät liikkeelle ja asiat alkavat loksahdella oikeisiin uomiinsa.