Karvaturrikat saapuivat toissapäivänä ja olihan taas melkoista hajujen sinfoniaa! Voin vain kuvitella kuinka joku Pentti tai Pirjo on istunut tuoleissa, katsellut levyraatia, ja polttanut tupakkaa pari erää perä perää - koko verstsas lemusi röökille kun poistin karvat tuoleista. Työkaverini oli sitä mieltä, että lattialla lojuneet karvat olivat lähdössä liikkeelle itsekseen, sen verran hurjan näköisiä olivat.
Haju oli niin pinttynyt pehmukkeina olleisiin vaahtomuoveihin, että päädyimme vaihtamaan nekin, sillä nykyinen omistaja ei tupakkaan koske. Kissimirrit olivat kyllä kuulemma olleet tyytyväisiä karvoihin ja hajuihin - saapa nähdä mitä ne tuumaavat uudesta kuosista. Minä ainakin olen aivan viehtynyt, kuvia uudesta lookista seuraa tuonnempana. Alla ihanuudet alkuperäisessä komeudessaan.
Ajattelimme tehdä eräälle ystävällemme pienen killerin ja ommella hälle joululahjaksi karvoista taljan. Jopa olisi mukava köllötellä takan ääressä ja siemailla glögiä… No, se ajatus jäi ja seuraavana mieliin sukeutui ajatus karvojen heittämisestä parkkipaikalla jonkun auton alle, sillä paikoin ne muistuttivat erehdyttävästi supikoiran tassua tai rusakon häntää. Sekin idea jäi kyllä toteuttamatta ja tällä kertaa kaikki puretut osat menivät roskiin - yleensä kierrätän kaiken mahdollisen, muttä tästä hajusyöpöstä ei kerta kaikkiaan voinut enää tehdä kukkaroita eikä kännykkäpusseja, säärystimistä puhumattakaan.
Ihania päiviä sinne missä oletkin, palataanpa taas uusin kujein ensi kerralla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti