Huh kun aika vierii. Siitä on ikuisuus kun olen täällä ollut - elämä on tempaissut mukaansa niin täysillä, että en ole kertakaikkiaan jaksanut istua koneen ääreen.
Telakkareissu Ruotsiin on takana - palatkaamme siihen tuonnempana, kunhan kuvamateriaali valmistuu. Todettakoon vain, jotta kylläpä oli taas mukava astua omalle pajalle ihanien vanhojen pariin kaikkien drinkkimöhnäisten sohvien ja tuolien jälkeen.
Toissaviikolla käsiini kulkeutui upea laiskanlinna, josta toivottiin ilopilkkua kodin muutoinkin uudistusta saaneeseen ilmeeseen. Ja kas kuinkas kävikään...
Tästä lähdettiin liikkeelle.
Nykyisten kankaiden alta paljastui muikea oranssi komistus,
joka on kyllä kukoistuksensa aikana ollut melkoinen ilopilleri.
Ja pohjasta vanhojen kankaiden alta paljastui tuolin alkuperä.
Sisältä löytyi tällä kertaa vain muutamia aarteita - mihin lie päiväkirjaan tuo avain passannutkaan. Voin kuvitella kuinka tuolissa on istuttu jalat kippurassa ja kirjoitettu muistiin ihastukset ja vihastukset, ensimmäiset suudelmat ja tupakanpolttokokeilut. Ja sitten kirja visusti lukkoon. Tai ehkä se on jonkun fillarin avain ja sen kadottua on lukko pitänyt sahata auki. Tiedä tuota, mutta ainakin oma mielikuvitukseni sai taas kerran kyytiä ja suupielet hymyä kun liitelin vuosien taa löytöjen myötä.
Muutama päivä myöhemmin tuoli näytti tältä:
Näytpä onnistuneen hyvin, kun kangas ei ole kuosiltaan kaikkein yksinkertaisin paikoilleen istutettava...;)) terv SP
VastaaPoistaTervetuloa reissusta takaisin. Mielenkiintoista työtä teet:rähjäisestä kaunista. Samalla voi mielikuvituksen antaa lentää, kun miettiin huonekalujen tarinoita.
VastaaPoistaKiitti Seikku - välillä on kyllä kiva tehä muutakin kun niitä valkosia ja taas valkosia...
VastaaPoistaJA Hanne - Kiva on olla taas kotona. Rähjäisissä on voimavaraa ja potentiaalia, ihanaa että saa vielä pelastaa moiset ihanuudet.
Voi mikä ihanuus! Tuollaisen(kin) voisin ottaa kotiini:)
VastaaPoista