Viikonloppuna bongasin kaupasta intian muistoja, kun teehyllystä löytyi chaita, tuota mausteista teeherkkua, johon intiassa lisättiin kuumaa maitoa ja joita kiskottiin pikkuruisista laseista ympäri kyliä aina kun oli mahdollista pitää tauko päivän askareista. Ja jos chain juonti niin ei sitten mikään ollut hyvä syy taukoiluun...
Verstaalla on ollut hötäkkää sairastelusta huolimatta ja siitä johtuen. Aikataulut meinaa mennä pieleen kun monta päivää hortoilee ohi sängynpohjalla. Mutta pikkuhiljaa aletaan kuroa kiinni menetettyjä päiviä. Tällä haavaa on työn alla pormestaripariskunnan toinen puolisko - toinen vanhus lähti jo takaisin kotiin uusi palttoo yllään. Harmi, että joku on aiemmin hävittänyt pormestarin käsinojiin kuuluvat tyylikkäät puukuoret - luulimme niiden löytyvän kankaiden alta, vaan eivätpä löytynytkään. Joten pitipä laittaa tilalle kangasta.
Kotiinsa on lähtenyt jo kauan sitten kuvissa vilahtanut sohva. Uusi puku, uudet sisälmykset sekä uusi divaaniosa - ja johan muuttui olemus aivan erilaiseksi.
On ihana huomata, että omat unelmat alkavat elää. Nyt teen sitä mitä toivon saavani tehdä. Asiakkaat ovat alkaneet löytää tiensä luokseni ja töitä tulee lisää tasaiseen tahtiin. Se on aivan mahtavaa! Ja kaiken kukkuraksi ulkona kevät tekee tuloaan voimalla - multa alkaa haista ja tennarikelit vaanivat nurkan takana.
Hihii - viettäkää ihania päiviä ja muistakaa nauraa paljon!
Hihii - viettäkää ihania päiviä ja muistakaa nauraa paljon!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti