Jopas se on taas aika vierähtänyt - sattuu ja tapahtuu niin vauhdilla, ettei kaikkea mitä tahtoisi oikein meinaa millään ehtiä tekemään. Siksipä myös kirjoittelu on jäänyt vähemmälle. Verstaalla on vietetty avajaisia, joissa naurunremakka, hyväntuulisuus ja ihmisten vilpitön halu viedä Vanhan Viehätystä maailmankartalle teki illasta ikimuistettavan. Ja mikäli vieraiden viihtyvyys jotain osviittaa tulevasta vetovoimasta kertoo - se tulee olemaan uskomatonta. Nimittäin emäntä väsyi viimein niin, että piti jo kysellä lopulta porukalta jotta "moneltako olisitta kotona jos nyt lähtisitte...?" Kello löi jo aamuviittä kun viimeiset juhlijat lähtivät köpsyttelemään kotejaan kohti.
Sisko on myös ehtinyt synnyttää, samalla musta tuli kolminkertainen täti. Kova hinku olisi pienokaista mennä morjestamaan, mutta välimatka on niin armoton. Täytynee vielä odottaa hetki, ennenkuin voi pohjoiseen singahtaa.
Verhoilurintamalla on tällä haavaa työn alla kaksi osainen sohva, joka muuntuu melkoisesti. Tuo kuvassa oleva osa säilyttää muotonsa, mutta tyynyt uusitaan ja päälikangas vaihdetaan uuteen. Toisesta osasta poistetaan selkänoja ja siitä rakennetaan divaani. Kehikko on jo kasassa ja nyt se odottelee pohjavöiden laittoa ja uusia pehmusteita.
Sohva on kulkeutunut asiakkaan mukana jo pitkään ja verhoilu on ajan saatossa muuttunut melkoisesti. Nyt perheen isäntä olisi toivonut uutta sohvaa, mutta emäntä tykkää tästä niin kovasti. Siispä päädyttiin ratkaisuun, jossa vanha sohva saa uutta muotoa tuon divaanin ansiosta ja molemmat osapuolet saavat jotain haluamaansa.
Ens lauantaina verstaalla on avoimet ovet, joten jos olet hollilla - tuu kurkkaamaan mitä siellä tapahtuu. Lupaan keitellä sumpit tai teet.
Valaisetko vähän: oletko yrittäjä? Sinulla on verhoomo?
VastaaPoistaOmassa blogissani www.sininenhuone.net/blog kerron käsityöyrittäjyydestä ja liputan Suomen lippua muutenkin korkealla.
Hei!
VastaaPoistaKäväisimme äitini kanssa tänään verhoomossasi!
Olen niin ilahtunut kasseistani ja haarukkakoukuista, ettei tosikaan! Kauniita ovat ja kohta laitan kuvat blogiini.
Heppa jäi mieleen kummittelemaan,
varmaan palaan sen luokse joku päivä.
Hihii Elohiiri! Kiitos kovin ihanista sanoistasi - lämmittää mieltä! Mä olen ite ihan hurahtanut niihin heppoihin, tahtoisin vaan kehitellä ja väkerrellä lisää ideoita niiden tiimoilta, hassua miten joku tietty juttu voikin viedä mennessään. Käväisin pikaisesti blogissasi - näyttää kivalta, palaan sinne ajan kanssa. Naurua päiviisi ja kuulemisiin!
VastaaPoistaJa Hanne - kiva että olet täällä uudestaan! Olen yrittäjä - nuorikko vielä sillä saralla. Verhoilija ammatiltani ja tätä nykyä siis oman verhoomon omistaja. Pajani yhteydessä mulla on pieni puoti, jossa myyn kaikenlaisia käsityönä tekemiäni tuotteita. Kävinkin lukemassa sun blogia ja huomasin, että teet kaikenlaisia kauniita juttuja sinäkin!
VastaaPoistaAivan ihania juttuja sulla, jatka samaan malliin, kyllä se elämä kantaa:D
VastaaPoistaHeposiin ihastuin minäkin ensisilmäyksellä, tuli mieleen oman vanhan päiväkotini lelut 80- luvun alusta..punaista ja sinappia vakosamettia! Ah kuinka nostalgista. Törmäsin yhtenä päivänä päiväkodin uuteen johtajattareen ja hän kertoi että heillä siivouksessa löytyi kaavat niihin, hih! Ehkä meillekin jonain päivänä syntyy uusi heppa siis..
Oletko itse kehitellyt kaavat noihin vaahtomuoviin ja kankaisiin?
Kevätaurinkoterkuin Emilia
Heippa Emilia!
VastaaPoistaKiitos kaunis - kiva on kuulla mitä muut ajattelee siitä mitä teen. Hepat on täysin mun omaa käsialaa, kaavat oon piirtänyt itse.
Niin se on - elämä kantaa kun siihen jaksaa uskoa, sen tiedän, mutta mieli on välillä niin kiemurainen, että se meinaa tehdä tepposia... Mutta on ihanaa kun saa tehdä sitä mistä tykkää ja se jos mikä vie eteenpäin. Sullakin taitaa olla oma yritys - oletko jo konkari vanhakin? Hauskan näköisiä fantteja ja ratsuja olet tehnyt!
Ilakointia päiviisi!
Hyvää iltaa!
VastaaPoistaNyt kun kuljin silmät auki, törmäsin myös isossa kaupassa samanmoisiin heposiin:) Eivät taida olla sinun kuitenkaan, näyttivät niin tehdastekoisilta, en ehtinyt lähempää vilkaista kun mukula kiukutteli ja karkaili!
Mutta niinhän se hassusti "muoti" kiertää..
Mulla on juu yritys myös mutta nää blogihärpäkkeet on kyllä ihan puhdasta askartelua ja mielen nollaamista suurilta osin!
Joskus vaan huomaan touhuavani oman perheen (ja suvun) tarpeisiin liikaa juttuja ja silloin tykkään käydä niitä jossain kaupittelemassa:) Hauskaa vaihtelua päiviin markkinat ja myyjäiset muutaman kerran vuodessa.
Aivan ihania olivat nuo Elohiiren sivuilla vilahtaneet haarukkakoukut, itse oon niistä tehnyt vain tauluja, suunnitelmissa on ollut sellainen kynttelikköhässäkkä kristallein.
Kunhan löydämme jo vuosikausia hakemamme maalaistalon, haluan ehdottomasti haarukoitasi meille porstuaan!
Emilia - on se vaan tosiaan niin että tässä maailmassa kaikki taitaa olla jo keksitty. Aina löytyy jostain tuote, joka on miltei samanmoinen, ei auta mikään. Yksi muotoilijaystäväni painii tuon asian kanssa miltei päivittäin - mikään ei ole uutta! Ja juuri kun luulet keksineesi mullistavan jutun, sellainen löytyykin jostain italian perukoilta...
VastaaPoistaHeposet siellä isossa putiikissa ei olleet mun, oikeassa olit. Mutta mielenkiinnosta kuulisin missä moisia näit?
Ja tuo teidän maalaistalohaave kuulostaa ihanalta - toivottavasti tärppää pian! Täällä etsitään myös vielä omaa paikkaa nimeltä ihana - mutta usko on luja, että vielä se kohdalle tulee ja sitten se on menoa!