Perustus on pettänyt, pohja antanut myöden. Siellä se viistää miltei maata, joustin nimittäin. Ihan väärään suuntaan. Ja johan sen voi kuvitella miltä tuntuu tuollaisessa istua - ihan kuin hyllyvässä hyytelössä, pohja keikkuu miten sattuu.
Tuolit auki ja joustimet esiin. Vanhat halkeilleet kiinnikkeet irti ja tilalle uudet. Ja sen päälle uusi perustus, uusi sisusta ja viime silauksena uusi kangas.
Ja taas jatkuu näidenkin elämä, joku pääsee istumaan ja ihmettelemään maailmanmenoa, kenties kutomaan sukkaa tai töllöttämään lätkää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti