LAISKANLINNAN LUMOA

Huh kun aika vierii. Siitä on ikuisuus kun olen täällä ollut - elämä on tempaissut mukaansa niin täysillä, että en ole kertakaikkiaan jaksanut istua koneen ääreen.

Telakkareissu Ruotsiin on takana - palatkaamme siihen tuonnempana, kunhan kuvamateriaali valmistuu. Todettakoon vain, jotta kylläpä oli taas mukava astua omalle pajalle ihanien vanhojen pariin kaikkien drinkkimöhnäisten sohvien ja tuolien jälkeen.

Toissaviikolla käsiini kulkeutui upea laiskanlinna, josta toivottiin ilopilkkua kodin muutoinkin uudistusta saaneeseen ilmeeseen. Ja kas kuinkas kävikään...

Tästä lähdettiin liikkeelle.

Nykyisten kankaiden alta paljastui muikea oranssi komistus,
joka on kyllä kukoistuksensa aikana ollut melkoinen ilopilleri.


Ja pohjasta vanhojen kankaiden alta paljastui tuolin alkuperä.



Sisältä löytyi tällä kertaa vain muutamia aarteita - mihin lie päiväkirjaan tuo avain passannutkaan. Voin kuvitella kuinka tuolissa on istuttu jalat kippurassa ja kirjoitettu muistiin ihastukset ja vihastukset, ensimmäiset suudelmat ja tupakanpolttokokeilut. Ja sitten kirja visusti lukkoon. Tai ehkä se on jonkun fillarin avain ja sen kadottua on lukko pitänyt sahata auki. Tiedä tuota, mutta ainakin oma mielikuvitukseni sai taas kerran kyytiä ja suupielet hymyä kun liitelin vuosien taa löytöjen myötä.

Muutama päivä myöhemmin tuoli näytti tältä:

REISSULAISMEININKIÄ

Verhoilija suuntaa tiensä Ruotsin puolelle, uudistamaan laivan rikkinäisiä palleja, penkkejä, nojatuoleja, hyttisohvia.... Hiljaisuus siis saa taasen jatkoa täällä. Mutta pysytelkää mukana - lisää on taatusti tiedossa kunhan taas palataan kotirintamalle.

Nauttikaa auringosta ja olemisesta. Viettäkää leppoisia päiviä, naurakaa ja ihmetelkää. Ruoho tuntuu ihanalta paljaiden jalkojen alla.

UUTTA ILMETTÄ

Pitkän hiljaisuuden jälkeen palaan taas bittimaailmaan. Viimeiset viikot ovat vierineet ohitse ja välillä luulen, että kuukausi vaihtuu toukokuuksi... kuljen siis hiukan jälkijunassa. Verstaalla on visiteerannut jos jonkinmoista kulkijaa - toiset ovat taivaltaneet tietään jo pitkään, kun taas toiset ovat vielä nuorikkoja, mutta kaipasivat ylleen uutta kevätkuosia.

Keinonahkapäälliset ovat vihdoin taaksejäänyttä aikaa ja niiden ohessa on valmistunut muun muassa pari 50-luvun sohvaa, uusvanha laiskanlinna, pikkutuoleja, kaksi moottoripyörän satulaa, sisustustauluja ja talonpoikaiskeinutuoli.

Alla oleva ruskea nojatuoli sai alleen uudet jouset. Vanhat homeiset vaahtomuovit saivat väistyä ja tilalle ilmestyi uudet.

Ja päälle tietty uusi kuosi.

Keittiöntuoleja vanhassa asussa

ja sitten uudessa puvussa.

Kovia kokenut keinutuoli lähtötilanteessa

ja tässä hionnan, liitosten liimauksen, petsauksen, muutaman lakkakerroksen ja uuden verhoilun jälkeen valmiina palvelemaan taas pitkään.


Mulla on ollut verstaalla myös pikku apuri. Kummityttöni saapui pohjoisesta jokavuotiselle kesävierailulle ja mikäpä olisi hauskempaa ja jännenpää kun tulla mukaan töihin. Verstaalla on siis syntynyt myös läjä keinonahkaisia hapsukaulaliinoja, vanhoista kangasmalleista leikattuja kuvioita sekä kalataulu. Pöydät notkuvat kukkasista, joita pikkuneiti on kerännyt takapihalta "setien ja tätien iloksi" ja minä olen saanut tarkan selvityksen prinsessa ruususen elon vaiheista. Hauskaa vaihtelua itsekseen puurtamiselle.

UUDET SILMÄT HANKITTU

Löytyiväthän ne kuitenkin - uudet silmälasit.
Vielä pari päivää täytyy odottaa, mutta pian maailma palaa taas oikeannäköiseksi. Ja minä uudennäköiseksi. Mies odottaa jännityksellä - luulee vissiinkin, että olen ollut hurja ja hankkinut jotain todella räväkkää...

Kiitos teille kaikille kaatumisen ja lasien hajoamisen yhteydessä komentoijille. Ihanaa huomata, että joku elää näitä hetkiä kanssani! Ja oikeassa olitte - uskomaton tuuri kävi että itse säilyin ehjänä. Olisin ollut pulassa, mikäli kädet olisivat hajonneet - milläs sitä sitten töitä tekisin?

Verstaalla onkin pitänyt kiirettä. Mikä on hyvä asia. On hienoa huomata, että töitä on alkanut virrata sekä sisään että ulos. Iso satsi keinonahkaisia päällisiä on taas työn alla, nurkat pullistelee erimallisia suiruloita ja pörpylöitä, joista ommellaan pallien päällisiä ja nojatuolien selkämyksiä. Nämä eivät ole sitä ihaninta verhoilua - vanhaa, aikaa nähnyttä ja ajanpatinoimaa tarinaa, mutta työtä kuin työtä. Keinonahka on kamalaa, kädet väsyy ommellessa ja haju pinttyy vaatteisiin, mutta en silti valita. Kiitollinen olen kaikista töistä joita eteen tulee, vielä olen niin alussa tämän yrittämisen kanssa, että ei sovi olla ronkeli.



Kuvassa olevia pyörylöitä on ommeltavana useita satoja kappaleita. Huvitan itseäni kilvoittelemalla kellon kanssa. Kuinka monta kappaletta ompelen tunnissa, montako saumaa ehdin tehdä kymmenessä minuutissa, montako jonkun tietyn biisin aikana... Yksintekijän arki on melkoista... Mutta kun hyvä musiikki raikaa taustalla, jalka kaasuttaa vauhdilla ja ompelukone käy kuumana niin välillä sitä menee miltei transsin omaiseen tilaan ja huomaamatta on kasassa taas iso läjä valmista.

ONNETTOMUUKSIA JA LUOPUMISEN TUSKAA

Kävi huonosti. Tai toisaalta katsottuna tuuri.
Liukastuin portaissa ja liusuin naama edellä alas.
Poski ruhjeilla, silmälasit palasina.
SILMÄLASIT PALASINA!!!

Apua!
Rakkaat, kauan palvelleet kakkulat osissa.
Viis jalassa tykyttävästä kivusta, ohimolla jyskyttävästä tunteesta, aristavasta poskesta ja poskipäästä vuotavasta haavasta. Millä minä nyt katselen maailmaa?!?

Ei auta kun lähteä metsästämään uusia.
Toivottavasti löytyy yhtä mukavat, itseni näköiset sangat. Sellaiset jotka voi ilolla laittaa päähän joka aamu, joiden läpi on helppo ihmetellä maailmaa ja jotka istuvat niin, että välillä unohtaa niiden olevan päässä.

Onni onnettomuudessa - itselleni ei käynyt juuri kuinkaan.
Pieni haava poskipäässä ja kivistävä kankku - muuten neito iskukykyisenä kevättä vastaanottamassa. Ei edes mustelmaa poskessa - kiitos kylmägeelipussien!

UUTTA SISÄLTÖÄ, UUTTA PINTAA

Lukutuoli on saanut sisuksiinsa uudet sidotut jouset, uutta heinää, juuttikangasta ja muutamat reunatukiompeleet.



Lisäksi hiukan vanua sekä takamuksen että selkänojan pehmikkeeksi ja päälle uutukainen kangas. Olisin halunnut koristenaulojen sijasta reunoihin laittaa kangasnauhan, mutta sopivaa väriä ei ollut lähistöllä, joten piti tällä haavaa tyytyä nauloihin. Mutta tiedä häntä - sopivan päivän tullen naulat saattavat kadota ja tilalle ilmiintyä nauha...




Jännittävin osio oli saada tuoli kummitytölle - hän kun sattuu asumaan Kittilässä. Päätin ottaa riskin ja pistin tuolin lentokoneeseen. Matkatavaraluovutuksessa täti hiukan meinasi nikotella, mutta otti tuolin kuitenkin hihnalle ja sinne se lähti rullaamaan. Perillä jännäsin puuttuuko jalka tai onko koko tuoli haljennut, mutta vielä mitä, koko komeus rullasi ehjänä pakettina hihnaa pitkin saaden ihmetteleviä, huvittuneita ja ihastelevia katseita kanssamatkustajilta.

Ja perillä siskon luona tytöt ihmettelivät tuolia, raahasivat sitä huoneesta toiseen, yrittivät kiikkua siinä ja änkesivät siihen yhtäaikaa. Totesimme myös, että se kestää aikuisen ja vauvan painon ja toimii hätätingassa myös imetystuolina.

Kultaa vai valkeaa?

Pikkuhurmuri aiheuttaa päänvaivaa. Kullitettu pinta ei oikein säväytä ja niinpä mietin josko sen poistasi. Mutta koko tuoli on täynnä pieniä krumeluureja ja uria, joten poisto-operaatio mietityttää. Tänä aamuna kulta sai kuitenkin väistyä. Ajatuksena oli vahata tai petsata puuosat ruskealla, mutta mitä vielä - kullan alla oli ruskeanpunainen maali ja sen alla pohjamaali, joita oli aivan mahdoton saada pois kaikista koloista. Vaha ja petsi siis vain liukenisivat niiden pinnalla.

Koska tuoli tulee siskoni tyttärelle ja minun kummitytölle, voi tämän kanssa vehdata. Pari mietintäpuhelua systerin kanssa ja lopulta päätös - tuoli muuntuukin valkoiseksi. Tässä hiukan esimakua kerta maalauksen jälkeen.