Kekkereitä, vauvoja ja sohvia

Jopas se on taas aika vierähtänyt - sattuu ja tapahtuu niin vauhdilla, ettei kaikkea mitä tahtoisi oikein meinaa millään ehtiä tekemään. Siksipä myös kirjoittelu on jäänyt vähemmälle. Verstaalla on vietetty avajaisia, joissa naurunremakka, hyväntuulisuus ja ihmisten vilpitön halu viedä Vanhan Viehätystä maailmankartalle teki illasta ikimuistettavan. Ja mikäli vieraiden viihtyvyys jotain osviittaa tulevasta vetovoimasta kertoo - se tulee olemaan uskomatonta. Nimittäin emäntä väsyi viimein niin, että piti jo kysellä lopulta porukalta jotta "moneltako olisitta kotona jos nyt lähtisitte...?" Kello löi jo aamuviittä kun viimeiset juhlijat lähtivät köpsyttelemään kotejaan kohti.

Sisko on myös ehtinyt synnyttää, samalla musta tuli kolminkertainen täti. Kova hinku olisi pienokaista mennä morjestamaan, mutta välimatka on niin armoton. Täytynee vielä odottaa hetki, ennenkuin voi pohjoiseen singahtaa.

Verhoilurintamalla on tällä haavaa työn alla kaksi osainen sohva, joka muuntuu melkoisesti. Tuo kuvassa oleva osa säilyttää muotonsa, mutta tyynyt uusitaan ja päälikangas vaihdetaan uuteen. Toisesta osasta poistetaan selkänoja ja siitä rakennetaan divaani. Kehikko on jo kasassa ja nyt se odottelee pohjavöiden laittoa ja uusia pehmusteita.

Sohva on kulkeutunut asiakkaan mukana jo pitkään ja verhoilu on ajan saatossa muuttunut melkoisesti. Nyt perheen isäntä olisi toivonut uutta sohvaa, mutta emäntä tykkää tästä niin kovasti. Siispä päädyttiin ratkaisuun, jossa vanha sohva saa uutta muotoa tuon divaanin ansiosta ja molemmat osapuolet saavat jotain haluamaansa.

Ens lauantaina verstaalla on avoimet ovet, joten jos olet hollilla - tuu kurkkaamaan mitä siellä tapahtuu. Lupaan keitellä sumpit tai teet.

ELÄMÄN KOKO KIRJO

Täällä eletään jännittäviä aikoja - siskollani on laskettu aika huomenna. Saas nähdä tuleeko lähtö laitokselle vai haluaako pikkunen vielä vaan jatkaa köllöttelyä mahan uumenissa.
Jännitystä on ollut ilmoilla myös tulevien töiden suhteen - mielialat heittelehtii niin kovasti. Useimmiten usko siihen että töitä riittää on kova, mutta aika ajoin mielen oikukas voima meinaa olla liian vahva ja olen jo menossa katsastamaan työkkärin sivuilta itelleni vakaan työn ja säännölliset tulot.

Mutta, mulla on kyllä aivan mielettömän kiva työympäristö nyt, viihdyn mainiosti. Vieressä näkymää verstaalta - "asiakasosiosta", jossa voi kattella kankaita ja ihmetellä maailmanmenoa muutenkin, jos niin mieli tekee tehdä.

Tänään sain ilokseni muutaman uuden projektin ja viikon mittaan muutama työ on valmistunutkin. Viimeisimpänä vanhan heinäkoneen penkki, johon laitettiin vähän pehmuketta ja pintaan keinonahkaa, jotta ei persukselle ole niin kovat paikat kun konetta kesällä aletaan taas ajella. Hauskaa, että täälläkin vielä viljellään, vaikka ollaankin niin etelässä!

Viikolla verstaalla vieraili myös yksi kollega - verhoilija Seikku Nastolasta. Sain ihanan uuden verstaan tarvepaketin joustimineen ja kangasmalleineen - Kiitos Seikku, toivottavasti olet löytänyt tiesi myös tänne blogiin uuteen osoitteeseen!

Ohhoh, nyt alko naapurissa melkonen mylläkkä - tää on kyllä tällasen tiiviistiasumisen huonoja puolia. Mä olen vielä sellanen herkistelijä, että aina kun tuolta seinän takaa alkaa kuulua huutoa ja pauketta, pahotan mieleni oikein huolella. Miten jotkut vaan jaksaa riidellä kokoajan? Aivan kamalaa energian tuhlausta ja elämän ohi lipumista. Onneksi meillä on hyvät stereot - musiikki pelastaa mut toisiin maailmoihin, jotta ei tatte tuota mäiskettä kuulla. Musiikki on kyllä muutenkin aivan valtava voimavara. Ihaninta on viettää päivää stereoiden ääressä levypinojen vieressä, soittaa juuri se kappale joka sillä hetkellä tekee mieli kuulla ja taas soivan biisin aikana etsiä seuraava uusi pläjäys soitettavaksi. Musiikin avulla voi niin helposti liikkua paikasta toiseen ja kuinka upeasti se tulkitsee mielialoja. Oon huomannu, että mulla on selkeitä vuodenaikalevyjä - joitakin kuuntelen vain syksyisin, joitakin vain kesällä.

Aaah - nyt aionkin köllähtää sohvalle ja laittaa soimaan emma salokoskea. Letkeetä viikonloppua myös sulle!

KAIKKI ROINA KÄYTTÖÖN

Meillä on hiiriä metsästävä koira. Oon luullu et kissat on niitä, jotka tykkää viiksekkäistä vipeltäjistä, mutta meitin koira painaa kuono syvällä maassa kaivaen hiirenkoloja. Äsken se sai yhden kiinni - ja söi sen! Tänään Nala pääsi myös katsastamaan verstaalle. Siellä onkin tapahtunu taas ilmeen muutosta - viikonloppuna vanhoista ikkunanpokista rakennettu seinä sai aamulla ihanan aurinkokylvyn.

Hevonen valmistui viime viikolla ja innostuksissani tein toisenkin, kun hyllyssä oli juuri sopivat ylijäämäpalat vaahtomuovia.

Tällä haavaa työn alla on muutamat pikkutuolit, päälikangasta odottavaa pikkukeinu ja yksityiskotiin tuleva sisustuksen uudistus. Oma mummolan vintin helmikin on saanut lakkapinnan käsinojiin ja jalaksiin ja nyt pääsee taas keinumaan vanhassa komistuksessa.

Olen myös käyttänyt kaikki ylimääräiset kankaanpalat, rimat ja styroksipohjat valmistamalla niistä sisustustauluja. Verstas on täynnä vanhoja ikkunanpokia, joista on tulossa liitutauluja, peilejä ja mitä mistäkin. Kierrätys kunniaan siis - en oikein aina tajua, jotta miksi pitäisi ostaa uuden uutukaista. Maailma on täynnä tavaraa ja vanhasta saa kunnostamalla aivan uudenveroista. Ja mitä ihania tarinoita elämää nähneet tavarat kätkevätkään sisäänsä! Tässä yksi syy, miksi halusin perustaa verhoomon - toivoisin voivani edesauttaa vanhan voittokulkua, pelastaa naurut ja itkut nähneet huonekalut takaisin elämään ja ehkäpä jopa hieman vähentää tavarataakkaa, johon maailma meinaa hukkua…

Ihanaa viikkoa teille arvokkaat!

MATERIAALIEN HURMAA

Asiat alkaa sutviutua. Hommat menee eteenpäin hiljalleen ja omalla painollaan, kerrankin olen malttanut olla kärsivällinen! Kävin tyhjentämässä loputkin eläkkeelle jääneen verhoilijan varastoista, ja nyt on kaapit täynnä nupeja, nauloja, neppareita ja vetoketjuja. Löytyy koristenauhona ja -nauloja, vanuja ja fyllinkejä sekä hurjia kankaita. Sain osakseni melkoista myhistelyä, kun suunnittelin tekeväni vanhasta sinapinkeltaisesta vakosametista itselleni mekon…

Verstas on nyt oikeasti verstas, mainokset ja käyntikortit on tulleet painosta ja ulkoseinässä komeilee uusi uljas verhoomo Vanhan Viehätys kyltti. Jihaa - nyt voi sitten taas keskittyä oikeasti verhoiluun.

Viimeisin työ sillä saralla on ollut sänkytuolin verhoilu. Tuolista saa 80cm leveän sängyn kun istuimen kääntää alaspäin, kunnon vanhan ajan vuodesohva siis! Kulunut raidallinen kuosi sai väistyä uuden pinkin ihastuksen tieltä ja saipa sisuskin uutta täytettä perien pehmukkeiksi.

Huomenna aion tehdä hevosen. Luit oikein - hevosen. Kattotaas millanen siitä syntyy, lupaan laittaa kuvia kunhan sille on saatu suitset niskaan.

• 
  
• 
  

MIELEN JA KROPAN LIIKKEITÄ

Verhoilijan alku käväisi viime viikolla pohjoisessa ja sai vallattoman hiihtopureman. Kotona odotti mainio yllätys, nimittäin täälläkin voi hiitää!!! Nyt en meinaa malttaa pysyä poissa ladulta, joka kulkee 100 metrin päässä takapihastamme. Kunto vain on päässyt rapistumaan niin huonoksi, että kroppa ei meinaa jaksaa mielen mukana. Eilen illalla mieheni kysyi tuliko mulla paska housuun kun kävelen niin oudosti… Heh, neito hiukan jumissa!

Verstaalle töitä lipuu verkkaisesti, ei kiirettä - vielä! Niin täytyy uskoa. Tänään juuri mietin, että olispa kyllä aika mahtavaa, jos tällä hommalla itsensä elättäisi. Saisi oikeasti tehdä sitä mitä haluaa ja määrittää itse työaikansa, kuunnella hyvää groovea ja hihitellä just niin paljon kun huvittaa. Kun uskoo hyvään, hyviä asioita tapahtuu ja kun uskaltaa heittäytyä elon vietäväksi, se kyllä kannattelee. Helppoa teoriassa, mutta entäs käytännön toteutus! Jotain ihan muuta… ainakin liian usein.

Ette muuten usko mitä tapahtui eilen - sain tuliaisina neljä pulloa julmustia! Juu-u, joku tiesi että tykkään siitä! Mieheni äidin sisko oli roudannut pullot vartavasten Ruotsista, jotta meikäläinen saisi nautiskella lisää jälkijouluisia makuja. Hih - elo tosiaan on täynnä yllätyksiä!

ILMOILLA IHANIA YLLÄTYKSIÄ

Päivät surraa vauhdilla ja verstas alkaa muokkautua työpaikaksi. Naapurissa konttuuria pitävä kirjanpitäjäni on visiteerannut luonani päivittäin, ja tänään hän tokaisi: “tästä tulee aika villi mesta!”. Hih, kuulosti kivalta.

Sain maanantaina mahtavan yllärin kun kävin morjestamassa erästä eläkkeelle jäävää verhoilijaa. Poistuin paikalta farmariautollinen täynnä kangasmalleja! Aivan mahtavaa! Nyt olen pari iltapäivää ihmetellyt mihin kaikkialle niitä tungen, jotta olisivat näkysällä ja helposti saatavilla. Samalla keikalla sain myös ihanan vanhan ison kankaiden leikkuupöydän, joka huokuu tarinoita ja ajan patinaa.

Niin ne asiat sutviutuu, eteenpäin mennään pikkuhiljaa. Eniten jännittää tuleeko niitä asiakkaita oikeasti, miten ne löytää minut ja miten minä löydän heidät. Mutta ei auta kun uskoa, että hyvä tästä tulee! Jännittää silti!

• 
  

KIERRÄTYSSOHVIA

Lomailut ja juhlat alkaa olla ohi, mutta suklaa ja muut herkut meinaa vielä kolkutella mielen syövereitä - “josko vielä pari kovehtia saisi!” huutaa sisin. Mutta maha alkaa näyttää siltä, että on parempi lopettaa hyvän sään aikana. Mahtava herkkuylläri odotti vanhempieni luona, jotka palasivat jouluretkeltä Lapista - siskoni oli lähettänyt mulle pari pulloa ihanista ihaninta joulujuomaa eli ruotsalaista julmustia!

Pohjoisen jouluissa julmustin haku on jo miltei samanlainen traditio kuin joulukuusen hankinta. Eli ruotsin puolelle on köröteltävä, vaikka sieltä ei mitään muuta tarvittaisiinkaan kuin tuota makoisaa juomien helmeä. Nyt ollaan sitten vietetty jälkijoulua musti pullojen kera.

Pyhien tuoksinnassa on myös lavasohvat löytäneet tiensä kotiin uuteen toimistoon.

Oleskelutilan sohvat saivat selkänojikseen muhkeat irtotyynyt.

Sohvapöytä syntyi kaapelikelasta ja lasikannesta.

Käytävä täyttyi erikokoisista ja -värisistä tauluista

ja neuvotteluhuone sai uuden turkoosin seinän ja muhkean sohvan.

Verstaalla alkaa olla taas tilaa uusille kujeille. Siellä seinät ovat saaneet uutta väriä ja edessä on erilaisia kokeellisia virittelyjä. Huomenna kokeillaan kuinka luonnistuu oven verhoilu.

Nyt nokkaan tuoksuu niin hyvä lohisopan tuoksu, jotta on aivan pakko pyyhältää maistamaan kokin tekeleitä.Ihanaa vuotta teille, paljon naurua ja ilakointia päiviinne!