Jalaton

Tuli tämmöinen kevyt nojatuoli verhoiltavaksi. Alkuperäisessä kunnossa, sillä ihka ekalla verhoilulla. Mummon peruja kuulemma. Sisus istuttu lyttyyn, kangas kulutettu puhki - liekö ollut mummon lempipaikka. Jalka - käsinojaosio on hoidossa muualla, niihin tarvitaan uutta lakkapintaa. Kädensijoja on nimittäin käpälöity - lakka oli kulunut pois miltei kokonaan.

Uudistuneeseen versioon sisälle uusi vaahtomuovi ja uusi vanu, päälle melkosen makea Lauritzonin York kangas - johan pompsahti nykyaikaan tämä kaunokainen. Vielä kun saa jalat alleen, niin johan kelpaa istuskella.

Vyöttämistä

Artekin 611 tuolit kaipasivat uusia vöitä vanhojen miltei katkenneiden tilalle. 

Ensin vanhat vyöt alta pois - melkoinen kasa purkujätettä syntyikin.

Ja sitten uusia vöitä tilalle - pujottamista, kiristämistä niittaamista ja taas pujottamista, kiristämistä, niittaamista...

Nyt kestää taas istuskella. 

Laiskanlinnoja

Verstaalta lähti vapuksi kotiin pari laiskanlinnaa. Molemmat saivat täydellisen uudistuksen sekä sisältä että päältä ja ilmettä kevennettiin jättämällä helmat pois. 

Punaiset nutut vaihtuivat vaaleampaan - uutena kankaana Lauritzonin Pioni. 

Purkamista purkamista ja purkamista

Tuntuu että mä olisin vaan purkanut. Oon haistellut vanhoja hajuja, mättänyt hiutunutta heinää, muhjuuntunutta vaahtomuovia ja paakkuuntunutta vanua jätesäkkeihin. Oon nyppiny loputtoman määrän niittejä, nupeja ja nauloja ja tukkinut imurin koirankarvoilla. 

Monen yhteensattuman takia verstaalle kasautui hetkeksi suuri määrä purettavia huonekaluja. Osa jäi odottamaan kangasta, joten välissä piti purkaa seuraava työ ja vielä sitäkin seuraava. Sitten tulikin yllättäen pintakäsittelijälle meneviä tuoleja, joista piti verhoilu purkaa ennen maalausta. Ja siinäpä se purkusavotta olikin sitten valmis. 

Mutta mikä parasta - nyt kun oon purkanu monta juttua, voin seuraavaks vaan ihastella miten nopeesti työt valmistuukaan ;)

SOHVAN UUSI ILME

Tämän sohvan kangas oli nuhjuuntunut käytössä siihen pisteeseen, että se haluttiin päivittää uuteen kuntoon. Asiakkaan mielestä alkuperäiset selkänojatyynyt eivät tukeneet tarpeeksi hartianseutua ja sohvassa oli epämukvaa istua, joten tyynyjä korotettiin toiveiden mukaisesti. Lisäksi istuintyynyjen syvyyttä pienennettiin hieman.

Sohvan ulkonäkö muuttui hurjasti tyynyjen korotuksen myötä. Alkuperäisessä muodossaan selkänoja näyttää sirommalta - sohva on muuten Ben Af Schultenin Artekille suunnittelema. Sohva ei siis ole muotoilultaan enää entisensä eikä entisessä arvossaan, mutta käyttäjän tarpeisiin sopivampi kuin alkuperäinen versio oli. Selkänojan untuvatyynyt on tehty siten, että ne voi helposti muuttaa takaisin vanhan kokoisiksi, mikäli joskus myöhemmin näin tekee mieli tehdä. 

Sohvaan valittiin rohkeasti Lauritzonin vaalea kangas, tyynyjen pääliset ovat irrotettavat ja pestävät. 

Tämä sohva meni takaisin kotiin, ja nyt on verhoilijankin alkaa viikonlopun viettoon ja hypätä omalle sohvalle - ainakin hetkeksi.

POSTISÄKKITYYNYJÄ

Eräs asiakas oli löytänyt kirpputorilta  loistavassa kunnossa olevia vanhoja postisäkkejä.

Niistä tehtiin verannan penkkeihin istuintyynyt.

Säkit haluttiin säilyttää mahdollisimman alkuperäisessä kunnossa, joten niiden sisään tehtiin vaahtomuovityynyt ja päihin ommeltiin juuttinauhat pitämään säkkien suut kiinni.Muuta ei sitten tarvinnutkaan tehdä - ovat komiat ihan itsessään.

VAUVAN HUONEESEEN

Vanha perintötuoli oli ajan saatossa menettänyt istuinmukavuutensa. Sisuksien heinät ja vanut olivat täysin kuoleentuneet ja päälikangas alkanut kulua puhki.

tässä ennen verhoilua

Tuoli päivitettiin käyttökuntoon vaihtamalla koko sisusta uuteen ja loppusilauksena päälle vedettiin uusi valkea kangas. Koska tuoli menee lastenhuoneeseen, kankaaksi valittiin helposti puhdistettava Orient Occidentin Easy kangas. 

tässä uudelleen verhoiltuna

Nyt kelpaa taas istuskella.Ehkäpä perintötuoli  jatkaa suvussa kulkuaan ja  matkaa uusiin maisemiin, kunhan vauva kasvaa isoksi ja lentää omille teilleen.