No niinhän se on, kuten Emilia edellisen postauksen kommenteissa sanoi - asioilla on tapana järjestyä. Aina sitä ei vain jaksa muistaa, kun miljoona asiaa surraa aivoissa, kun tuntuu, että kaikki on tekemättä ja keskeneräistä ja kun mieli on täynnä toiveita ja vaateita.
Silloin tuntuu, että mikään ei onnistu, kaikki menee pieleen ja jaksaminen on vähissä. Hetken tuntui siltä. Mutta tässä mennään ja porskutetaan edelleen, kaikki on reilassa ja aikaakin näyttäisi riittävän kaikkeen tarpeelliseen. Ja vähän muuhunkin.
Äitiyslomanaikaiset yritysasiat alkaa olla paketissa, joten suurimmat huolet työrintamalla on mennyttä aikaa. Kaikki on niin kovin uutta, että asioita joutuu miettimään hiukan pidempään. Tänään jo ehdin murehtia sitäkin, että verstaselämä jää nyt tauolle. Siellä kun on tullut vietettyä tunti jos toinenkin töitä tehden ja elämää ihmetellen. On varmaankin omituista olla pois pidempään, vaikka juuti nyt olen vain tyytyväinen, että voin hengähtää, pitää taukoa ja keskittyä muuhun.
Ja nyt aion tehdä niinkuin Seikku kommentoit - nauttia loppuodotuksesta ja tutustua lisää tuohon ihmeelliseen pieneen. Siinä sivussa ehkä jo vähän vauvahössötystäkin - ainakin kaapissa odottaa muutamat kankaat sängyn reunasuojuksen tekoa ja lakanoiden ompelua varten. En siis kuitenkaan aio unohtaa ompelukonetta...
Ja ehkä myös lisää laventelia, basilikaa, minttua... Lisää multaa ja ruukkuja, lisää tuoksuja ja makuja. Tulkoon ihana kesä!
