viimeisiä viedään

Siis töitä. Ennen joulutaukoa. Työt ovat valmistuneet ajallaan ja olen ollut puuhakas. Eilen valmistui jälleen yksi sohva - samaa teollista sarjaa kuin edellisetkin. Koteihinsa on matkanneet myös läjä keittiöntuolin päällisiä, 50-luvun työtuoli, kasa laivaan meneviä hyttipäälisiä sekä alla oleva laiskanlinna. Meneillään on hurja harmaa kausi, sillä lähes jokainen etsii "sitä oikeaa harmaan sävyä". Ja harmaa tuli tästäkin.

Ja juuri kun ajattelin, että voin ensi viikolla laittaa kodin joulukuntoon, heittäytyä vapaalle ja unohtaa verstaan toviksi - meinaa minuun iskeä flunssa! Oi ei - en tahdo tulla kipeäksi. Tahdon mennä huomenna töihin ja tehdä viimeisen sohvakaluston valmiiksi, tahdon perjantaina mennä suorittamaan ensimmäisen verhoilijakisällitutkinnon näyttökokeen ja ennenkaikkea tahdon jouluna maistaa ja haistaa.

Olen kurlannut kurkkua suolavedellä, syönyt gojimarjoja ja nyt aion painua vällyjen väliin. Huomenna olen näet taas iskukykyinen. Näin olen päättänyt. Ja ajattelussahan on hurja voima, joten uskotaan että se siivittää minut kuntoon.

Ihania pakkaspäiviä sinne missä oletkin!

Viikon sohvat

Tällä viikolla sohvat vaihtoivat värjeä vaaleasta tummaan ja tummasta vaaleaan. Alla olevan sohvan päälliset olivat nuhjuuntuneet kovan käytön seurauksena niin tuummiksi, että edes pesu ei enää auttanut. Lisäksi päälliset olivat kutistuneet pesussa liian pieniksi, joten näkyvillä oli paljon muutakin kuin päällikangas.

tästä lähdettiin liikkeelle

ja tähän päädyttiin

Toiseen kalustoon kuului sohvan lisäksi nojatuoli ja rahi, jotka kaikki saivat mustan sijaan uuden vaalean päällisen. Valitettavasti valokuvaajan käsi on ollut vapiseva, ja sohvasta otetut kuvat epäonnistuivat täysin. Malli oli kuitenkin sama kuin tuolissa.

Perjantai kului opintojen parissa Rajamäellä, joten viikko on ollut vauhdikas. Siksipä päätinkin palkita itseni täysin vapaalla viikonlopulla. Ei työmietteitä, ei kiirettä. Omaan tahtiin juuri sitä mitä huvittaa.

Tänään ensin hiukan joulufiilistelyjä sateesta huolimatta - kovin on nupullaan ja vihreää vielä, mutta eiköhän ne valkeat sieltä pian ala pilkottaa ja tuoksu huumata. Ja nyt huvittaa karjalanpiirakoiden teko - eli kaulin käteen ja rypytykset kohdilleen.

Hyvää itsenäisyyspäivää ja hymyjä viikkoon uuteen!

SOHVAVYÖRY

on vallannut verstaan. Tuntuu, että lähes kaikki asiakkaat haluavat sohvansa uuteen uskoon. Ja mikäpäs siinä - sehän passaa meikäläiselle. Tämä vanhus sai osakseen huomattavaa suosiota - lähes jokainen verstaalla vieraillut ihmetteli sivukaappeja, sohvan jykevyyttä ja niin edelleen. Ja onhan noihin hyvä piilottaa kutimet tai konjakkipullo laseineen, sudokukirja tai valokuva-albumi. Kaikki on kätevästi käden ulottuvilla.

tästä se lähtee - uudet satulavyöt ja joustimet sidottuna


Työ maistuu taas mukavalle pienen tauon jälkeen. Nyt täytyy vain muistaa pitää työpäiväni järkevän pituisena ja työt verstaalla. Kotona on muiden juttujen vuoro.

Naurua päiviinne arvokkaat!

Matkalla

oli aikaa olla.
Tassutella rauhassa, tyhjentää mieli turhasta hurinasta,
ihmetellä ja hämmästellä.
Oli aikaa ladata akkuja, saada virtaa väriloistosta ja auringonsäteistä.
Oli aikaa pysähtyä ja muistaa, että olen ihana.

VAALEAA KAAOKSEN KESKELLÄ

Kaaos jatkuu, nyt uudessa osoitteessa. Tavarat on laatikoissa, niitä siirrellään paikasta toiseen, niistä etsitään - milloin sukkia, milloin haarukkaa, milloin pesuainetta. Osa seinistä on maalattu, osa odottaa tapetointia. Koko asunto odottaa kunnon puhdistusta. Kodiksi tätä paikkaa ei vielä voi kutsua.

Verstas on tyhjennetty valmiista töistä ja vaalea vallankumous on nyt ainakin tältä haavaa ohitse. Viimeiset nojatuolit matkasivat kotiin eilen.

Rahi sai ylleen irtohupun ja ilme vaihtuu hetkessä.

Nyt on edessä hetki uusien kujeiden keskellä.
Rinkassa pakattuna kasa kirjoja ja joogamatto.
Tavoitteena kevyt mieli ja selän kunnostus.
Katsotaan mitä seikkailu tuo tullessaan.

KAAOS

ympäröi minua. Muuton takia kaikkialla on laatikoita, säkkejä ja nyssäköitä. Tavarat vaeltavat paikasta toiseen ja kaaos ulottuu jo verstaalle asti, jonne vanha sohvamme joutui evakkoon. Käymme mieheni kanssa hiljaista taistelua sohvan kohtalosta - kumpikin itsensä kanssa sekä keskenämme. Epäröimme sen kohtaloa - jatkaako se eloaan kanssamme vaiko jossakin toisessa kodissa. Mikäli matka jatkuu meidän huushollissa, on edessä verhoilu - ja koskas sitä omiaan olisi aikaa tehdä...

Edessä on hurja viikko. Muuton lisäksi muutama työ on saatava valmiiksi ennen lomaa. Loppviikosta pari päivää vierähtää opiskelujen parissa - aloitin nimittäin jatkokoulutuksen, ja seuraavan vuoden aikana ihmetellään ja touhutaan verhoilijakisällin koulutuksessa. Hommaa siis piisaa, mutta onneksi edessä siintää loma ja udet kujeet.

Alla yksi viimeaikaisista töistä - kaunis vaneriselkäinen k-tuoli, joka sai sisälleen täysin uuden repertuaarin. Vanhojen joustimien ja rikkimenneen heinäkakuun päälle oli lätkäisty vaahtomuovista leikattu istuin, joka oli kovin muhkurainen ja liian pienikin. Nyt sisällä on uusien joustimien päällä säkkikankaat ja heinät oikeaoppisine ompeleineen sekä asianmukaiset fyllingit pinnassa.

Upeaa viikkoa sinulle - kiva kun kävit!

DIVAANI

Tämä neitokainen saapui luokseni miehen tupinan kera. Että miksi ihmeessä tuollainen rotisko tänne vielä pitää raahata. Onneksi nainen oli itsepintainen ja divaanivanhus pääsee jatkamaan eloaan. Ja ihan uudenlaisessa kukoistuksessa.



Alkoi kutkutttaa myös oman divaanin hankinta. Sellainen hiukan krumeluurimpi, kaarevaselkäinen kaunotar. Mutta miten ihmeessä saada mieskin ymmärtämään sen tarpeellisuus... Varsinkin kun hänelle käyttömukavuus on ehdottomasti paljon tärkeämpi ominaisuus kuin ulkonäkö. Okei - tiedän, niinhän sen pitäisi kai olla, mutta minkäs sille voi kun silmää vain miellyttää tietyt epämukavat jutut niiiin paljon enemmän. Kyllä sisustuksen suhteen ulkonäköasioista on välillä vaikea tinkiä.

Saapa nähdä mikä sohva uuteen kotiimme rantautuu...