24. syyskuuta 2009

VAALEAA KAAOKSEN KESKELLÄ

Kaaos jatkuu, nyt uudessa osoitteessa. Tavarat on laatikoissa, niitä siirrellään paikasta toiseen, niistä etsitään - milloin sukkia, milloin haarukkaa, milloin pesuainetta. Osa seinistä on maalattu, osa odottaa tapetointia. Koko asunto odottaa kunnon puhdistusta. Kodiksi tätä paikkaa ei vielä voi kutsua.

Verstas on tyhjennetty valmiista töistä ja vaalea vallankumous on nyt ainakin tältä haavaa ohitse. Viimeiset nojatuolit matkasivat kotiin eilen.




Rahi sai ylleen irtohupun ja ilme vaihtuu hetkessä.




Nyt on edessä hetki uusien kujeiden keskellä.
Rinkassa pakattuna kasa kirjoja ja joogamatto.
Tavoitteena kevyt mieli ja selän kunnostus.
Katsotaan mitä seikkailu tuo tullessaan.

20. syyskuuta 2009

KAAOS

ympäröi minua. Muuton takia kaikkialla on laatikoita, säkkejä ja nyssäköitä. Tavarat vaeltavat paikasta toiseen ja kaaos ulottuu jo verstaalle asti, jonne vanha sohvamme joutui evakkoon. Käymme mieheni kanssa hiljaista taistelua sohvan kohtalosta - kumpikin itsensä kanssa sekä keskenämme. Epäröimme sen kohtaloa - jatkaako se eloaan kanssamme vaiko jossakin toisessa kodissa. Mikäli matka jatkuu meidän huushollissa, on edessä verhoilu - ja koskas sitä omiaan olisi aikaa tehdä...

Edessä on hurja viikko. Muuton lisäksi muutama työ on saatava valmiiksi ennen lomaa. Loppviikosta pari päivää vierähtää opiskelujen parissa - aloitin nimittäin jatkokoulutuksen, ja seuraavan vuoden aikana ihmetellään ja touhutaan verhoilijakisällin koulutuksessa. Hommaa siis piisaa, mutta onneksi edessä siintää loma ja udet kujeet.

Alla yksi viimeaikaisista töistä - kaunis vaneriselkäinen k-tuoli, joka sai sisälleen täysin uuden repertuaarin. Vanhojen joustimien ja rikkimenneen heinäkakuun päälle oli lätkäisty vaahtomuovista leikattu istuin, joka oli kovin muhkurainen ja liian pienikin. Nyt sisällä on uusien joustimien päällä säkkikankaat ja heinät oikeaoppisine ompeleineen sekä asianmukaiset fyllingit pinnassa.



Upeaa viikkoa sinulle - kiva kun kävit!


15. syyskuuta 2009

DIVAANI

Tämä neitokainen saapui luokseni miehen tupinan kera. Että miksi ihmeessä tuollainen rotisko tänne vielä pitää raahata. Onneksi nainen oli itsepintainen ja divaanivanhus pääsee jatkamaan eloaan. Ja ihan uudenlaisessa kukoistuksessa.



Alkoi kutkutttaa myös oman divaanin hankinta. Sellainen hiukan krumeluurimpi, kaarevaselkäinen kaunotar. Mutta miten ihmeessä saada mieskin ymmärtämään sen tarpeellisuus... Varsinkin kun hänelle käyttömukavuus on ehdottomasti paljon tärkeämpi ominaisuus kuin ulkonäkö. Okei - tiedän, niinhän sen pitäisi kai olla, mutta minkäs sille voi kun silmää vain miellyttää tietyt epämukavat jutut niiiin paljon enemmän. Kyllä sisustuksen suhteen ulkonäköasioista on välillä vaikea tinkiä.

Saapa nähdä mikä sohva uuteen kotiimme rantautuu...

8. syyskuuta 2009

HARMITUS

Ihmismieli on eriskummallinen. Ja välillä on vain niin todella vaikea tajuta toisten ajatuksenkulkua. Kävin tyhjentämässä kirppispöytäni ja ilokseni huomasin, että melkoisesti tavaraa oli vaihtanut omistajaa. Jes - minä pääsin eroon tarpeettomasta ja joku toinen sai tarpeellista. Myytävien joukossa oli muutama omatekemäni kodin seinäkoukku ja ilahduin, kun kaikki olivat menneet kaupaksi. Mielenkiinnosta selasin myyntilaput läpi ja huomasin, että joukosta puuttui noiden koukkujen laput. Kirpputorin omistajan kanssa keskusteltuani totesimme, että lappuja ei enää muualla ole eli vaihtoehdoksi jää tavaran siirtyminen väärään pöytään.

Ei kun kirpputoia kiertämään. Mutta ei löytynyt. Sitä mitä etsin nimittäin. Mutta kaikkea muuta omaan pöytään kuuluvaa kylläkin. Muutamat vaatteet joita en olisi muistanut. Ihmiset siis ottavat mukaansa ja päättävät myöhemmin etteivät haluakkaan tätä ja jättävät siihen mikä lähimpänä sattuu olemaan. Hitsi - ei olisi kovin iso vaiva palauttaa oikeaan pöytään. No, antaa toisten olla ajattelemattomia tuumasin ja jatkoin etsintää hintalaputtomien nurkkaan. Ei löytynyt koukkuja vieläkään.

Eli vaihtoehdoksi jää varastaminen. Kirpputorilta. Aika uskomatonta. Tarkemmin asiaa mietittyäni totesin, että minun pöydästäni on hävinnyt ainakin yksi mekko ja nuo koukut - rahallinen menetys ei ihan hirmuinen ollut, mutta suurempana harmituksena ajatus siitä, että joku viitsii varastaa toisen omaa. En voi ymmärtää. Mahtaakohan hän, joka koukut vei, ilahtua katsellessaan niitä seinällään tai hän joka pukee mekon ylleen ilostua uudesta koltusta samalla tavalla kuin me maksavat asiakkaat riemuitsemme löydöistämme?

6. syyskuuta 2009

VIIME AIKOINA

väsymys on ollut suuri. Keho on totaalisen uupunut, samoin mieli. Eikä syksyn tulo auta asiaa lainkaan. Pimeys ei tehoa minuun virkistävästi, eivät myöskään kuulaat illat ja kirpeä ilma.

Verstaalla on ollut silti jaksettava. Ompelusatsi on lähtenyt laivaan, on korjattu trukinpenkkiä ja pehmustettu vanhoja puutuoleja. Alla oleva uusrokokootuoli ei passannut sisustukseen, joten pintaan piti laittaa uutta väritystä. Sinapinkeltainen sai väistyä raikkaan ruudun tieltä.



Tämän laiskanlinnapariskunnan vermeet olivat reisuissa likaantuneet aika tavalla. Tilalle haluttiin uutta puhdasta pintaa ja samalla hiukan erilaista ilmettä.



Välillä on hiljennettävä tahtia. Ja itsestään on muistettava pitää huolta. Aina ei vain jaksa, ihan oikein mitään. Tämäkin taitaa olla tätä yrittäjyyteen opettelua - kuinka rytmittää työ ja vapaa-aika, kuinka unohtaa työ ja heittäytyä muihin juttuihin. Ehkäpä tuokin asia selkiytyy vielä, niin kuin moni muu asia jo on tehnyt. Paljon on opittavaa ja varmasti monta erehdystä tehtävä, ennenkuin tietää ja taitaa paremmin.

Eli jatketaan harjoituksia ja ihmetellään lisää.