23. joulukuuta 2008

KUORMALAVOJA JA JOULUN TUNNELMAA

Jopas se on aika viilettänyt vauhdilla, kirjoittaminen on jäänyt unholaan pitkäksi toviksi. Verstaalla on ollut hulinaa - hieman erilaista kuin yleensä, nyt on rakennettu uutta. Kaikki alkoi kasasta rimoja, kuormalavoja ja vaahtomuoveja. Rimoista muovautui sahaamisen, liimaamisen ja ruuvaamisen jälkeen kehyksiä, joihin sitten nidoin kangasta ja kas, kasa tauluja odottaa nyt paikalleen ripustamista. Alla yksi isoimmista tauluista odottaa omaan paikkaansa pääsyä.

Sohvaprojektin ensimmäinen vaihe oli kaventaa kuormalavat oikean kokoisiksi, sitten hiomista, vahaamista, vaahtomuovin leikkaamista ja liimaamista ja tietty kankaiden ompelua. Monta epäilevää katsetta sain, kun selitin millainen lopputulos olisi tarkoitus tehdä, mutta työn edetessä on moni havahtunut ajatukseen, että näistähän saattaakin tulla jotakin. No, voiko moittia, kun alussa koko homma näytti tältä:

Alla osa palikoista miltei valmiina - eli jotakin tämän suuntaista on tulossa, kunhan kaikki on kasassa.

Nyt on kuitenkin hanskat tältä haavaa naulassa ja joulun lekottelut edessä. Vauhti on ollut melkoinen ja sen innoittamana siivosin vielä kotonakin, kaivoin esille kynttilät ja lyhdyt, istutin hyasintit ja rymsteerasin huushollia vähän muutenkin vain ihan huvin vuoksi. Seinälle päätyi fuky lady, joka isossa afrossaan jaksaa hyvmyilyttää aina vaan. Ja löytyipä kätköistä myös muinoin lusikoista ja muffinssivuoista väännetty tuikkulyhtykin, joka sai seurakseen ihanan tuoksuhelmen.

Wirvatuli toivottaa kaikille ihanille arvokkaille leppoisaa joulunaikaa, kuusentuoksua, piparinmakuja ja kynttilänvaloa!

30. marraskuuta 2008

TAKAISIN KOTIIN

Verstaalla on ollut tyhjennyspäivät. Turrikat valmstuivat ja paksun karvan alta kuoriutui aika mahtavat ihastukset. Koko paketti meni uusiksi - vanerit putsattiin mäntysuopavedellä, päälle uudet vaahtomuovit ja vanut ja viimeiseksi kruunuksi ihana pinkki-ruskea komistus. Näillä eväillä elo sujuu helposti seuraavat parikymmentä vuotta - ellei nykyinen emäntä sitä ennen keksi sisustaa asuntoaan uudella värityksellä…

tästä lähdettiin liikkeelle karvojen poiston jälkeen,

ja tähän päädyttiin

Myös sohvakalusto lähti takaisin kotiin. Ulkomuoto muuttui melkoisesti uuden kankaan myötä - nyt kelpaa taas istuskella glögiä siemaillen ja takkatulta ihastellen. Kaluston matka jatkuu helposti vielä seuraavalle sukupolvellekin.

Seuraavaksi itsellä on edessä erään toimiston sisustuksen suunnittelu. Kivaa - pääsee ihmettelemään maaleja, tapetteja, sisustustarroja, kankaita ja kasveja. Vähän erilaista vaihteeksi. Edessä on myös oman tilan rymsteeraus - sillä vuokrasopimus alkaa huomenna. Siitä on tulossa paikka nimeltä ihana. Verhoomon lisäksi tilaan tulee puoti, jossa myyn ylimääräisiä, joka puolelle kertyneitä vanhoja komistuksia sekä ihania tavaroita sisustukseen. Toivotaan että aika riittää kaikkeen, jotta saamme paikan pian pörräämään kunnolla!

24. marraskuuta 2008

TUPAKKAA JA TURINOINTIA

Karvaturrikat saapuivat toissapäivänä ja olihan taas melkoista hajujen sinfoniaa! Voin vain kuvitella kuinka joku Pentti tai Pirjo on istunut tuoleissa, katsellut levyraatia, ja polttanut tupakkaa pari erää perä perää - koko verstsas lemusi röökille kun poistin karvat tuoleista. Työkaverini oli sitä mieltä, että lattialla lojuneet karvat olivat lähdössä liikkeelle itsekseen, sen verran hurjan näköisiä olivat.

Haju oli niin pinttynyt pehmukkeina olleisiin vaahtomuoveihin, että päädyimme vaihtamaan nekin, sillä nykyinen omistaja ei tupakkaan koske. Kissimirrit olivat kyllä kuulemma olleet tyytyväisiä karvoihin ja hajuihin - saapa nähdä mitä ne tuumaavat uudesta kuosista. Minä ainakin olen aivan viehtynyt, kuvia uudesta lookista seuraa tuonnempana. Alla ihanuudet alkuperäisessä komeudessaan.

Ajattelimme tehdä eräälle ystävällemme pienen killerin ja ommella hälle joululahjaksi karvoista taljan. Jopa olisi mukava köllötellä takan ääressä ja siemailla glögiä… No, se ajatus jäi ja seuraavana mieliin sukeutui ajatus karvojen heittämisestä parkkipaikalla jonkun auton alle, sillä paikoin ne muistuttivat erehdyttävästi supikoiran tassua tai rusakon häntää. Sekin idea jäi kyllä toteuttamatta ja tällä kertaa kaikki puretut osat menivät roskiin - yleensä kierrätän kaiken mahdollisen, muttä tästä hajusyöpöstä ei kerta kaikkiaan voinut enää tehdä kukkaroita eikä kännykkäpusseja, säärystimistä puhumattakaan.

Ihania päiviä sinne missä oletkin, palataanpa taas uusin kujein ensi kerralla!

19. marraskuuta 2008

Kylläpäs on aikaa vierähtänyt viime kirjoituksesta - tekniikka ei todellakaan ole ollut meidän perheelle armollinen. Jo toinen kone hajosi käsiin ja nyt on jo kaivettu esiin ikivanha räppänä, jotta pysyttäisiin edes hieman vauhdissa mukana.

Yritys on nyt perustettu! Aika mahtava tunne, vaikkakin välistä tuntuu ettei sitä oikein ole edes ehtinyt ymmärtämään kun on niin paljon hoidettavia asioita. Toisinaan tulee mieleen ajatus, jotta olisihan se helppoa mennä työpaikalle, tehdä hommat ja jättää kaikki taakseen kun ovesta poistuu. Mutta sitten taas joka päiviä hihittelen itsekseni, kun saan häärätä vanhojen ihanuuksien kimpussa ja itse määrittää omat työaikani.

Täältä hiljaiselon aikana hajuhernevuodesohva on valmistunut ja lähtenyt hajuttomana maailmalle - saikin seurakseen 50-luvun kodin lamppuineen ja valaisimineen, varmasti ihana paikka sohvavanhukselle viettää eläkepäiviään.

Tällä hetkellä työn alla on seuraava pariskunta ja kuuluupa samaan sakkiin myös sohvakin.

Huomenna saan käsiini kaksi aivan kauhistuttavaa karvaturilasta - odottakaahan vaan kun näette kuvat. Kuinka joku onkin keksinyt päälystää tuolit matolla???

23. lokakuuta 2008

MUMMOLAN VINTIN HELMI

Tänään loppui yrittäjäkurssi ja nyt pitäisi sitten olla valmis aloittamaan oma toiminta. Mielialat heilahtelee laidasta laitaan, itse verhoilu on vaan niin hurjan antoisaa, mutta kaikki muu siinä ympärillä tuntuu välistä niin helvetin hankalalta. Kirjanpitäjän valinta, nettisivujen teko, markkinoinnin suunnittelu… lista on loputon. Mutta kaipa se niin vain on, ettei missään hommasa ole vain ihanuutta ja iloa, pitää olla paskaa ja perämoottoreitakin aina välillä.

Aiemmin aloitettu sohvan verhoilu jämähti jäihin kankaan toimituksen vuoksi. Hajusyöpöt on roudattu roskiin ja otin pitkän tauon jälkeen käsittelyyn mummolan vintistä löytyneen helmen. Vanhus oli menettänyt muotonsa täysin ja aloitin kunnostuksen tekemällä tuolin sisällä olleet puuosat kokonaan uusiksi joskus pari vuotta sitten. Nyt oli aika laittaa verhoiu kuntoon ja kylläpä taas kelpaa jousia kulutella persuksen jos toisenkin. Vielä täytyy lakata käsinojat ja jalakset ennen varsinaista keinumista, tähän asti on päästy tässä vaiheessa.

21. lokakuuta 2008

VANHOJA HAJUJA

Teknikkalla on tapana oikkuilla juuri silloin kun sitä tuntuisi eniten tarvitsevan. Niinpä nytkin, kun liuta puhtaaksi kirjoitettavia juttuja odottaa vuoroaan ja minun kone tekee tenän. Se käynnistyy muttei käynnistä ohjelmia, ruutu pysyy mustana ja meikäläisen verenpainen senkun kohoaa. Onneksi sain toisen koneen lainaan, jottei tarvitse otsasuonta sentään kokonaan pullauttaa…

Viikonlopun kirppiskierros oli laiha, mutta tarttuipa käteen iki-ihana Kirsi Kunnaksen Hanhiemon iloinen lipas. Aivan mahtavia kuvia ja loruja kannesta kanteen.

Verhoilurintamalla alkoi uusi projekti - 50-luvun vuodesohvan kunnostus. Ai mikä karmaiseva haju vanhoista flokkipatjoista lehahti ilmoille kun avasin päälisenä olleen mummolasta tutun patjaraitakankaan. Istuimen jouset sidottiin uuteen uskoon, täytteeksi uutta puulastua ja huomena uusi kangas päälle, mikäli saan sen käsiini. Hiukan epäilyttää, joten saattaa olla että homma venähtää.

6. lokakuuta 2008

Aurinkoa sinulle arvokas!

Verhoilu on vienyt sydämeni. En malta olla erossa tuoleista ja sohvista - rikkinäisistä, kuluneista, rähjäisistä ihanuuksista. Silmissäni välketii ilo kun bongaan vanhan räjähtäneen yksilön roskalavalta ja näen sen mielessäni uudessa kukoistuksessaan. Nyt harrastus on muuttumassa ihan oikeaksi työksi - olen perustamassa verhoomoa. Hiukan hurjistuttaa, hiukan hämmentää ja enimmäkseen kihelmöittää. Voiko olla mahdollista, että saan tehdä työkseni juuri sitä mistä nautin niin kovin paljon? Se kuulostaa uskomattomalta! Aika, näyttää kuinka neidon käy, monta asiaa on vielä kesken, mutta ilolla mennään eteenpäin.

Viimeisin viehättävä vanha sai uuden kuoren ja elämä jatkuu taas monta vuotta uudessa kukoistuksessa.