20. helmikuuta 2009

ELÄMÄN KOKO KIRJO

Täällä eletään jännittäviä aikoja - siskollani on laskettu aika huomenna. Saas nähdä tuleeko lähtö laitokselle vai haluaako pikkunen vielä vaan jatkaa köllöttelyä mahan uumenissa.
Jännitystä on ollut ilmoilla myös tulevien töiden suhteen - mielialat heittelehtii niin kovasti. Useimmiten usko siihen että töitä riittää on kova, mutta aika ajoin mielen oikukas voima meinaa olla liian vahva ja olen jo menossa katsastamaan työkkärin sivuilta itelleni vakaan työn ja säännölliset tulot.

Mutta, mulla on kyllä aivan mielettömän kiva työympäristö nyt, viihdyn mainiosti. Vieressä näkymää verstaalta - "asiakasosiosta", jossa voi kattella kankaita ja ihmetellä maailmanmenoa muutenkin, jos niin mieli tekee tehdä.

Tänään sain ilokseni muutaman uuden projektin ja viikon mittaan muutama työ on valmistunutkin. Viimeisimpänä vanhan heinäkoneen penkki, johon laitettiin vähän pehmuketta ja pintaan keinonahkaa, jotta ei persukselle ole niin kovat paikat kun konetta kesällä aletaan taas ajella. Hauskaa, että täälläkin vielä viljellään, vaikka ollaankin niin etelässä!

Viikolla verstaalla vieraili myös yksi kollega - verhoilija Seikku Nastolasta. Sain ihanan uuden verstaan tarvepaketin joustimineen ja kangasmalleineen - Kiitos Seikku, toivottavasti olet löytänyt tiesi myös tänne blogiin uuteen osoitteeseen!

Ohhoh, nyt alko naapurissa melkonen mylläkkä - tää on kyllä tällasen tiiviistiasumisen huonoja puolia. Mä olen vielä sellanen herkistelijä, että aina kun tuolta seinän takaa alkaa kuulua huutoa ja pauketta, pahotan mieleni oikein huolella. Miten jotkut vaan jaksaa riidellä kokoajan? Aivan kamalaa energian tuhlausta ja elämän ohi lipumista. Onneksi meillä on hyvät stereot - musiikki pelastaa mut toisiin maailmoihin, jotta ei tatte tuota mäiskettä kuulla. Musiikki on kyllä muutenkin aivan valtava voimavara. Ihaninta on viettää päivää stereoiden ääressä levypinojen vieressä, soittaa juuri se kappale joka sillä hetkellä tekee mieli kuulla ja taas soivan biisin aikana etsiä seuraava uusi pläjäys soitettavaksi. Musiikin avulla voi niin helposti liikkua paikasta toiseen ja kuinka upeasti se tulkitsee mielialoja. Oon huomannu, että mulla on selkeitä vuodenaikalevyjä - joitakin kuuntelen vain syksyisin, joitakin vain kesällä.

Aaah - nyt aionkin köllähtää sohvalle ja laittaa soimaan emma salokoskea. Letkeetä viikonloppua myös sulle!




16. helmikuuta 2009

KAIKKI ROINA KÄYTTÖÖN

Meillä on hiiriä metsästävä koira. Oon luullu et kissat on niitä, jotka tykkää viiksekkäistä vipeltäjistä, mutta meitin koira painaa kuono syvällä maassa kaivaen hiirenkoloja. Äsken se sai yhden kiinni - ja söi sen! Tänään Nala pääsi myös katsastamaan verstaalle. Siellä onkin tapahtunu taas ilmeen muutosta - viikonloppuna vanhoista ikkunanpokista rakennettu seinä sai aamulla ihanan aurinkokylvyn.

Hevonen valmistui viime viikolla ja innostuksissani tein toisenkin, kun hyllyssä oli juuri sopivat ylijäämäpalat vaahtomuovia.

Tällä haavaa työn alla on muutamat pikkutuolit, päälikangasta odottavaa pikkukeinu ja yksityiskotiin tuleva sisustuksen uudistus. Oma mummolan vintin helmikin on saanut lakkapinnan käsinojiin ja jalaksiin ja nyt pääsee taas keinumaan vanhassa komistuksessa.

Olen myös käyttänyt kaikki ylimääräiset kankaanpalat, rimat ja styroksipohjat valmistamalla niistä sisustustauluja. Verstas on täynnä vanhoja ikkunanpokia, joista on tulossa liitutauluja, peilejä ja mitä mistäkin. Kierrätys kunniaan siis - en oikein aina tajua, jotta miksi pitäisi ostaa uuden uutukaista. Maailma on täynnä tavaraa ja vanhasta saa kunnostamalla aivan uudenveroista. Ja mitä ihania tarinoita elämää nähneet tavarat kätkevätkään sisäänsä! Tässä yksi syy, miksi halusin perustaa verhoomon - toivoisin voivani edesauttaa vanhan voittokulkua, pelastaa naurut ja itkut nähneet huonekalut takaisin elämään ja ehkäpä jopa hieman vähentää tavarataakkaa, johon maailma meinaa hukkua…

Ihanaa viikkoa teille arvokkaat!

3. helmikuuta 2009

MATERIAALIEN HURMAA

Asiat alkaa sutviutua. Hommat menee eteenpäin hiljalleen ja omalla painollaan, kerrankin olen malttanut olla kärsivällinen! Kävin tyhjentämässä loputkin eläkkeelle jääneen verhoilijan varastoista, ja nyt on kaapit täynnä nupeja, nauloja, neppareita ja vetoketjuja. Löytyy koristenauhona ja -nauloja, vanuja ja fyllinkejä sekä hurjia kankaita. Sain osakseni melkoista myhistelyä, kun suunnittelin tekeväni vanhasta sinapinkeltaisesta vakosametista itselleni mekon…

Verstas on nyt oikeasti verstas, mainokset ja käyntikortit on tulleet painosta ja ulkoseinässä komeilee uusi uljas verhoomo Vanhan Viehätys kyltti. Jihaa - nyt voi sitten taas keskittyä oikeasti verhoiluun.

Viimeisin työ sillä saralla on ollut sänkytuolin verhoilu. Tuolista saa 80cm leveän sängyn kun istuimen kääntää alaspäin, kunnon vanhan ajan vuodesohva siis! Kulunut raidallinen kuosi sai väistyä uuden pinkin ihastuksen tieltä ja saipa sisuskin uutta täytettä perien pehmukkeiksi.

Huomenna aion tehdä hevosen. Luit oikein - hevosen. Kattotaas millanen siitä syntyy, lupaan laittaa kuvia kunhan sille on saatu suitset niskaan.