15. syyskuuta 2009

DIVAANI

Tämä neitokainen saapui luokseni miehen tupinan kera. Että miksi ihmeessä tuollainen rotisko tänne vielä pitää raahata. Onneksi nainen oli itsepintainen ja divaanivanhus pääsee jatkamaan eloaan. Ja ihan uudenlaisessa kukoistuksessa.



Alkoi kutkutttaa myös oman divaanin hankinta. Sellainen hiukan krumeluurimpi, kaarevaselkäinen kaunotar. Mutta miten ihmeessä saada mieskin ymmärtämään sen tarpeellisuus... Varsinkin kun hänelle käyttömukavuus on ehdottomasti paljon tärkeämpi ominaisuus kuin ulkonäkö. Okei - tiedän, niinhän sen pitäisi kai olla, mutta minkäs sille voi kun silmää vain miellyttää tietyt epämukavat jutut niiiin paljon enemmän. Kyllä sisustuksen suhteen ulkonäköasioista on välillä vaikea tinkiä.

Saapa nähdä mikä sohva uuteen kotiimme rantautuu...

2 kommenttia:

  1. kaunis divaani tuli! kangas on hieno :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos - on kyllä kiva kun ihmiset uskaltaa valita rohkeitakin kankaita. Ettei aina tarvitse tehdä vain harmaata. Piristää omaakin päivää!

    VastaaPoista