vanhan viehätys

Rohkeaa

2012-01-22T07:35:00.000-08:00

Sain verstaalleni kasan tummuneita tuolien osia. Alkuperäinen kangas oli ollut valkea, mutta ajan kuluessa muuttunut harmaanmustaksi. Muutoin hyväkuntoiset tuolit haluttiin säästää ja alla lopputulos.

Näistä tuli aika muikeat - keräävät taatusti katseita, eivätkä hautaudu olkkarin perälle. Kankaana Lauritzonin Pioni.

Sohvaneitokainen

2012-01-22T07:31:00.000-08:00

Kulahtanut sohva kaipasi kokonaisvaltaisen uudistuksen. Vanhat ruostuneet zigzag jouset vaihdettiin uusiin ja kovaksi korpuksi haurastuneet vaahtomuovit korvattiin uusilla kimmoisilla muoveilla. Likaantunut kangas vaihtui uuteen, mutta ulkonäkö haluttiin säilyttää miltei samana - sinistä uuteenkin versioon.

Kankaana Lauritzonin Feel.

Pormestarit

2012-01-22T07:30:00.000-08:00

Pormestariperhe tuli verstaalleni kirkastamaan olemustaan. Vanhat likaantuneet pääliset vaihdettiin uusiin pukuihin ja käyttö jatkuu puhtoisissa nutuissa taas pitkään. Puuosat olivat niin upeassa kunnossa, että niille ei tarvinnut tehdä edes puhdistusta.

Uutta väriä

2012-01-22T07:29:00.000-08:00

Hyväkuntoiset keittiöntuolit jäivät väärän värisiksi uuden pöytähankinnan myötä. Näistä ei kuitenkaan haluttu luopua, olivat niin kovasti asiakkaan mieleen - muodoltaan ja istumamukavuudeltaan.

Eipä muuta kun tuolit pintakäsittelijälle ja istuimiin uudet kankaat - ja tässä lopputulos. Aika erilaista, eikös vaan? Istuimien kankaana Orient Occidentin helppohoitoinen Lilac, joka on just passeli keittiöntuoleihin puhdistettavuutensa ansiosta.

Kankaita

2011-10-04T13:04:00.000-07:00

Syksyn tullen verstaalle on tulossa uusia kangasmalleja - alla muutama uutuus Harlequinilta ja Ian Sandersonilta. Aikas namuja värejä!

Parin pienen muodonmuutos

2011-10-04T12:51:00.000-07:00

Rohkea Rokokoo

2011-10-04T12:43:00.000-07:00

Tässä tuolissa istuminen oli täysin mahdotonta. Pehmusteet valuivat ulos iljettävän näköisinä paakkuina. Pienoinen kunnostus oli siis tarpeen.

Päälikankaan alta paljastui melkoinen kammotus. Läjä tahmaantunutta puristelevyä ja lumppua, jotka tuntuivat siltä, kuin niillä olisi ollut valtaisa hiki. Sellasta nihkeää muhennosta siis. Aika ällöä.

Arvaatte varmaan, että koko sisusta meni uusiksi. Mitään vanhaa ei säästetty. Ja pintaan ihana väriläiskä - Lauritzonin Pioni vihreässä värissä.

Valkoista pintaa

2011-10-04T12:22:00.000-07:00

Tämä tuolipolo tuli verstaalla kaunistautumaan. Vanha puku piti päivittää tähän päivään ja sisusta uusia istumakelpoiseksi.

Rungon liitoksien liimaukset olivat parhaat päivänsä nähneet, joten tuoli purettiin puurungolle, sarjat aukaistiin ja liimattiin ja puuosat käsiteltiin asiakkaan toimesta uuden värisiksi.

Koko sisusta uusittiin täysin, joustimet sidottiin, päälle juuttikangasta ja heinää. Lisää juuttikangasta ja kotimaista hamppua, jota muuten kokeilin ensimmäistä kertaa tähän tuoliin. Oikein pehmeän tuntuista, eipä raaputellut käsiä kuten meriheinä. Päälle vanua, liinauskangasta ja lopuksi se uusi puku. Upean uskalias vitivalkoinen komistus.

Kangas on Koben Vertino.

Tässä asussa kehtaa esittäytyä suuremmalekin sakille.

Pariskunnan muodonmuutos

2011-09-01T11:56:00.000-07:00

Tämä pariskunta on oleillut yhdessä jo muutaman tovin, mutta ulkonäkö ei oikein enää miellyttänyt. Liian paljon väriä ja varsinkin liian paljon eri väriä.

Molemmille vaihdettiin istuimeen uusi vaahtomuovi, sillä vanha pehmustus oli iän myötä löystynyt. Pariskunta halusi kevennystä ulkoilmeeseen, joten niskatyynyt jätettiin uusituista versioista pois ja kankaaksi valittiin vaalea Lauritzonin Velasco. Molemmille samanlainen puku ja uusi kukoistus on alkanut.

Sekasotku josta tuli ehjä

2011-08-29T11:26:00.000-07:00

Tämä muhkea nojatuoli tuli verstaalle tämän näköisenä. Asiakas oli purkanut osan pääliverhoilusta itse, mutta todennut urakan liian suureksi hänen toteuttaa. Tuoli oli uudelleenverhoiltu aiemmin, mutta tuolloin vanhaa oli lähinnä korjailtu "vääränlaisin" keinoin.

Istuinjousituksen sidonta oli korvattu vaahtomuovitötteröillä, joita oli laitettu joustimien sisään.

Nojatuoliin tehtiin kokonaisvaltainen uudelleenverhoilu, eli käytännössä vanhasta jäi jäljelle vain puurunko. Uudet pohjavyöt, joustimet oikein sidottuna, perustustäyte, läpivedot ja reunatukiompeleet, pintapehmustus ja lopuksi uusi kangas. Sama selkänojaan - siinä pikakelauksella tuolin kunnostus.

Uutena päälikankaana on Annalan Viva. Kuvaaja ( = verhoilija) ei oikein taida tuota kuvaamisen taitoa, ja kuva ei kyllä kerro totuutta tästä tuolista. Kankaan väri on oikeasti sellainen vedensininen. Tarttis vissiin tehrä jotain tolle kamerakädelle, eli ehkäpä suuntaan työväenopiston kuvauskurssille...

Keinutuoli

2011-08-29T11:10:00.000-07:00

Upea keinutuoli oli päässyt huonoon kuntoon ja kaipasi ehostusta. Puuosat kunnostettiin ja pintakäsiteltiin vanhaa kunnioittaen ja istuinosan vanerin päälle tehtiin asianmukainen verhoilu.

Istuinosaan laitettiin tavanomaista vähemmän täytettä, sillä asiakas halusi keinuun irtotyynyt. Liian pullea istuin olisi nostanut istuimen tyynyn hassusti.

Itse tykkään enemmän versiosta ilman tyynyjä, mutta toki tyynyjen kanssa on varmasti mukava istuskella.

Kaukaa saapunut

2011-08-15T11:41:00.000-07:00

Tämä keinu on roudattu kaukaa Nicaraguasta saakka. On palvellut pitkään ja ollut rakas, mutta muoviset punokset eivät enää kestäneet. Selkänojan punokset oli rikkoutuneet sen verran pahasti, että kovin leppoisaa nojailuasentoa tähän keinuun ei enää uskaltanut ottaa.

Punokset päätettiin poistaa ja tilalle laittaa kangas. Pohjalle rakennettiin satulavyöstä ja tiukasta juuttikankaasta tiukka alusta ja sen päälle pistettiin pehmukkeeksi harmaata vanua. Uusi kangas ja reunoihin huonekalunauha peittämään niitit - siinäpä pikaiset askeleet uuteen ilmeeseen.

Siinä sitä mennään sitten, kärsii taas nojailla.

Sohvan uudistus

2011-08-15T11:28:00.000-07:00

Sohva oli tullut tiensä päähän - tai oikeammin sohvan päälys oli tullut tiensä päähän. Likaantuneet kankaat ja haisevat istuintyynyt eivät kutsuneet enää loikoilemaan tässä muhkeassa komistuksessa.

Istuintyynyjen vanhat haisevat vaahtomuovit vaihdettiin uusiin, käsinojatyynyjä täytettiin hiukan ja koko sohvalle uusi kangas niskaan - siinä askeleet uuteen eloon. Ulkonäkö muuttui tyystin väriä vaihtamalla - kankaana tässä Kirkby Designin puuvillakangas Sahara.

Ruokasalin kaluston tuoleja

2011-07-22T12:35:00.000-07:00

Komea ruokasalin kalusto haluttiin uudistaa täysin. Tuolien lisäksi kalustoon kuuluu ruokapöytä sekä astiakaappi. Puuosat toimitettiin pintakäsittelijälle Paippisiin Seitsemänteen Huoneeseen ja istuinosat jäivät minulle uusittaviksi.

Kaikkiin tuoleihin uusittiin istuinten sisustat ja tietysti kangas. Muuttivatpa tosissaan ulkonäköään - uusi maalattu pinta ja Designers Guildin samettipintainen kiilto sen tekivät.

Nauhan väriä mietittiin pitkään - tämän valitun tumman ja valkoisen välillä. Mitään tismalleen kankaan väristä nauhaa ei ollut saatavilla. Nyt tuoleihin haluttiin selkeä kehys selkänojiin, mutta kuten asiakas totesi: "mikäli näyttää liian tummalta kotona, voihan tuon aina vaihtaa siihen valkoiseen".

Valmiit tuolit eivät matkanneetkaan asiakkaan kotiin - vaan varastoon. Siellä ne odottavat remontin valmistumista ja uuteen kotiin pääsyä.

Kivaa viikonloppua - koittakaahan nauttia helteistä!

Vuodesohva

2011-07-19T14:27:00.000-07:00

Tuli tämmöinen vuodesohva verhoiltavaksi. Vanhat kankaat olivat melkoisen kulahtaneet ja likaiset, joten ylle kaivattiin uutta ja puhtoista tavaraa.

No siinä sitä sitten olisi, uutta pintaa ja uutta ilmettä. Näyttää läjältä tämä uusi, kuten tuo vanhakin, sillä sisällä oleva mekanismi jäi omistajalle. On siis ikäänkuin vailla pohjaa vielä, joten tyynyt ei oikein pysy kohdillaan.

Verstaalla on pitänyt haipakkaa ja paja on tällä hetkellä kohtuullisen täynnä. Hyvä jotta työtä piisaa, jotta ihmiset laittavat vanhoja kuntoon eivätkä heitä kaikkea pois ja osta tilalle "kertakäyttöistä" huonekalua. Kyllä näissä vanhoissa vaan on niin kovin paljon potentiaalia!

Kivaa loppuviikkoa sinne missä oletkin!

Pikkukaunottaret

2011-07-14T13:20:00.000-07:00

Kaksi aika suloista pikkuista kaunotarta saapui verstaalle ehostuksen tarpeessa. Emäntä oli käsitellyt nuhjaantuneet puuosat utuisen mattaiseksi valkoiseksi ja pohjassa repsottavien satulavöiden ja revenneiden säkkikankaiden tilalle tarvittiin uutta sisutaa. Tilalle uudet ehjät vyöt ja tiivis säkki, täytteeksi heinää ja vanua. Ruostuneiden nupien värjäämien päälikankaiden tilalle puhdas palttoo ja reunoille koristenauhat viimeistelemän sisarusten uusi elämä.

Pois tieltä likaiset pääliset

2011-07-13T10:54:00.000-07:00

Siro sohvakalusto kaipasi likaantuneiden pääliseien tilalle uutta raikasta ilmettä. Sisustat olivat hyvässä kunnossa, joten näille riitti pelkkä kankaiden vaihto.

Vanhat lehtikankaat saivat lähteä ja tilalle vaihtui kukikas kuosi. Uusi kangas on Lauritzonin Gillmore.

Uutta ja ehompaa

2011-07-13T10:46:00.000-07:00

Saapui tämmöinen mahtava kalusto verhoiltavaksi. Oli istuttu niin innokkaasti, jotta satulavyöt olivat pettäneet ja joustimet valahtaneet pohjasta alas. Eli operaatioon kuului koko helahoidon uusiminen.

Vanhat kankaat ja sisukset pois ja tilalle uudet satulavyöt, joustimet sidontoineen, perustus heinineen, puulastuineen ja juuttikankaineen. Satsi erilaisia ompeleita ja uutta pintapehmustetta - siinä se noin niinkun pikakelauksena ja roimasti lyhennellen ennen päälikankaan laittoa.

Ja tässä lopputulos.

Sarjaan kuului myös kolme pikkutuolia ilman käsinojia - aika komiat nämäkin.

Kulmasohvan uusi elämä

2011-06-15T12:03:00.000-07:00

Tämä sohva on nähnyt monenmonta tarinaa. Ben af Schultenin suunnitteleman jättikulmasohvan vanhat tyynyt olivat palvelleet 30 vuotta. Ensin asiakkaan vanhemmilla, nyt heidän lapsensa kodissa. Kangas oli aikansa elänyt ja sisätyynyt menettäneet muotonsa ja mukavuutensa, joten oli aika päivittää sohva käyttökuntoon.

Sisälle tehtiin uudet vaahtomuovityynyt paksuine vanuineen ja päälle ommeltiin irroitettavat pääliset, joita on helppo pestä. Johan taas kelpaa istuskella. Ehkä tämä siirtyy vielä nykyisten omistajien lapsille - ei siis mikään kertakäyttöhuonkalu.

Rokokoo

2011-05-31T13:52:00.000-07:00

Tämmöinen ihana sohvakaunotar saapui verstaalle, toivottiin käsittelyä, joka toisi sohvan 2000-luvulle. Sillain niinkun aika rajustikin. Että takaisin ei haluttu viedä samannäköistä kun tullessa.

Sohvan perustus oli pettänyt pahasti. Pohjassa olevat satulavyöt olivat katkeilleet ja jousitus pudonnut liian alas - olen jotenkin kummallisesti onnistunut kuvaamaan sohvan siten, että roikkuvat vyöt eivät näy.

Sohva purettiin siis aivan kaljuksi ja työt aloitettiin vyöttämällä pohja uudelleen. Vöiden päälle joustimet ja uusi sidonta. Sitten säkkikangasta, meriheinää ja puulastua. Näiden päälle uutta säkkiä, liuta erialisia ompeleita ja vielä vähän lisää pehmustetta ennen uutta kangasta. Selkänojaan sama käsittely, mutta ilman joustimia.

Ja tämmöinen siitä sitten tuli - hiukan raju, mutta kuitenkin jotenkin vanhahtava. Ainakin se on erilainen.

Minusta se on aika namu.

Vieterit löysällä

2011-05-27T23:35:00.000-07:00

Perustus on pettänyt, pohja antanut myöden. Siellä se viistää miltei maata, joustin nimittäin. Ihan väärään suuntaan. Ja johan sen voi kuvitella miltä tuntuu tuollaisessa istua - ihan kuin hyllyvässä hyytelössä, pohja keikkuu miten sattuu.

Tuolit auki ja joustimet esiin. Vanhat halkeilleet kiinnikkeet irti ja tilalle uudet. Ja sen päälle uusi perustus, uusi sisusta ja viime silauksena uusi kangas.

Ja taas jatkuu näidenkin elämä, joku pääsee istumaan ja ihmettelemään maailmanmenoa, kenties kutomaan sukkaa tai töllöttämään lätkää.

Puutuoleja

2011-05-27T23:34:00.000-07:00

Muutama kaunis puutuoli ilmestyi vertaalle istuimet räjähtäneenä. Kankaat repsottivat, sisustat haisivat homeelle. Aluperäisessä kunnossa tuolit olivat olleet kasa erilaisia osia, puuseppä ja pintakäsittelijä olivat tehneet oman työnsä ennen minua. Liitokset kuntoon, tuolit kasaan liimaamalla ja uusi pintakäsittely viimeiseksi silaukseksi. Tai ei ihan viimeiseksi. Se osa jäi verhoilulle.

Kaikki vanhat sisustat vaihdettiin uusiin ja päälimmäiseksi valittiin hyvin samantyylinen keinonahka, kuin tuoleissa oli aiemminkin ollut. Nyt kestävät taas pitkään. Ja onhan ne ihanat, kelpais minullekin!

Biedermayerkaunotar

2011-05-27T13:25:00.000-07:00

Takana työteliäs viikko. On ommeltu keinun markiisiverho, päälystetty pikkutuoleja, leikattu vaahtomuovia venepatjoihin, uusistettu katsastusaseman penkit. Noin niinkun muun muassa. En oikein edes muista mitä kaikkea tuli tehtyä.

Joukossa oli myös tämä kaunotar - ihana biedermayer pikkutuoli. Vanha kangas oli lähes samanlainen kuin tämä uusi, sävy vain oli vaaleanpunainen. Kaunis on tämäkin väritys ja sopii puuosiin kovin kauniisti. On ne vain olleet taitavia joskus, tehneet tuollaisia kaunottaria. Ja ihanaa, että toiset näitä vielä vaalivat ja rakastavat, säilyy kauneus vielä meidänkin jälkeisille polville ihailtavaksi.

Pari pikkuista

2011-05-15T08:43:00.000-07:00

Verstaalla on pitänyt kiirettä. Töitä on ilmaantunut mukavasti, mutta 9kuukauden kotonaolo on näemmä heikentänyt työtahtiani hiukkasen, sillä en meinaa pysyä aikataulussa. Siksi blogikin päivittyy niin kovin hitaasti - aika ei vain tunnu riittävän kaikkeen ja jostain on tingittävä.

Nämäkin tuolit ovat lähteneet kotiin jo aika päivää sitten. Pari pikkukaunotarta, joiden helmukset olivat kuluneet puhki. Uutta vaahtomuovia istuimiin ja päälle hieman hillitympi kuosi - siinä ainekset seuraaville vuosille.

Aurinko se halusi mukaan kuvaan myös ja jätti raitansa toiseen tuoliin. Kuva ei ole kummoinen, mutta antaa paistaa - niin ihanaa on tuo valo, jota ollaan saatu nautiskella viime viikot.

Iloa isosti teille ihanat !

(mikäli siellä kukaan tätä lukee... välillä mietin, jotta turisenko täällä ihan yksikseni)

Jalaton

2011-05-05T22:47:00.000-07:00

Tuli tämmöinen kevyt nojatuoli verhoiltavaksi. Alkuperäisessä kunnossa, sillä ihka ekalla verhoilulla. Mummon peruja kuulemma. Sisus istuttu lyttyyn, kangas kulutettu puhki - liekö ollut mummon lempipaikka. Jalka - käsinojaosio on hoidossa muualla, niihin tarvitaan uutta lakkapintaa. Kädensijoja on nimittäin käpälöity - lakka oli kulunut pois miltei kokonaan.

Uudistuneeseen versioon sisälle uusi vaahtomuovi ja uusi vanu, päälle melkosen makea Lauritzonin York kangas - johan pompsahti nykyaikaan tämä kaunokainen. Vielä kun saa jalat alleen, niin johan kelpaa istuskella.

Vyöttämistä

2011-05-04T13:16:00.000-07:00

Artekin 611 tuolit kaipasivat uusia vöitä vanhojen miltei katkenneiden tilalle.

Ensin vanhat vyöt alta pois - melkoinen kasa purkujätettä syntyikin.

Ja sitten uusia vöitä tilalle - pujottamista, kiristämistä niittaamista ja taas pujottamista, kiristämistä, niittaamista...

Nyt kestää taas istuskella.

Laiskanlinnoja

2011-05-04T12:58:00.000-07:00

Verstaalta lähti vapuksi kotiin pari laiskanlinnaa. Molemmat saivat täydellisen uudistuksen sekä sisältä että päältä ja ilmettä kevennettiin jättämällä helmat pois.

Punaiset nutut vaihtuivat vaaleampaan - uutena kankaana Lauritzonin Pioni.

Purkamista purkamista ja purkamista

2011-04-26T13:28:00.000-07:00

Tuntuu että mä olisin vaan purkanut. Oon haistellut vanhoja hajuja, mättänyt hiutunutta heinää, muhjuuntunutta vaahtomuovia ja paakkuuntunutta vanua jätesäkkeihin. Oon nyppiny loputtoman määrän niittejä, nupeja ja nauloja ja tukkinut imurin koirankarvoilla.

Monen yhteensattuman takia verstaalle kasautui hetkeksi suuri määrä purettavia huonekaluja. Osa jäi odottamaan kangasta, joten välissä piti purkaa seuraava työ ja vielä sitäkin seuraava. Sitten tulikin yllättäen pintakäsittelijälle meneviä tuoleja, joista piti verhoilu purkaa ennen maalausta. Ja siinäpä se purkusavotta olikin sitten valmis.

Mutta mikä parasta - nyt kun oon purkanu monta juttua, voin seuraavaks vaan ihastella miten nopeesti työt valmistuukaan ;)

SOHVAN UUSI ILME

2011-04-15T14:27:00.000-07:00

Tämän sohvan kangas oli nuhjuuntunut käytössä siihen pisteeseen, että se haluttiin päivittää uuteen kuntoon. Asiakkaan mielestä alkuperäiset selkänojatyynyt eivät tukeneet tarpeeksi hartianseutua ja sohvassa oli epämukvaa istua, joten tyynyjä korotettiin toiveiden mukaisesti. Lisäksi istuintyynyjen syvyyttä pienennettiin hieman.

Sohvan ulkonäkö muuttui hurjasti tyynyjen korotuksen myötä. Alkuperäisessä muodossaan selkänoja näyttää sirommalta - sohva on muuten Ben Af Schultenin Artekille suunnittelema. Sohva ei siis ole muotoilultaan enää entisensä eikä entisessä arvossaan, mutta käyttäjän tarpeisiin sopivampi kuin alkuperäinen versio oli. Selkänojan untuvatyynyt on tehty siten, että ne voi helposti muuttaa takaisin vanhan kokoisiksi, mikäli joskus myöhemmin näin tekee mieli tehdä.

Sohvaan valittiin rohkeasti Lauritzonin vaalea kangas, tyynyjen pääliset ovat irrotettavat ja pestävät.

Tämä sohva meni takaisin kotiin, ja nyt on verhoilijankin alkaa viikonlopun viettoon ja hypätä omalle sohvalle - ainakin hetkeksi.

POSTISÄKKITYYNYJÄ

2011-04-14T13:26:00.000-07:00

Eräs asiakas oli löytänyt kirpputorilta loistavassa kunnossa olevia vanhoja postisäkkejä.

Niistä tehtiin verannan penkkeihin istuintyynyt.

Säkit haluttiin säilyttää mahdollisimman alkuperäisessä kunnossa, joten niiden sisään tehtiin vaahtomuovityynyt ja päihin ommeltiin juuttinauhat pitämään säkkien suut kiinni.Muuta ei sitten tarvinnutkaan tehdä - ovat komiat ihan itsessään.

VAUVAN HUONEESEEN

2011-03-12T05:03:00.000-08:00

Vanha perintötuoli oli ajan saatossa menettänyt istuinmukavuutensa. Sisuksien heinät ja vanut olivat täysin kuoleentuneet ja päälikangas alkanut kulua puhki.

tässä ennen verhoilua

Tuoli päivitettiin käyttökuntoon vaihtamalla koko sisusta uuteen ja loppusilauksena päälle vedettiin uusi valkea kangas. Koska tuoli menee lastenhuoneeseen, kankaaksi valittiin helposti puhdistettava Orient Occidentin Easy kangas.

tässä uudelleen verhoiltuna

Nyt kelpaa taas istuskella.Ehkäpä perintötuoli jatkaa suvussa kulkuaan ja matkaa uusiin maisemiin, kunhan vauva kasvaa isoksi ja lentää omille teilleen.

TOIMINTAKUNTOON

2011-02-27T08:28:00.000-08:00

Tällä kertaa verhoomossa oli hiukan erilaista puuhaa.

Nyrkkeilyseuran iskutyynyistä (mikskä ihmeeksi näitä oikeesti kutsutaankaan?!?) oli kovassa toiminnassa tarranauhat irronneet, joten niitä oli mahdoton käyttää.

Eipä muuta kun uudet tarrat kehiin, ommellen kiinni ja johan voi taas iskeä. Tyynyistä lemahti sen verran muikea hien haju,että pääsin itsekin treenitunnelmaan. Oiskohan näistä voinut ottaa likaisen työn lisää ;)

RUUDULLISTA

2011-02-18T13:25:00.000-08:00

Uustuotantonojatuolit kaipasivat uutta ilmettä, sillä alkuperäinen kangas oli kulunut ja likaantunut ajan saatossa.

toinen tuoleista ennen verhoilua

Kylmän harmaan tilalle valittiin pehmeämpää beigeä sinisillä ruuduilla höystettynä. Kangas on Orient Occidentin ruudullinen Karen.

ja tässä uudessa puvussa

MUKAVAA VIIKONLOPPUA SINNE!

TÄÄLLÄ TAAS

2011-01-29T13:34:00.000-08:00

Viime vuosi oli täynnä tuoleja, sohvia, irtopäällisiä, autonpenkkejä, motskarin satuloita...

Ja sitten isoa mahaa, vauvan tuoksua, yöitkuja, uuden oppimista, naurua ja ihmetelyä.

tuli tehtyä mm. nämä

Hiljalleen on aika palata verstaalle, ihmettelemään vanhoja ja tekemään uutta.

Täältä tullaan tuolit!

Muutos

2010-06-29T01:25:00.000-07:00

Verstaan vuokrasopimus on nyt allekirjoitettu ja minun mammaloma ja odotus sen kun jatkuvat.

Koska työrupeama muuttuu melkoisesti, pysähtyy tämä blogi ainakin toistaiseksi.

Kiitos kun olet ollut matkassa - ehkäpä vielä tavataan -

uusia kujeita voi nimittäin kurkkia täällä

Kyllä ne järjestyy - asiat

2010-06-03T11:48:00.000-07:00

No niinhän se on, kuten Emilia edellisen postauksen kommenteissa sanoi - asioilla on tapana järjestyä. Aina sitä ei vain jaksa muistaa, kun miljoona asiaa surraa aivoissa, kun tuntuu, että kaikki on tekemättä ja keskeneräistä ja kun mieli on täynnä toiveita ja vaateita.

Silloin tuntuu, että mikään ei onnistu, kaikki menee pieleen ja jaksaminen on vähissä. Hetken tuntui siltä. Mutta tässä mennään ja porskutetaan edelleen, kaikki on reilassa ja aikaakin näyttäisi riittävän kaikkeen tarpeelliseen. Ja vähän muuhunkin.

Äitiyslomanaikaiset yritysasiat alkaa olla paketissa, joten suurimmat huolet työrintamalla on mennyttä aikaa. Kaikki on niin kovin uutta, että asioita joutuu miettimään hiukan pidempään. Tänään jo ehdin murehtia sitäkin, että verstaselämä jää nyt tauolle. Siellä kun on tullut vietettyä tunti jos toinenkin töitä tehden ja elämää ihmetellen. On varmaankin omituista olla pois pidempään, vaikka juuti nyt olen vain tyytyväinen, että voin hengähtää, pitää taukoa ja keskittyä muuhun.

Ja nyt aion tehdä niinkuin Seikku kommentoit - nauttia loppuodotuksesta ja tutustua lisää tuohon ihmeelliseen pieneen. Siinä sivussa ehkä jo vähän vauvahössötystäkin - ainakin kaapissa odottaa muutamat kankaat sängyn reunasuojuksen tekoa ja lakanoiden ompelua varten. En siis kuitenkaan aio unohtaa ompelukonetta...

Ja ehkä myös lisää laventelia, basilikaa, minttua... Lisää multaa ja ruukkuja, lisää tuoksuja ja makuja. Tulkoon ihana kesä!

Suunnanmuutoksia

2010-05-29T23:23:00.000-07:00

Elämässä puhaltelee uudet tuulet ja edessä on erilaiset kujeet.
Ei siksi etteikö verhoilu innostaisi, etteikö yrittäminen olisi mielenkiintoista ja ettenkö jaksaisi vanhoja kunnostaa.

Syynä on tämä:

Äitiysloma on alkanut ja verstaan ovet on pantu säppiin hetkeksi. Onnekseni sain mahtavan sijaisen, joka tulee jatkamaan toimintaa minun poissaollessa. Ihanien vanhojen pelastaminen siis jatkuu edelleen!

Uuden tulokkaan aika putkahtaa maailmaan on laskettu heinäkuun ensimmäiseksi, saapa nähdä malttaako odottaa sinne vai kuinka käy. Mahassa käy hurja myörinä, vatsanahka pingahtelee ja vessassa pitää rampata tämän tästä.

Monta asiaa on vielä hoitamatta ja selvittämättä - että saako niitä töitä oikeasti tehdä sunnuntaisin ilman että äitiyspäivärahan menettää, maksetaanko yel vakuutusta äitiysloman ajalta... Ja entäs tuohon tulokkaaseen liittyvät jutut... sitä listaa en edes ala kirjoittamaan, niiiin paljon on kaikkea uutta tiedossa. Mutta aika näyttää kuinka käy, nyt toivotaan ihania aurinkoisia päiviä, jotta voin pienentää luettavien kirjojen pinoa ulkosalla.

Ihanan uskaliasta!

2010-05-25T12:20:00.000-07:00

Viikon väriläiskä lähti tänään kotiin.
Täysremontin kokenut tuolivanhus sai ylleen aivan mahtavan kankaan Svenskt Tennin mallistosta. Josef Frankin suunnittelema Teheran kuosi komistaa nyt tuolia, joka verstaalle tullessaan näytti tältä:

Puuosien työstö on vielä kesken - niistä on tulossa mustat. Tällä haavaa väriyhdistelmä on aika raisu, mutta voitte vain kuvitella millainen karkki tästä tulee kunhan käsinojat ja jalat kiiltelevät mustissaan.

VÄRIKÄSTÄ VIIKKOA SINNE!

Valmista

2010-05-21T10:49:00.000-07:00

Verstaalla valmistuu pikkuhiljaa.
Kahdeksan vaaleaa kaunokaista matkasi kotiin viime viikolla ja voi että tykkäänkin tuosta kankaasta! Lauritzonin mallistosta Pioni nimeltänsä. Tuolit raikastuivat kertaheitolla ja sopivat nykyisessä asussaan täydellisesti kotiympäristöönsä.

Noiden jälkeen on valmistunut pari vanhan volkkarin penkkiä. Kunto oli melkoisen nuhjuinen ja likainen, joten uutta päälistä kaivattiin. Omistaja oli löytänyt alkuperäistä kangasta takapenkin uuden kankaan alta, joten se päätettiin yhdistää uuteen keinonahkaan. Näin saatiin ehjät vanhaa vastaavat penkit komistamaan vuoden -64 kuplaa.

tässä toinen penkeistä alkuperäisessä kunnossa

ja tässä uudelleen verhoiltuna

Pari uustuotantolaiskanlinnaa sai myös uuden verhoilun sekä käsinojasuojukset.

Ompelukoneessa on surissut läjä sohvatyynyjä, on valmistunut pikkuinen soittotuoli, sekä tämä:

Nyt vapaan viikonlopun viettoon - lekottelemaan, ihastelemaan ulkona hehkuvaa vihreää loistoa ja makustelemaan jäätelöitä.

Ihanaa aurinkoa, nautiskelua ja hämmästelyä sinunkin viikonloppuusi!

Vaaleaa

2010-05-07T10:34:00.001-07:00

Vihreä sametti on saanut väistyä.
Maali- ja likataharat ovat hävinneet.
Tilalla puhdasta ja vaaleaa.

Tässä hiukan esimakua valmistumassa olevista tuoleista.

Välissä olen ommellut näihin:

näitä:

Silitystä vailla, kera hurjien ryppyjen.

Ihanata viikonloppua sinne ja isosti ilakointia!

Hissukseen

2010-05-02T01:15:00.000-07:00

Viime aikojen työtahtini on ollut verkkainen. Töitä valmistuu hiljalleen, mutta usein myös haaveilen, ihmettelen ja ihastelen. Välillä näinkin, "ei aina tarvitse helistä ja soida, hiljaisuuttakin tarvitaan" kirjoitti Maija Paavilainen muinoin.

Alla otokset viimeksi kotiin lähteneistä tuoleista, ensimmäisessä kuvassa tullessa, jälkimmäisessä lähtiessä. Lähtiessä kaikki liitokset on liimattu uudelleen, vanhat haisevat sisukset heivattu roskikseen ja tilalle laitettu uudet ja pintaan uusi sopivampi kangas. Kaikkiaan tuoleja oli viisi.

Seuraavaksi työn alle tulevat nämä komistukset:

Tyhjennystä

2010-04-28T12:17:00.000-07:00

Tänään sain verstaalle hiukan lisää liikkumatilaa, kun pari nojatuolia ja pari uusrokokootuolia lähtivät takaisin kotiin. Nojatuoleihin tehtiin uudet irtohuput vanhojen rikkimenneiden tilalle.

Uusrokokootuolien ulkonäkö vaihtui melkoisesti uuden kankaan myötä, ja saivatpa sisuksetkin uutta lihaa luidensa ympärille.

Valkoine, beesi ja harmaa - siinä näyttäisi edelleen olevan tämän hetken kovin kolmikko värien suhteen. Niitä kaikki halajavat. Ja näyttäähän ne kivoilta, ei käy kieltäminen. ( Koirallinen täällä vaan hiukan kateellisena haikailee noidensävyjen perään...)

Teollista

2010-04-27T09:39:00.000-07:00

Viime aikoina työn alla on ollut enimmäkseen teollisesti valmistettuja huonekaluja. Niinkuin tämäkin sohva, jonka väritys ja sottaantuneet kankaat eivät enää asiakasta miellyttäneet. Joten eikun uutta lointa niskaan ja hyvärunkoiselle sohvalle uusi jatkettu elämä.

tässä vielä vanhassa sinisessä asussa

ja tässä uudessa vaaleassa puvussa
(kuva on hävyttömän huonolaatuinen ja -värinen, antakee anteeksi!)

Ja homma senkun jatkuu, verstaalla nimittäin näyttää tältä:

hyvä kun sekaan mahtuu.

Ihanuutta ja ilakointia päivääsi!

Pieni sievä

2010-04-13T12:04:00.000-07:00

Tuoli kaipasi uutta pintaa vanhan halkeilleen keinonahkan tilalle.

tässä vanhalla ulkoasulla

Istuimen pohjasta löytyi lähetysaseman kortti. Ennen oli aikaa kirjoittaa käsin ja kauniisti.

Kaverina tuolilla ihastuttava PAINAVA kirjoituspöytä, johon tuli myös uusi nahka.

Aurinkoa!

Ihan jotain muuta

2010-04-08T12:06:00.000-07:00

Pääsiäislomailu pohjoisessa teki terää.

Ei verhoilua (paitsi barbeille uusi sohva ja pylvässänky),
ei kiirettä eikä ressiä.
Sitäkin enemmän naurua ja kummityttöjen kanssa kihertelyä.

Ihmeteltiin pääsiäispupua, joka oli piiloittanut munia ympäri taloa,
hihdettiin ja ihasteltiin tuntureita.
Välillä seikkailtiin kesässä kukkamekot hulmuten,
välillä rakennettiin lumiponeja.
Sitten syötettiin poroja ja mussutettiin pääsiäisherkkuja itsekin.

Lumet alkoivat sulaa pohjoisestakin. "Kevät tulee", huusivat tytöt kun lumipeitteen alta paljastui sammalta ja ehtaa maantietä. Ja mikä ihana yllätys kotona odottikaan - täällähän voi tepastella jo tennareilla!

Duunii duunii duunii

2010-03-31T08:47:00.000-07:00

Hullua hoppua,

pitkiä päiviä,

loputtomalta tuntuvaa ompelua,

nitomista, sovittamista ja ruuvausta.

Töihin - kotiin - töihin - kotiin - töihin - kotiin.

Mutta ei, tämä ei ole valitusvirsi. Viime viikkojen totuus vain.

Paljon työtä, mutta olen silti tyytyväinen. Parempi näin, kuin pyöritellä peukaloita. Kamera on levännyt kotona, muisti ei ole riittänyt sen mukaan ottamiseen. Joten kuvapäivitykset ovat pannassa - toistaiseksi.

Huomenna tulee valmista, kun kaksi isompaa projektia vamistuu. Sitten suuntaan pohjoisen hangille hengähtämään ja nauttimaan keväästä.

Ja onneksi valo on lisääntynyt. Välillä on ollut tovi aikaa fiilistellä mahtavista varjoista, joita auringonsäteet saavat aikaan.

ILOA!

Vetoketjusavotta

2010-03-17T12:04:00.001-07:00

270 vetoketjua,

360 lukkoa

= 90 sohvanpäälistä.

Sairaspäivien puhdetöinä on leikattu metriketjua oikeaan mittaan. On pujotettu lukkoja ja mietitty loppuuko nämä koskaan. Enää on edessä ompelu...

Kasa ja hiukan hoppua

2010-03-11T12:12:00.000-08:00

Hiljaisuus on kestänyt pitkään.

Ajatukset ovat olleet toisaalla, käsillä muita hommia. Bittimaailma on jäänyt taustalle ja energiat hurahtaneet jonnekkin aivan muualle.

Mutta hengissä ollaan ja töitä pakerretaan. Verstaalla on riittänyt hommia ja auringon kolkutellessa ikkunoihin alkavat ihmiset taas herätä enenevissä määrin kodin muutoksille, eli puhelin pirisee.

Olen ommellut ja ommellut - sohvienpäällisiä laivoihin ja irtohuppuja koteihin. Olen verhoillut muutaman sohvan, kunnostanut laiskanlinnan, uudistanut työtuoleja ja tehnyt moottoripyörän satuloita. Välissä käväisin siskon luona pohjoisessa, hiihtämässä ja ihailemassa tuntureita, nauramassa kummityttöjen aivoituksille ja lataamassa akkuja. Ja sitten olen taas ommellut, kunnostanut ja verhoillut - en oikein pysy mukana itsekkään. Kamera on ollut lomalla ja kuva-arkisto ammottaa tyhjänä. Mutta näillä mennään ja otetaan ilo irti ihanista auringon täyttämistä aamuista!

Ylhäällä oleva kasa muutti muotonsa seuraavanlaiseksi:

Kiva että olet vielä siellä, nauruntäyteisiä päiviä!

K

2010-02-05T10:18:00.000-08:00

Pari ikisuosittua k-tuolia lähti kotiin uudessa kunnossa. Tämä 50-luvun nojatuoli on melko näppärä kapistus - mukava istua, sopivan pieni tilaan kuin tilaan ja passaa yksinkertaisen muotokielensä puolesta monen moiseen sisustukseen.

tuolit verstaalle tullessa

ja tässä kotiin lähdössä

Viikonloppuunne naurua ja nautiskelua!

Alkuviikon väriläiskät

2010-01-26T10:53:00.000-08:00

Alkuviikosta työn alla on ollut pari 60-luvun nojatuolia. Ensimmäisen väritys vaihtui punaharmaasta retroon ruskea-vihreään.

Mieheni mukaan uusi versio näyttää suklaapistaasikakulta.

Toisen tuolin elo jatkuu punaisen jälkeen Suomi fiiliksissä.

Värikästä viikkoa kaikille!

Vielä yksi

2010-01-21T11:01:00.000-08:00

sohva nimittäin. Tällä kertaa vuodemekanismilla.

Käsinojien puusatoset päätettiin poistaa kokonaan, jotta sohvaan saataisiin uutta ilmettä. Lisäksi sohvaan tehtiin kokonaan uudet selkänojatyynyt vanhojen pienten irtotyynyjen tilalle.

alkutilanne

ja tässä lähdössä takaisin kotiin

Ihan kuin mulla olisi kokonaan uusi sohva - tuumasi asiakas.

Loman jälkeinen

2010-01-18T11:54:00.000-08:00

arki. Se on alkanut. Jo kauan sitten. Mutta mieli on edelleen lomalla. Mikä on aika mukavaa. Ei turhaa stressiä, ei huolia. Tilalla naurua, leppoisaa mietiskelyä, kepeyttä ja iloa.

Verstaalla vuosi on alkanut vilkkaasti, töitä on tipahdellut tasaiseen tahtiin ja tuntuu aika mukavalta huomata, että kaikesta lamahumusta huolimatta ihmiset uskovat käsityöhön ja kierrätykseen. Että aina ei heitetäkkään kaatopaikalle ja hommata tilalle uutta.

Alla muutama otos viimeisistä töistä, ensimmäisenä 50-luvun nojatuoli, joka oli saanut kylkeensä kissan kynsistä ja jonka sisukset murenivat ulos rikkimenneen päällikankaan reikäsistä. Tilalle uudet vaahtarit ja uusi kangas ja tuoli sai taas rutkasti lisää elinaikaa.

Näiden tuolien puuosat olivat romahtaneet täysin, joten kunnostus aloitettiin puusepänverstaalla.

Sen jälkeen pohjaan uudet satulavyöt, niiden päälle joustimet asianmukaisine sidontoineen, juuttikankaat, uudet heinät, erilaiset heinätäytteen kiinnipitävät ompeleet, uudet vanut ja lopuksi uusi kangas koristenauhoineen ja johan voi jälleen tuoleissa istuakkin.

Ihania talvipäiviä kaikille - nauttikaa lumesta ja sen tuomista mahdollisuuksista!

viimeisiä viedään

2009-12-15T08:47:00.000-08:00

Siis töitä. Ennen joulutaukoa. Työt ovat valmistuneet ajallaan ja olen ollut puuhakas. Eilen valmistui jälleen yksi sohva - samaa teollista sarjaa kuin edellisetkin. Koteihinsa on matkanneet myös läjä keittiöntuolin päällisiä, 50-luvun työtuoli, kasa laivaan meneviä hyttipäälisiä sekä alla oleva laiskanlinna. Meneillään on hurja harmaa kausi, sillä lähes jokainen etsii "sitä oikeaa harmaan sävyä". Ja harmaa tuli tästäkin.

Ja juuri kun ajattelin, että voin ensi viikolla laittaa kodin joulukuntoon, heittäytyä vapaalle ja unohtaa verstaan toviksi - meinaa minuun iskeä flunssa! Oi ei - en tahdo tulla kipeäksi. Tahdon mennä huomenna töihin ja tehdä viimeisen sohvakaluston valmiiksi, tahdon perjantaina mennä suorittamaan ensimmäisen verhoilijakisällitutkinnon näyttökokeen ja ennenkaikkea tahdon jouluna maistaa ja haistaa.

Olen kurlannut kurkkua suolavedellä, syönyt gojimarjoja ja nyt aion painua vällyjen väliin. Huomenna olen näet taas iskukykyinen. Näin olen päättänyt. Ja ajattelussahan on hurja voima, joten uskotaan että se siivittää minut kuntoon.

Ihania pakkaspäiviä sinne missä oletkin!

Viikon sohvat

2009-12-05T23:34:00.000-08:00

Tällä viikolla sohvat vaihtoivat värjeä vaaleasta tummaan ja tummasta vaaleaan. Alla olevan sohvan päälliset olivat nuhjuuntuneet kovan käytön seurauksena niin tuummiksi, että edes pesu ei enää auttanut. Lisäksi päälliset olivat kutistuneet pesussa liian pieniksi, joten näkyvillä oli paljon muutakin kuin päällikangas.

tästä lähdettiin liikkeelle

ja tähän päädyttiin

Toiseen kalustoon kuului sohvan lisäksi nojatuoli ja rahi, jotka kaikki saivat mustan sijaan uuden vaalean päällisen. Valitettavasti valokuvaajan käsi on ollut vapiseva, ja sohvasta otetut kuvat epäonnistuivat täysin. Malli oli kuitenkin sama kuin tuolissa.

Perjantai kului opintojen parissa Rajamäellä, joten viikko on ollut vauhdikas. Siksipä päätinkin palkita itseni täysin vapaalla viikonlopulla. Ei työmietteitä, ei kiirettä. Omaan tahtiin juuri sitä mitä huvittaa.

Tänään ensin hiukan joulufiilistelyjä sateesta huolimatta - kovin on nupullaan ja vihreää vielä, mutta eiköhän ne valkeat sieltä pian ala pilkottaa ja tuoksu huumata. Ja nyt huvittaa karjalanpiirakoiden teko - eli kaulin käteen ja rypytykset kohdilleen.

Hyvää itsenäisyyspäivää ja hymyjä viikkoon uuteen!

SOHVAVYÖRY

2009-11-30T11:57:00.000-08:00

on vallannut verstaan. Tuntuu, että lähes kaikki asiakkaat haluavat sohvansa uuteen uskoon. Ja mikäpäs siinä - sehän passaa meikäläiselle. Tämä vanhus sai osakseen huomattavaa suosiota - lähes jokainen verstaalla vieraillut ihmetteli sivukaappeja, sohvan jykevyyttä ja niin edelleen. Ja onhan noihin hyvä piilottaa kutimet tai konjakkipullo laseineen, sudokukirja tai valokuva-albumi. Kaikki on kätevästi käden ulottuvilla.

tästä se lähtee - uudet satulavyöt ja joustimet sidottuna

Työ maistuu taas mukavalle pienen tauon jälkeen. Nyt täytyy vain muistaa pitää työpäiväni järkevän pituisena ja työt verstaalla. Kotona on muiden juttujen vuoro.

Naurua päiviinne arvokkaat!

Matkalla

2009-11-12T11:02:00.000-08:00

oli aikaa olla.
Tassutella rauhassa, tyhjentää mieli turhasta hurinasta,
ihmetellä ja hämmästellä.
Oli aikaa ladata akkuja, saada virtaa väriloistosta ja auringonsäteistä.
Oli aikaa pysähtyä ja muistaa, että olen ihana.

VAALEAA KAAOKSEN KESKELLÄ

2009-09-24T11:28:00.000-07:00

Kaaos jatkuu, nyt uudessa osoitteessa. Tavarat on laatikoissa, niitä siirrellään paikasta toiseen, niistä etsitään - milloin sukkia, milloin haarukkaa, milloin pesuainetta. Osa seinistä on maalattu, osa odottaa tapetointia. Koko asunto odottaa kunnon puhdistusta. Kodiksi tätä paikkaa ei vielä voi kutsua.

Verstas on tyhjennetty valmiista töistä ja vaalea vallankumous on nyt ainakin tältä haavaa ohitse. Viimeiset nojatuolit matkasivat kotiin eilen.

Rahi sai ylleen irtohupun ja ilme vaihtuu hetkessä.

Nyt on edessä hetki uusien kujeiden keskellä.
Rinkassa pakattuna kasa kirjoja ja joogamatto.
Tavoitteena kevyt mieli ja selän kunnostus.
Katsotaan mitä seikkailu tuo tullessaan.

KAAOS

2009-09-20T11:41:00.000-07:00

ympäröi minua. Muuton takia kaikkialla on laatikoita, säkkejä ja nyssäköitä. Tavarat vaeltavat paikasta toiseen ja kaaos ulottuu jo verstaalle asti, jonne vanha sohvamme joutui evakkoon. Käymme mieheni kanssa hiljaista taistelua sohvan kohtalosta - kumpikin itsensä kanssa sekä keskenämme. Epäröimme sen kohtaloa - jatkaako se eloaan kanssamme vaiko jossakin toisessa kodissa. Mikäli matka jatkuu meidän huushollissa, on edessä verhoilu - ja koskas sitä omiaan olisi aikaa tehdä...

Edessä on hurja viikko. Muuton lisäksi muutama työ on saatava valmiiksi ennen lomaa. Loppviikosta pari päivää vierähtää opiskelujen parissa - aloitin nimittäin jatkokoulutuksen, ja seuraavan vuoden aikana ihmetellään ja touhutaan verhoilijakisällin koulutuksessa. Hommaa siis piisaa, mutta onneksi edessä siintää loma ja udet kujeet.

Alla yksi viimeaikaisista töistä - kaunis vaneriselkäinen k-tuoli, joka sai sisälleen täysin uuden repertuaarin. Vanhojen joustimien ja rikkimenneen heinäkakuun päälle oli lätkäisty vaahtomuovista leikattu istuin, joka oli kovin muhkurainen ja liian pienikin. Nyt sisällä on uusien joustimien päällä säkkikankaat ja heinät oikeaoppisine ompeleineen sekä asianmukaiset fyllingit pinnassa.

Upeaa viikkoa sinulle - kiva kun kävit!

DIVAANI

2009-09-15T10:54:00.000-07:00

Tämä neitokainen saapui luokseni miehen tupinan kera. Että miksi ihmeessä tuollainen rotisko tänne vielä pitää raahata. Onneksi nainen oli itsepintainen ja divaanivanhus pääsee jatkamaan eloaan. Ja ihan uudenlaisessa kukoistuksessa.

Alkoi kutkutttaa myös oman divaanin hankinta. Sellainen hiukan krumeluurimpi, kaarevaselkäinen kaunotar. Mutta miten ihmeessä saada mieskin ymmärtämään sen tarpeellisuus... Varsinkin kun hänelle käyttömukavuus on ehdottomasti paljon tärkeämpi ominaisuus kuin ulkonäkö. Okei - tiedän, niinhän sen pitäisi kai olla, mutta minkäs sille voi kun silmää vain miellyttää tietyt epämukavat jutut niiiin paljon enemmän. Kyllä sisustuksen suhteen ulkonäköasioista on välillä vaikea tinkiä.

Saapa nähdä mikä sohva uuteen kotiimme rantautuu...

HARMITUS

2009-09-08T11:54:00.000-07:00

Ihmismieli on eriskummallinen. Ja välillä on vain niin todella vaikea tajuta toisten ajatuksenkulkua. Kävin tyhjentämässä kirppispöytäni ja ilokseni huomasin, että melkoisesti tavaraa oli vaihtanut omistajaa. Jes - minä pääsin eroon tarpeettomasta ja joku toinen sai tarpeellista. Myytävien joukossa oli muutama omatekemäni kodin seinäkoukku ja ilahduin, kun kaikki olivat menneet kaupaksi. Mielenkiinnosta selasin myyntilaput läpi ja huomasin, että joukosta puuttui noiden koukkujen laput. Kirpputorin omistajan kanssa keskusteltuani totesimme, että lappuja ei enää muualla ole eli vaihtoehdoksi jää tavaran siirtyminen väärään pöytään.

Ei kun kirpputoia kiertämään. Mutta ei löytynyt. Sitä mitä etsin nimittäin. Mutta kaikkea muuta omaan pöytään kuuluvaa kylläkin. Muutamat vaatteet joita en olisi muistanut. Ihmiset siis ottavat mukaansa ja päättävät myöhemmin etteivät haluakkaan tätä ja jättävät siihen mikä lähimpänä sattuu olemaan. Hitsi - ei olisi kovin iso vaiva palauttaa oikeaan pöytään. No, antaa toisten olla ajattelemattomia tuumasin ja jatkoin etsintää hintalaputtomien nurkkaan. Ei löytynyt koukkuja vieläkään.

Eli vaihtoehdoksi jää varastaminen. Kirpputorilta. Aika uskomatonta. Tarkemmin asiaa mietittyäni totesin, että minun pöydästäni on hävinnyt ainakin yksi mekko ja nuo koukut - rahallinen menetys ei ihan hirmuinen ollut, mutta suurempana harmituksena ajatus siitä, että joku viitsii varastaa toisen omaa. En voi ymmärtää. Mahtaakohan hän, joka koukut vei, ilahtua katsellessaan niitä seinällään tai hän joka pukee mekon ylleen ilostua uudesta koltusta samalla tavalla kuin me maksavat asiakkaat riemuitsemme löydöistämme?

VIIME AIKOINA

2009-09-06T12:07:00.000-07:00

väsymys on ollut suuri. Keho on totaalisen uupunut, samoin mieli. Eikä syksyn tulo auta asiaa lainkaan. Pimeys ei tehoa minuun virkistävästi, eivät myöskään kuulaat illat ja kirpeä ilma.

Verstaalla on ollut silti jaksettava. Ompelusatsi on lähtenyt laivaan, on korjattu trukinpenkkiä ja pehmustettu vanhoja puutuoleja. Alla oleva uusrokokootuoli ei passannut sisustukseen, joten pintaan piti laittaa uutta väritystä. Sinapinkeltainen sai väistyä raikkaan ruudun tieltä.

Tämän laiskanlinnapariskunnan vermeet olivat reisuissa likaantuneet aika tavalla. Tilalle haluttiin uutta puhdasta pintaa ja samalla hiukan erilaista ilmettä.

Välillä on hiljennettävä tahtia. Ja itsestään on muistettava pitää huolta. Aina ei vain jaksa, ihan oikein mitään. Tämäkin taitaa olla tätä yrittäjyyteen opettelua - kuinka rytmittää työ ja vapaa-aika, kuinka unohtaa työ ja heittäytyä muihin juttuihin. Ehkäpä tuokin asia selkiytyy vielä, niin kuin moni muu asia jo on tehnyt. Paljon on opittavaa ja varmasti monta erehdystä tehtävä, ennenkuin tietää ja taitaa paremmin.

Eli jatketaan harjoituksia ja ihmetellään lisää.

TYHJENNYS

2009-08-29T12:54:00.000-07:00

Myläkkä sai alkunsa ystäväni tiluksilta. Vanha maalaistalo sekä uudempi omakotitalo ovat keränneet tavaraa sisuksiinsa KAUAN. Nyt käynnissä on viimeiset puhdistukset ja kävimme pelastamassa paikalta pari vanhaa upeaa Singeriä, ikkunanpokia, Riihimäen Ihanne lasipurkkeja ja ihania vanhoja maitopulloja.

Jotta saimme kaiken mahdutettua verstaalle, oli siellä hiukan raivattava. Tavaraa on kertynyt liikaa, kangasmalleja on poistunut mallistosta ja nurkat tursuaa minulle tarpeetonta sälää.
Mutta että roskikseen... en raaskinut.

Siispä keräsin ylimääräiset kangastilkut, vaahtomuovipalaset ja pahvirullat ja kuskaan ne päiväkotiin askartelutarpeiksi. Tai niin ainakin kuvittelen tekeväni - saapa nähdä otetaanko ne vastaan vai ajelhtivatko ne kenties autossani hamaan tulevaisuuteen.

Vimma siirtyi kotiin. Alkoi ahdistaa. Tavaranpaljous nimittäin.
Kaapeista tyhjentyi tavaraa parin kirpputoripöydän verran, osa lähti suoraan vaatekeräykseen, iso kasa paperinkeräykseen ja jotakin roskikiin asti. Varastossa odottaa kuorma kierrätyskeskukseen vientiä ja mielessä siintää uuden tyhjennyskierroksen aloittaminen.

toivottavasti näille löytyy uusi omistaja

Sillä luopuminen on välillä niin hurjan vaikeaa. Tuntuu ettei juuri mitään raaskisi laittaa pois vaikka tavara olisi meidän kodissa aivan turha. Ja siksi ensimmäinen kierros tuottaa usein varsin maltillisen tyhjennyksen. Mutta nyt aion pysyä lujana. Raja menee matkalaukun koossa. Yhteen askartelutarpeet, yhteen muistot, joita on ehkä mukava tiirata vanhana. Yhden uroteon tein jo tyhentäessäni matkalaukullisen vuosia keräämieni taloihanuuksien, huonekalujen ja puutarhojen kuvia. Jäljelle jäi muutama sykähdyttävä, jotka taitavat päätyä aarrekarttaani. Ja mikäli eivät, saavat nekin lähtöpassit. Nyt ei parane tunteilla!

Luopuminen on välillä hurjan vaikeaa, mutta niin kovin palkitsevaa. Mieli kevenee ja koti raikastuu, uudet energiat pääsevät liikkeelle ja asiat alkavat loksahdella oikeisiin uomiinsa.

TUNGOSTA

2009-08-20T10:53:00.001-07:00

Verstaalla nimittäin. Ommeltavaksi on saapunut läjä sohvan päällisiä. Isoja kappaleita siirtyy paikasta toiseen ja juuri kun luulen olevani voiton puolella, tajuan, että kasoja täytyykin ruveta taas siirtämään. Eli ommeltavana on vielä pari eri saumaa. Mutta työtä tämäkin!

Eräs asiakkaani ihmetteli kankaiden paljoutta ja sitä, mitä moisista palasista oikein tulee. Kun kerroin niistä syntyvän hyttisohvien päällisiä laivaan, totesi hän, että "nii-in, jokuhan nekin tosiaan tekee". Harvoinpa sitä tulee mietittyä, mistä kaikki jutut tähän maailmaan oikeastaan tulee. Monessa pienessä pajassa tehdään hommia isoihin kokonaisuuksiin. Ja vaikka välillä tuntuukin, että olen se pikkukiinalainen, joka ompelee ja ompelee ja ompelee, olen silti tyytyväinen, että kaikkea ei oikeasti vielä teetetä Kiinassa.

ALVAR AALTOA

2009-08-17T11:24:00.000-07:00

Tämä ihastuttava pariskunta saapui verstaalleni reissussa hiukan rähjääntyneenä. Sisuskalut eivät pysytelleet paikoillaan enää millään. Kaksikolle asennettiin uudet sisukset ja pintaan upeat kankaat Johanna Gullichsenin mallistosta.

Aika tyylikäs kaksikko, vaikka itte sanonkin...

Ihanaa viikkoa itse kullekin ja päiviinne ilakointia!

PÄIVÄN SYKÄHDYTTÄJÄ

2009-08-14T12:36:00.000-07:00

HIUKAN VALMISTA, HIUKAN MIETTELIÄISYYTTÄ

2009-08-09T11:11:00.000-07:00

Lorvailun aiheuttama kaaos verstaalla alkaa asettautua. Sisään ja ulos on punkenut jos jonkinmoista persuksen alustaa. Ja se tästä työstä tekeekin hauskaa - mikään päivä ei ole samanlainen, ikinä ei aamulla herätessään tiedä mitä tulee vastaan. Välillä pistää epäilyttämään - tuleeko töitä tarpeeksi ja riittääkö tästä työstä oikeasti tuloja elämiseen asti, pitäisiköhän sittenkin hankkia duuni, josta tiedän pajonko saan palkkaa... Tähän asti töitä on riittänyt ja aina kun alkaa epäilyttämään, on uusia ihastuksia virrannut sisään. Mutta silti ajoittain murehdin - mielen koukerot ovat niin mystisiä. Tiedätte ehkä tunteen, kun sydän sanoo toista ja järki toista. Onneksi mieheni jaksaa muistuttaa kurtuista, jotka kipusivat otsalleni päivittäin ollessani töissä tehtaassa. Verhoilin päivät pitkät muutamaa erilaista tuolia ja olin kiukkuinen lähestulkoon kokoajan. Joten sinnitellään eteenpäin, ainakin mieli pysyy virkeämpänä ja ajatus raikkaampana.

Alla muutama viimeisistä projekteista, ensimmäisenä putkituoli, josta toivottiin mahdollisimman paljon samanoloista kuin ennenkin. Istuinmukavuus vain oli hävinnyt tiehensä kuoleentuneiden vaahtomuovien ja venyneiden pohjakankaiden myötä.

Pormestari oli myös menettänyt hiukan ryhtiään joustinsidonnan hajottua. Mukana tuli myös pormestarinna, joka valitettavasti väisti kameran. Eli kaksikosta kuvassa tällä kertaa vain toinen. Ensimmäisessä kuvassa herra vanhassa kuosissaan ja alempana uudet kuteet niskassa.

Myös tämä kaksikko koki täydellisen uudistuksen - valitettavasti kamera unohtui kotiin tuolien saapuessa ja kuvia ennen uudistamista ei ole saatavilla. Toisessa tuolissa oli saapuessaan punainen ruutukuosi, toisessa vielä alkuperäinen vihreä huntu, jonka perusteella uusi kangaskin valittiin.

LORVAILU

2009-07-23T13:05:00.000-07:00

kostautui.

Tietenkin.
Kukaan ei ole tehnyt hommiani ja töiden määrä
verstaalla on ylittänyt stressinsietorajani.

Siispä piti pistää neito taas liikkeelle,
kone käyntiin ja kädet toimimaan.
Monta työtä on valmistunutkin - moni on jäänyt vauhdissa kuvaamatta.

Alla eräs vanhus, josta jo aikaisemminkin taisin mainita.

Kiikku haisi kammottavalle.
Se oli aivan homeessa, mutta onneksi omistajat eivät luovuttaneet.
Päällä tosin oli aika makea niinen tuntuinen kangas - ei ihan sitä perinteisintä mallia. Liekkö ollut jossain herraskartanossa isännän parempana lepopaikkana joskus...

Sisältä löytyi melko eriskummallinen sidonta - vain viisi joustinta.Eipä ihme että oli hiukan huteran tuntuinen istuttaessa.

Tilalle laitettiin asiaankuuluvat 9 joustinta, uudet heinät ja vanut ja johan häipyi hajut. Harmitus, että kuvat välivaiheista jäivät ottamatta, oli vauhti päällä, enkä muistanut kameraa. Mutta monen työvaiheen jälkeen tuoli näytti tältä:

Yksi ihana taas uuden elämänsä alussa.

NOJATUOLIEN VALLANKUMOUS

2009-07-09T11:43:00.000-07:00

Kesä on tuonut mukanaan lorvikatarrin, joka ei meinaa pysyä aisoissa sitten millään. Töitä sen sijaan riittää mukavasti, joten aikaa lorvailuun ei ole, eikä tosin tässä vaiheessa yrittäjän uraa rahakaan, oikein anna myöden heittäytyä lomailun pauloihin.

Työn alla on ollut peräjälkeen useampi nojatuoli - seuraavassa parin ihastuksen muodonmuutoksia.

Tämä kaveri oli sen verran kovia kokenut, että sen sisus uusittiin kokonaan pohjavöistä alkaen. Tuoli sai ryhtiä ja istuinmukavuutta taas pitkäksi aikaa ja mikä mainiointa, asiakas vaikutti tyytyväiseltä - tosin ensin hän ei meinannut tuolia tunnistaa samaksi jonka toi.

Tämä veikeä kaveri oli täynnä muhkuroita ja haisi melkoisen pahalle tavatessamme ensi kertaa.

Sisältä löytyi jännittävää uritettua vaahtomuovia ja kumia. Alta paljastui myös edellinen kuosi - harmaa villakangas ja tämän alta alkuperäinen asu - kelta / musta villakangas.

Sisään uudet vaahtarit ja vanut, niskaan rauhallisempaa ilmettä.
Ja taas oltiin valmiina lähtemään kotiin.

Lorvailuvimmasta huolimatta työ jatkuu ja verstas kutsuu.
Tällä haavaa työn alla on kiikku, joka on kokenut kovia...

LAISKANLINNAN LUMOA

2009-07-02T12:18:00.000-07:00

Huh kun aika vierii. Siitä on ikuisuus kun olen täällä ollut - elämä on tempaissut mukaansa niin täysillä, että en ole kertakaikkiaan jaksanut istua koneen ääreen.

Telakkareissu Ruotsiin on takana - palatkaamme siihen tuonnempana, kunhan kuvamateriaali valmistuu. Todettakoon vain, jotta kylläpä oli taas mukava astua omalle pajalle ihanien vanhojen pariin kaikkien drinkkimöhnäisten sohvien ja tuolien jälkeen.

Toissaviikolla käsiini kulkeutui upea laiskanlinna, josta toivottiin ilopilkkua kodin muutoinkin uudistusta saaneeseen ilmeeseen. Ja kas kuinkas kävikään...

Tästä lähdettiin liikkeelle.

Nykyisten kankaiden alta paljastui muikea oranssi komistus,
joka on kyllä kukoistuksensa aikana ollut melkoinen ilopilleri.

Ja pohjasta vanhojen kankaiden alta paljastui tuolin alkuperä.

Sisältä löytyi tällä kertaa vain muutamia aarteita - mihin lie päiväkirjaan tuo avain passannutkaan. Voin kuvitella kuinka tuolissa on istuttu jalat kippurassa ja kirjoitettu muistiin ihastukset ja vihastukset, ensimmäiset suudelmat ja tupakanpolttokokeilut. Ja sitten kirja visusti lukkoon. Tai ehkä se on jonkun fillarin avain ja sen kadottua on lukko pitänyt sahata auki. Tiedä tuota, mutta ainakin oma mielikuvitukseni sai taas kerran kyytiä ja suupielet hymyä kun liitelin vuosien taa löytöjen myötä.

Muutama päivä myöhemmin tuoli näytti tältä:

REISSULAISMEININKIÄ

2009-05-30T01:27:00.000-07:00

Verhoilija suuntaa tiensä Ruotsin puolelle, uudistamaan laivan rikkinäisiä palleja, penkkejä, nojatuoleja, hyttisohvia.... Hiljaisuus siis saa taasen jatkoa täällä. Mutta pysytelkää mukana - lisää on taatusti tiedossa kunhan taas palataan kotirintamalle.

Nauttikaa auringosta ja olemisesta. Viettäkää leppoisia päiviä, naurakaa ja ihmetelkää. Ruoho tuntuu ihanalta paljaiden jalkojen alla.

UUTTA ILMETTÄ

2009-05-25T12:13:00.000-07:00

Pitkän hiljaisuuden jälkeen palaan taas bittimaailmaan. Viimeiset viikot ovat vierineet ohitse ja välillä luulen, että kuukausi vaihtuu toukokuuksi... kuljen siis hiukan jälkijunassa. Verstaalla on visiteerannut jos jonkinmoista kulkijaa - toiset ovat taivaltaneet tietään jo pitkään, kun taas toiset ovat vielä nuorikkoja, mutta kaipasivat ylleen uutta kevätkuosia.

Keinonahkapäälliset ovat vihdoin taaksejäänyttä aikaa ja niiden ohessa on valmistunut muun muassa pari 50-luvun sohvaa, uusvanha laiskanlinna, pikkutuoleja, kaksi moottoripyörän satulaa, sisustustauluja ja talonpoikaiskeinutuoli.

Alla oleva ruskea nojatuoli sai alleen uudet jouset. Vanhat homeiset vaahtomuovit saivat väistyä ja tilalle ilmestyi uudet.

Ja päälle tietty uusi kuosi.

Keittiöntuoleja vanhassa asussa

ja sitten uudessa puvussa.

Kovia kokenut keinutuoli lähtötilanteessa

ja tässä hionnan, liitosten liimauksen, petsauksen, muutaman lakkakerroksen ja uuden verhoilun jälkeen valmiina palvelemaan taas pitkään.

Mulla on ollut verstaalla myös pikku apuri. Kummityttöni saapui pohjoisesta jokavuotiselle kesävierailulle ja mikäpä olisi hauskempaa ja jännenpää kun tulla mukaan töihin. Verstaalla on siis syntynyt myös läjä keinonahkaisia hapsukaulaliinoja, vanhoista kangasmalleista leikattuja kuvioita sekä kalataulu. Pöydät notkuvat kukkasista, joita pikkuneiti on kerännyt takapihalta "setien ja tätien iloksi" ja minä olen saanut tarkan selvityksen prinsessa ruususen elon vaiheista. Hauskaa vaihtelua itsekseen puurtamiselle.

UUDET SILMÄT HANKITTU

2009-05-04T11:31:00.000-07:00

Löytyiväthän ne kuitenkin - uudet silmälasit.
Vielä pari päivää täytyy odottaa, mutta pian maailma palaa taas oikeannäköiseksi. Ja minä uudennäköiseksi. Mies odottaa jännityksellä - luulee vissiinkin, että olen ollut hurja ja hankkinut jotain todella räväkkää...

Kiitos teille kaikille kaatumisen ja lasien hajoamisen yhteydessä komentoijille. Ihanaa huomata, että joku elää näitä hetkiä kanssani! Ja oikeassa olitte - uskomaton tuuri kävi että itse säilyin ehjänä. Olisin ollut pulassa, mikäli kädet olisivat hajonneet - milläs sitä sitten töitä tekisin?

Verstaalla onkin pitänyt kiirettä. Mikä on hyvä asia. On hienoa huomata, että töitä on alkanut virrata sekä sisään että ulos. Iso satsi keinonahkaisia päällisiä on taas työn alla, nurkat pullistelee erimallisia suiruloita ja pörpylöitä, joista ommellaan pallien päällisiä ja nojatuolien selkämyksiä. Nämä eivät ole sitä ihaninta verhoilua - vanhaa, aikaa nähnyttä ja ajanpatinoimaa tarinaa, mutta työtä kuin työtä. Keinonahka on kamalaa, kädet väsyy ommellessa ja haju pinttyy vaatteisiin, mutta en silti valita. Kiitollinen olen kaikista töistä joita eteen tulee, vielä olen niin alussa tämän yrittämisen kanssa, että ei sovi olla ronkeli.

Kuvassa olevia pyörylöitä on ommeltavana useita satoja kappaleita. Huvitan itseäni kilvoittelemalla kellon kanssa. Kuinka monta kappaletta ompelen tunnissa, montako saumaa ehdin tehdä kymmenessä minuutissa, montako jonkun tietyn biisin aikana... Yksintekijän arki on melkoista... Mutta kun hyvä musiikki raikaa taustalla, jalka kaasuttaa vauhdilla ja ompelukone käy kuumana niin välillä sitä menee miltei transsin omaiseen tilaan ja huomaamatta on kasassa taas iso läjä valmista.

ONNETTOMUUKSIA JA LUOPUMISEN TUSKAA

2009-04-25T10:42:00.000-07:00

Kävi huonosti. Tai toisaalta katsottuna tuuri.
Liukastuin portaissa ja liusuin naama edellä alas.
Poski ruhjeilla, silmälasit palasina.
SILMÄLASIT PALASINA!!!

Apua!
Rakkaat, kauan palvelleet kakkulat osissa.
Viis jalassa tykyttävästä kivusta, ohimolla jyskyttävästä tunteesta, aristavasta poskesta ja poskipäästä vuotavasta haavasta. Millä minä nyt katselen maailmaa?!?

Ei auta kun lähteä metsästämään uusia.
Toivottavasti löytyy yhtä mukavat, itseni näköiset sangat. Sellaiset jotka voi ilolla laittaa päähän joka aamu, joiden läpi on helppo ihmetellä maailmaa ja jotka istuvat niin, että välillä unohtaa niiden olevan päässä.

Onni onnettomuudessa - itselleni ei käynyt juuri kuinkaan.
Pieni haava poskipäässä ja kivistävä kankku - muuten neito iskukykyisenä kevättä vastaanottamassa. Ei edes mustelmaa poskessa - kiitos kylmägeelipussien!

UUTTA SISÄLTÖÄ, UUTTA PINTAA

2009-04-23T10:22:00.001-07:00

Lukutuoli on saanut sisuksiinsa uudet sidotut jouset, uutta heinää, juuttikangasta ja muutamat reunatukiompeleet.

Lisäksi hiukan vanua sekä takamuksen että selkänojan pehmikkeeksi ja päälle uutukainen kangas. Olisin halunnut koristenaulojen sijasta reunoihin laittaa kangasnauhan, mutta sopivaa väriä ei ollut lähistöllä, joten piti tällä haavaa tyytyä nauloihin. Mutta tiedä häntä - sopivan päivän tullen naulat saattavat kadota ja tilalle ilmiintyä nauha...

Jännittävin osio oli saada tuoli kummitytölle - hän kun sattuu asumaan Kittilässä. Päätin ottaa riskin ja pistin tuolin lentokoneeseen. Matkatavaraluovutuksessa täti hiukan meinasi nikotella, mutta otti tuolin kuitenkin hihnalle ja sinne se lähti rullaamaan. Perillä jännäsin puuttuuko jalka tai onko koko tuoli haljennut, mutta vielä mitä, koko komeus rullasi ehjänä pakettina hihnaa pitkin saaden ihmetteleviä, huvittuneita ja ihastelevia katseita kanssamatkustajilta.

Ja perillä siskon luona tytöt ihmettelivät tuolia, raahasivat sitä huoneesta toiseen, yrittivät kiikkua siinä ja änkesivät siihen yhtäaikaa. Totesimme myös, että se kestää aikuisen ja vauvan painon ja toimii hätätingassa myös imetystuolina.

Kultaa vai valkeaa?

2009-04-16T10:45:00.000-07:00

Pikkuhurmuri aiheuttaa päänvaivaa. Kullitettu pinta ei oikein säväytä ja niinpä mietin josko sen poistasi. Mutta koko tuoli on täynnä pieniä krumeluureja ja uria, joten poisto-operaatio mietityttää. Tänä aamuna kulta sai kuitenkin väistyä. Ajatuksena oli vahata tai petsata puuosat ruskealla, mutta mitä vielä - kullan alla oli ruskeanpunainen maali ja sen alla pohjamaali, joita oli aivan mahdoton saada pois kaikista koloista. Vaha ja petsi siis vain liukenisivat niiden pinnalla.

Koska tuoli tulee siskoni tyttärelle ja minun kummitytölle, voi tämän kanssa vehdata. Pari mietintäpuhelua systerin kanssa ja lopulta päätös - tuoli muuntuukin valkoiseksi. Tässä hiukan esimakua kerta maalauksen jälkeen.

PIKKUHURMURIN TARINA ALKAA

2009-04-14T12:22:00.000-07:00

Pienelle hurmaavalle kirjojen ystävälle on tulossa melkoisen ihana lukutuoli. Alkuperäinen kuosi ei oikein neitokaisen huoneeseen sovi, joten kankaat vaihtoon ja samalla istuimen muhkuroista eroon.

Pari koristenaulaa piti ensin irrottaa, jotta pääsin käsiksi sisälmyksiin. Alta paljastui kasa muhkuraista lumppua - sukanpalasia höystettynä ties monillako pissoilla,
eli vaihtoon koko helahoito.

Ja pohjalta paljastui melkoisen erikoinen joustinsidonta...
Siis missä on sidonta?!?
Joustimet tosissaan vain tököttivät pohjalla ilman minkäänlaista lankaa missään - kaikenlaista sitä näkee.

Mutta tästä tulee ihana.

TAPETTILÖYTÖ

2009-04-08T10:04:00.001-07:00

Verstaalla on ommeltu hurjasti erilaisia päällisiä. Uutta kuosia sohvatyynyihin, nojatuolien selkämyksiin ja koristetyynyihin. Työn alla on hurja satsi keinonahkaisia tuolien päällisiä, joista on vanhan viehätys melkoisen kaukana. Siksipä on pitänyt kauneutta etsiä toistaiseksi hiukan muualta.

Kirppiskierrokselta löytyi mahtava tapettilöytö - vanhaa kohokuvioista, röpelöpintaista medaljonkikiemuraa. Kultaa ja vaaleaa sopivassa suhteessa. Oli pakko ottaa mukaan, vaikka vuokrakodissa ei hirmuisesti remonttia viitsi tehdäkään. Mutta tätä en voinut vastustaa.

Pitkän odotuksen jälkeen myös oma rahi sai viimein tyynyn. Tämä löytö kulkeutui kotiimme jo viime kesänä, mutta koskapa sitä olisi aikaa itselle mitään tehdä... Oikeastaan homma on tyssännyt siihen ettei sopivaa kangasta ole tullut eteen. Tämäkään ei ole SE oikea, mutta kelpaa odotellessa.

Kaunista päivää sinne missä oletkin!

Kylpyhuoneessa

2009-04-05T06:55:00.000-07:00

Kevään tulo, aurinko ja lintujen viserrys on saanut kodin rymsteeraushormoonit hyrräämään. Hirmuinen vimma siirrellä huonekaluja, laittaa uusiksi vähän tuota nurkkaa ja sitten seuraavaa ja tietysti vielä vähän tuoltakin... vyöry on alkanut.

Koti on kuin pommin jäljiltä. Kun yksi nurkka on valmiina, on toisaalla valtava sekasorto. Mutta hiljaa hyvä tulee ja pikkuhiljaa tavarat alkavat löytää tiensä oikeisiin paikkoihin.

Vuokrakodissamme on aivan järkyttävän hirveät kylpyhuoneen seinät. Mutta niille ei kerta kaikkiaan voi tehdä mitään. Siispä yritän keksiä kylppäriin kaikkea muuta ihasteltavaa, jotta katse ei kiinnittyisi seiniin... Haaveissa on läjä värikkäitä uimapatjoja, joilla voisin päälystää seinät, niihin olis varmasti mukava nojaillakin suihkussa ollessa. Patjoja odotellessa piti keksiä jotakin muuta.

Pitkään seilannut itse tehty sudenkorentokaappi löysi teinsä kylppäriin. Samalla korviksille muotoutui paikka orkideanoksaan, helmet pompsahtivat haarukkanaulakkoon ja kaappien uumenista löytyneet muinoin omatekemät sormusrasiat pääsivät taas näkysälle.

Fantti vartioi peilin päällä ja tarvittaessa tarjoaa selkänsä suitsukkeiden käyttöön.

Ihanaa viikkoa teille kaikille - nauttikaa ja naurakaa!

HOPOTI HOPOTI HOPOTI HOI...

2009-03-26T12:29:00.000-07:00

Heppoja siellä, heppoja täällä, heppoja verstaalla pöytien päällä...

Pehmeitä ja kovia, kaikenmoisia

Heppabuumia siis pukkaa, mutta mikäs siinä - hummat on huiseja ja pienet tykkää.

SAIRASPÄIVIÄ JA UUSIA KUJEITA

2009-03-24T09:46:00.000-07:00

Monen sairaspäivän jälkeen olen taas pääsemässä vauhtiin. Viime viikko sujui mitä enemmissä määrin teekupposten äärillä - kamomillaa, inkivääriä, vihreää teetä, sitruunamelissaa... Välillä kuumaa mustaherukkamehua ja vähitellen alkaa taudin selkä olla taitettu.

Viikonloppuna bongasin kaupasta intian muistoja, kun teehyllystä löytyi chaita, tuota mausteista teeherkkua, johon intiassa lisättiin kuumaa maitoa ja joita kiskottiin pikkuruisista laseista ympäri kyliä aina kun oli mahdollista pitää tauko päivän askareista. Ja jos chain juonti niin ei sitten mikään ollut hyvä syy taukoiluun...

Verstaalla on ollut hötäkkää sairastelusta huolimatta ja siitä johtuen. Aikataulut meinaa mennä pieleen kun monta päivää hortoilee ohi sängynpohjalla. Mutta pikkuhiljaa aletaan kuroa kiinni menetettyjä päiviä. Tällä haavaa on työn alla pormestaripariskunnan toinen puolisko - toinen vanhus lähti jo takaisin kotiin uusi palttoo yllään. Harmi, että joku on aiemmin hävittänyt pormestarin käsinojiin kuuluvat tyylikkäät puukuoret - luulimme niiden löytyvän kankaiden alta, vaan eivätpä löytynytkään. Joten pitipä laittaa tilalle kangasta.

vanhassa olemuksessa ja uudessa kuoressa

Kotiinsa on lähtenyt jo kauan sitten kuvissa vilahtanut sohva. Uusi puku, uudet sisälmykset sekä uusi divaaniosa - ja johan muuttui olemus aivan erilaiseksi.

On ihana huomata, että omat unelmat alkavat elää. Nyt teen sitä mitä toivon saavani tehdä. Asiakkaat ovat alkaneet löytää tiensä luokseni ja töitä tulee lisää tasaiseen tahtiin. Se on aivan mahtavaa! Ja kaiken kukkuraksi ulkona kevät tekee tuloaan voimalla - multa alkaa haista ja tennarikelit vaanivat nurkan takana.

Hihii - viettäkää ihania päiviä ja muistakaa nauraa paljon!

KAUKOKAIPUUTA

2009-03-08T12:26:00.000-07:00

Olen viettänyt aikaa kuvakasojen äärellä, hihittänyt ja hämmästellyt, nauranut ja kummastellut. Tehtyä retkeä - häämatkaamme, joka alkoi Intian Delhistä ja päättyi neljä kuukautta myöhemmin Bangkokiin. Liikkeelle lähdettiin vailla päämäärää, rinkat selässä, päivä kerrallaan katsastellen. Ajatuksena edetä kiireettä ja katsoa mitä eteen tulee.

Ja tulihan sitä - niin paljon ihmetystä, naurua ja mahtavia ihmisiä. Itkua ja hammastenkiristystä, hikeä ja huimausta. Paskahalvauksia juna- ja bussimatkoilla, kieroilua ja kusetusyrityksiä. Ihania kiireettömiä aamiaisia, upeita joogatunteja meren äärellä, äärimmäistä ystävällisyyttä ja pyyteetöntä auttamista.

Kiireetöntä aikaa. Itsensä kanssa. Ja kaksin.

Kekkereitä, vauvoja ja sohvia

2009-03-03T12:05:00.000-08:00

Jopas se on taas aika vierähtänyt - sattuu ja tapahtuu niin vauhdilla, ettei kaikkea mitä tahtoisi oikein meinaa millään ehtiä tekemään. Siksipä myös kirjoittelu on jäänyt vähemmälle. Verstaalla on vietetty avajaisia, joissa naurunremakka, hyväntuulisuus ja ihmisten vilpitön halu viedä Vanhan Viehätystä maailmankartalle teki illasta ikimuistettavan. Ja mikäli vieraiden viihtyvyys jotain osviittaa tulevasta vetovoimasta kertoo - se tulee olemaan uskomatonta. Nimittäin emäntä väsyi viimein niin, että piti jo kysellä lopulta porukalta jotta "moneltako olisitta kotona jos nyt lähtisitte...?" Kello löi jo aamuviittä kun viimeiset juhlijat lähtivät köpsyttelemään kotejaan kohti.

Sisko on myös ehtinyt synnyttää, samalla musta tuli kolminkertainen täti. Kova hinku olisi pienokaista mennä morjestamaan, mutta välimatka on niin armoton. Täytynee vielä odottaa hetki, ennenkuin voi pohjoiseen singahtaa.

Verhoilurintamalla on tällä haavaa työn alla kaksi osainen sohva, joka muuntuu melkoisesti. Tuo kuvassa oleva osa säilyttää muotonsa, mutta tyynyt uusitaan ja päälikangas vaihdetaan uuteen. Toisesta osasta poistetaan selkänoja ja siitä rakennetaan divaani. Kehikko on jo kasassa ja nyt se odottelee pohjavöiden laittoa ja uusia pehmusteita.

Sohva on kulkeutunut asiakkaan mukana jo pitkään ja verhoilu on ajan saatossa muuttunut melkoisesti. Nyt perheen isäntä olisi toivonut uutta sohvaa, mutta emäntä tykkää tästä niin kovasti. Siispä päädyttiin ratkaisuun, jossa vanha sohva saa uutta muotoa tuon divaanin ansiosta ja molemmat osapuolet saavat jotain haluamaansa.

Ens lauantaina verstaalla on avoimet ovet, joten jos olet hollilla - tuu kurkkaamaan mitä siellä tapahtuu. Lupaan keitellä sumpit tai teet.

ELÄMÄN KOKO KIRJO

2009-02-20T10:49:00.000-08:00

Täällä eletään jännittäviä aikoja - siskollani on laskettu aika huomenna. Saas nähdä tuleeko lähtö laitokselle vai haluaako pikkunen vielä vaan jatkaa köllöttelyä mahan uumenissa.
Jännitystä on ollut ilmoilla myös tulevien töiden suhteen - mielialat heittelehtii niin kovasti. Useimmiten usko siihen että töitä riittää on kova, mutta aika ajoin mielen oikukas voima meinaa olla liian vahva ja olen jo menossa katsastamaan työkkärin sivuilta itelleni vakaan työn ja säännölliset tulot.

Mutta, mulla on kyllä aivan mielettömän kiva työympäristö nyt, viihdyn mainiosti. Vieressä näkymää verstaalta - "asiakasosiosta", jossa voi kattella kankaita ja ihmetellä maailmanmenoa muutenkin, jos niin mieli tekee tehdä.

Tänään sain ilokseni muutaman uuden projektin ja viikon mittaan muutama työ on valmistunutkin. Viimeisimpänä vanhan heinäkoneen penkki, johon laitettiin vähän pehmuketta ja pintaan keinonahkaa, jotta ei persukselle ole niin kovat paikat kun konetta kesällä aletaan taas ajella. Hauskaa, että täälläkin vielä viljellään, vaikka ollaankin niin etelässä!

Viikolla verstaalla vieraili myös yksi kollega - verhoilija Seikku Nastolasta. Sain ihanan uuden verstaan tarvepaketin joustimineen ja kangasmalleineen - Kiitos Seikku, toivottavasti olet löytänyt tiesi myös tänne blogiin uuteen osoitteeseen!

Ohhoh, nyt alko naapurissa melkonen mylläkkä - tää on kyllä tällasen tiiviistiasumisen huonoja puolia. Mä olen vielä sellanen herkistelijä, että aina kun tuolta seinän takaa alkaa kuulua huutoa ja pauketta, pahotan mieleni oikein huolella. Miten jotkut vaan jaksaa riidellä kokoajan? Aivan kamalaa energian tuhlausta ja elämän ohi lipumista. Onneksi meillä on hyvät stereot - musiikki pelastaa mut toisiin maailmoihin, jotta ei tatte tuota mäiskettä kuulla. Musiikki on kyllä muutenkin aivan valtava voimavara. Ihaninta on viettää päivää stereoiden ääressä levypinojen vieressä, soittaa juuri se kappale joka sillä hetkellä tekee mieli kuulla ja taas soivan biisin aikana etsiä seuraava uusi pläjäys soitettavaksi. Musiikin avulla voi niin helposti liikkua paikasta toiseen ja kuinka upeasti se tulkitsee mielialoja. Oon huomannu, että mulla on selkeitä vuodenaikalevyjä - joitakin kuuntelen vain syksyisin, joitakin vain kesällä.

Aaah - nyt aionkin köllähtää sohvalle ja laittaa soimaan emma salokoskea. Letkeetä viikonloppua myös sulle!

KAIKKI ROINA KÄYTTÖÖN

2009-02-16T11:58:00.000-08:00

Meillä on hiiriä metsästävä koira. Oon luullu et kissat on niitä, jotka tykkää viiksekkäistä vipeltäjistä, mutta meitin koira painaa kuono syvällä maassa kaivaen hiirenkoloja. Äsken se sai yhden kiinni - ja söi sen! Tänään Nala pääsi myös katsastamaan verstaalle. Siellä onkin tapahtunu taas ilmeen muutosta - viikonloppuna vanhoista ikkunanpokista rakennettu seinä sai aamulla ihanan aurinkokylvyn.

Hevonen valmistui viime viikolla ja innostuksissani tein toisenkin, kun hyllyssä oli juuri sopivat ylijäämäpalat vaahtomuovia.

Tällä haavaa työn alla on muutamat pikkutuolit, päälikangasta odottavaa pikkukeinu ja yksityiskotiin tuleva sisustuksen uudistus. Oma mummolan vintin helmikin on saanut lakkapinnan käsinojiin ja jalaksiin ja nyt pääsee taas keinumaan vanhassa komistuksessa.

Olen myös käyttänyt kaikki ylimääräiset kankaanpalat, rimat ja styroksipohjat valmistamalla niistä sisustustauluja. Verstas on täynnä vanhoja ikkunanpokia, joista on tulossa liitutauluja, peilejä ja mitä mistäkin. Kierrätys kunniaan siis - en oikein aina tajua, jotta miksi pitäisi ostaa uuden uutukaista. Maailma on täynnä tavaraa ja vanhasta saa kunnostamalla aivan uudenveroista. Ja mitä ihania tarinoita elämää nähneet tavarat kätkevätkään sisäänsä! Tässä yksi syy, miksi halusin perustaa verhoomon - toivoisin voivani edesauttaa vanhan voittokulkua, pelastaa naurut ja itkut nähneet huonekalut takaisin elämään ja ehkäpä jopa hieman vähentää tavarataakkaa, johon maailma meinaa hukkua…

Ihanaa viikkoa teille arvokkaat!

MATERIAALIEN HURMAA

2009-02-03T11:56:00.000-08:00

Asiat alkaa sutviutua. Hommat menee eteenpäin hiljalleen ja omalla painollaan, kerrankin olen malttanut olla kärsivällinen! Kävin tyhjentämässä loputkin eläkkeelle jääneen verhoilijan varastoista, ja nyt on kaapit täynnä nupeja, nauloja, neppareita ja vetoketjuja. Löytyy koristenauhona ja -nauloja, vanuja ja fyllinkejä sekä hurjia kankaita. Sain osakseni melkoista myhistelyä, kun suunnittelin tekeväni vanhasta sinapinkeltaisesta vakosametista itselleni mekon…

Verstas on nyt oikeasti verstas, mainokset ja käyntikortit on tulleet painosta ja ulkoseinässä komeilee uusi uljas verhoomo Vanhan Viehätys kyltti. Jihaa - nyt voi sitten taas keskittyä oikeasti verhoiluun.

Viimeisin työ sillä saralla on ollut sänkytuolin verhoilu. Tuolista saa 80cm leveän sängyn kun istuimen kääntää alaspäin, kunnon vanhan ajan vuodesohva siis! Kulunut raidallinen kuosi sai väistyä uuden pinkin ihastuksen tieltä ja saipa sisuskin uutta täytettä perien pehmukkeiksi.

Huomenna aion tehdä hevosen. Luit oikein - hevosen. Kattotaas millanen siitä syntyy, lupaan laittaa kuvia kunhan sille on saatu suitset niskaan.

MIELEN JA KROPAN LIIKKEITÄ

2009-01-27T11:55:00.000-08:00

Verhoilijan alku käväisi viime viikolla pohjoisessa ja sai vallattoman hiihtopureman. Kotona odotti mainio yllätys, nimittäin täälläkin voi hiitää!!! Nyt en meinaa malttaa pysyä poissa ladulta, joka kulkee 100 metrin päässä takapihastamme. Kunto vain on päässyt rapistumaan niin huonoksi, että kroppa ei meinaa jaksaa mielen mukana. Eilen illalla mieheni kysyi tuliko mulla paska housuun kun kävelen niin oudosti… Heh, neito hiukan jumissa!

Verstaalle töitä lipuu verkkaisesti, ei kiirettä - vielä! Niin täytyy uskoa. Tänään juuri mietin, että olispa kyllä aika mahtavaa, jos tällä hommalla itsensä elättäisi. Saisi oikeasti tehdä sitä mitä haluaa ja määrittää itse työaikansa, kuunnella hyvää groovea ja hihitellä just niin paljon kun huvittaa. Kun uskoo hyvään, hyviä asioita tapahtuu ja kun uskaltaa heittäytyä elon vietäväksi, se kyllä kannattelee. Helppoa teoriassa, mutta entäs käytännön toteutus! Jotain ihan muuta… ainakin liian usein.

Ette muuten usko mitä tapahtui eilen - sain tuliaisina neljä pulloa julmustia! Juu-u, joku tiesi että tykkään siitä! Mieheni äidin sisko oli roudannut pullot vartavasten Ruotsista, jotta meikäläinen saisi nautiskella lisää jälkijouluisia makuja. Hih - elo tosiaan on täynnä yllätyksiä!

ILMOILLA IHANIA YLLÄTYKSIÄ

2009-01-14T11:54:00.000-08:00

Päivät surraa vauhdilla ja verstas alkaa muokkautua työpaikaksi. Naapurissa konttuuria pitävä kirjanpitäjäni on visiteerannut luonani päivittäin, ja tänään hän tokaisi: “tästä tulee aika villi mesta!”. Hih, kuulosti kivalta.

Sain maanantaina mahtavan yllärin kun kävin morjestamassa erästä eläkkeelle jäävää verhoilijaa. Poistuin paikalta farmariautollinen täynnä kangasmalleja! Aivan mahtavaa! Nyt olen pari iltapäivää ihmetellyt mihin kaikkialle niitä tungen, jotta olisivat näkysällä ja helposti saatavilla. Samalla keikalla sain myös ihanan vanhan ison kankaiden leikkuupöydän, joka huokuu tarinoita ja ajan patinaa.

Niin ne asiat sutviutuu, eteenpäin mennään pikkuhiljaa. Eniten jännittää tuleeko niitä asiakkaita oikeasti, miten ne löytää minut ja miten minä löydän heidät. Mutta ei auta kun uskoa, että hyvä tästä tulee! Jännittää silti!

KIERRÄTYSSOHVIA

2009-01-06T11:52:00.000-08:00

Lomailut ja juhlat alkaa olla ohi, mutta suklaa ja muut herkut meinaa vielä kolkutella mielen syövereitä - “josko vielä pari kovehtia saisi!” huutaa sisin. Mutta maha alkaa näyttää siltä, että on parempi lopettaa hyvän sään aikana. Mahtava herkkuylläri odotti vanhempieni luona, jotka palasivat jouluretkeltä Lapista - siskoni oli lähettänyt mulle pari pulloa ihanista ihaninta joulujuomaa eli ruotsalaista julmustia!

Pohjoisen jouluissa julmustin haku on jo miltei samanlainen traditio kuin joulukuusen hankinta. Eli ruotsin puolelle on köröteltävä, vaikka sieltä ei mitään muuta tarvittaisiinkaan kuin tuota makoisaa juomien helmeä. Nyt ollaan sitten vietetty jälkijoulua musti pullojen kera.

Pyhien tuoksinnassa on myös lavasohvat löytäneet tiensä kotiin uuteen toimistoon.

Oleskelutilan sohvat saivat selkänojikseen muhkeat irtotyynyt.

Sohvapöytä syntyi kaapelikelasta ja lasikannesta.

Käytävä täyttyi erikokoisista ja -värisistä tauluista

ja neuvotteluhuone sai uuden turkoosin seinän ja muhkean sohvan.

Verstaalla alkaa olla taas tilaa uusille kujeille. Siellä seinät ovat saaneet uutta väriä ja edessä on erilaisia kokeellisia virittelyjä. Huomenna kokeillaan kuinka luonnistuu oven verhoilu.

Nyt nokkaan tuoksuu niin hyvä lohisopan tuoksu, jotta on aivan pakko pyyhältää maistamaan kokin tekeleitä.Ihanaa vuotta teille, paljon naurua ja ilakointia päiviinne!

KUORMALAVOJA JA JOULUN TUNNELMAA

2008-12-23T11:51:00.000-08:00

Jopas se on aika viilettänyt vauhdilla, kirjoittaminen on jäänyt unholaan pitkäksi toviksi. Verstaalla on ollut hulinaa - hieman erilaista kuin yleensä, nyt on rakennettu uutta. Kaikki alkoi kasasta rimoja, kuormalavoja ja vaahtomuoveja. Rimoista muovautui sahaamisen, liimaamisen ja ruuvaamisen jälkeen kehyksiä, joihin sitten nidoin kangasta ja kas, kasa tauluja odottaa nyt paikalleen ripustamista. Alla yksi isoimmista tauluista odottaa omaan paikkaansa pääsyä.

Sohvaprojektin ensimmäinen vaihe oli kaventaa kuormalavat oikean kokoisiksi, sitten hiomista, vahaamista, vaahtomuovin leikkaamista ja liimaamista ja tietty kankaiden ompelua. Monta epäilevää katsetta sain, kun selitin millainen lopputulos olisi tarkoitus tehdä, mutta työn edetessä on moni havahtunut ajatukseen, että näistähän saattaakin tulla jotakin. No, voiko moittia, kun alussa koko homma näytti tältä:

Alla osa palikoista miltei valmiina - eli jotakin tämän suuntaista on tulossa, kunhan kaikki on kasassa.

Nyt on kuitenkin hanskat tältä haavaa naulassa ja joulun lekottelut edessä. Vauhti on ollut melkoinen ja sen innoittamana siivosin vielä kotonakin, kaivoin esille kynttilät ja lyhdyt, istutin hyasintit ja rymsteerasin huushollia vähän muutenkin vain ihan huvin vuoksi. Seinälle päätyi fuky lady, joka isossa afrossaan jaksaa hyvmyilyttää aina vaan. Ja löytyipä kätköistä myös muinoin lusikoista ja muffinssivuoista väännetty tuikkulyhtykin, joka sai seurakseen ihanan tuoksuhelmen.

Wirvatuli toivottaa kaikille ihanille arvokkaille leppoisaa joulunaikaa, kuusentuoksua, piparinmakuja ja kynttilänvaloa!

TAKAISIN KOTIIN

2008-11-30T11:49:00.000-08:00

Verstaalla on ollut tyhjennyspäivät. Turrikat valmstuivat ja paksun karvan alta kuoriutui aika mahtavat ihastukset. Koko paketti meni uusiksi - vanerit putsattiin mäntysuopavedellä, päälle uudet vaahtomuovit ja vanut ja viimeiseksi kruunuksi ihana pinkki-ruskea komistus. Näillä eväillä elo sujuu helposti seuraavat parikymmentä vuotta - ellei nykyinen emäntä sitä ennen keksi sisustaa asuntoaan uudella värityksellä…

tästä lähdettiin liikkeelle karvojen poiston jälkeen,

ja tähän päädyttiin

Myös sohvakalusto lähti takaisin kotiin. Ulkomuoto muuttui melkoisesti uuden kankaan myötä - nyt kelpaa taas istuskella glögiä siemaillen ja takkatulta ihastellen. Kaluston matka jatkuu helposti vielä seuraavalle sukupolvellekin.

Seuraavaksi itsellä on edessä erään toimiston sisustuksen suunnittelu. Kivaa - pääsee ihmettelemään maaleja, tapetteja, sisustustarroja, kankaita ja kasveja. Vähän erilaista vaihteeksi. Edessä on myös oman tilan rymsteeraus - sillä vuokrasopimus alkaa huomenna. Siitä on tulossa paikka nimeltä ihana. Verhoomon lisäksi tilaan tulee puoti, jossa myyn ylimääräisiä, joka puolelle kertyneitä vanhoja komistuksia sekä ihania tavaroita sisustukseen. Toivotaan että aika riittää kaikkeen, jotta saamme paikan pian pörräämään kunnolla!

TUPAKKAA JA TURINOINTIA

2008-11-24T11:48:00.000-08:00

Karvaturrikat saapuivat toissapäivänä ja olihan taas melkoista hajujen sinfoniaa! Voin vain kuvitella kuinka joku Pentti tai Pirjo on istunut tuoleissa, katsellut levyraatia, ja polttanut tupakkaa pari erää perä perää - koko verstsas lemusi röökille kun poistin karvat tuoleista. Työkaverini oli sitä mieltä, että lattialla lojuneet karvat olivat lähdössä liikkeelle itsekseen, sen verran hurjan näköisiä olivat.

Haju oli niin pinttynyt pehmukkeina olleisiin vaahtomuoveihin, että päädyimme vaihtamaan nekin, sillä nykyinen omistaja ei tupakkaan koske. Kissimirrit olivat kyllä kuulemma olleet tyytyväisiä karvoihin ja hajuihin - saapa nähdä mitä ne tuumaavat uudesta kuosista. Minä ainakin olen aivan viehtynyt, kuvia uudesta lookista seuraa tuonnempana. Alla ihanuudet alkuperäisessä komeudessaan.

Ajattelimme tehdä eräälle ystävällemme pienen killerin ja ommella hälle joululahjaksi karvoista taljan. Jopa olisi mukava köllötellä takan ääressä ja siemailla glögiä… No, se ajatus jäi ja seuraavana mieliin sukeutui ajatus karvojen heittämisestä parkkipaikalla jonkun auton alle, sillä paikoin ne muistuttivat erehdyttävästi supikoiran tassua tai rusakon häntää. Sekin idea jäi kyllä toteuttamatta ja tällä kertaa kaikki puretut osat menivät roskiin - yleensä kierrätän kaiken mahdollisen, muttä tästä hajusyöpöstä ei kerta kaikkiaan voinut enää tehdä kukkaroita eikä kännykkäpusseja, säärystimistä puhumattakaan.

Ihania päiviä sinne missä oletkin, palataanpa taas uusin kujein ensi kerralla!

2008-11-19T11:46:00.000-08:00

Kylläpäs on aikaa vierähtänyt viime kirjoituksesta - tekniikka ei todellakaan ole ollut meidän perheelle armollinen. Jo toinen kone hajosi käsiin ja nyt on jo kaivettu esiin ikivanha räppänä, jotta pysyttäisiin edes hieman vauhdissa mukana.

Yritys on nyt perustettu! Aika mahtava tunne, vaikkakin välistä tuntuu ettei sitä oikein ole edes ehtinyt ymmärtämään kun on niin paljon hoidettavia asioita. Toisinaan tulee mieleen ajatus, jotta olisihan se helppoa mennä työpaikalle, tehdä hommat ja jättää kaikki taakseen kun ovesta poistuu. Mutta sitten taas joka päiviä hihittelen itsekseni, kun saan häärätä vanhojen ihanuuksien kimpussa ja itse määrittää omat työaikani.

Täältä hiljaiselon aikana hajuhernevuodesohva on valmistunut ja lähtenyt hajuttomana maailmalle - saikin seurakseen 50-luvun kodin lamppuineen ja valaisimineen, varmasti ihana paikka sohvavanhukselle viettää eläkepäiviään.

Tällä hetkellä työn alla on seuraava pariskunta ja kuuluupa samaan sakkiin myös sohvakin.

Huomenna saan käsiini kaksi aivan kauhistuttavaa karvaturilasta - odottakaahan vaan kun näette kuvat. Kuinka joku onkin keksinyt päälystää tuolit matolla???

MUMMOLAN VINTIN HELMI

2008-10-23T11:45:00.000-07:00

Tänään loppui yrittäjäkurssi ja nyt pitäisi sitten olla valmis aloittamaan oma toiminta. Mielialat heilahtelee laidasta laitaan, itse verhoilu on vaan niin hurjan antoisaa, mutta kaikki muu siinä ympärillä tuntuu välistä niin helvetin hankalalta. Kirjanpitäjän valinta, nettisivujen teko, markkinoinnin suunnittelu… lista on loputon. Mutta kaipa se niin vain on, ettei missään hommasa ole vain ihanuutta ja iloa, pitää olla paskaa ja perämoottoreitakin aina välillä.

Aiemmin aloitettu sohvan verhoilu jämähti jäihin kankaan toimituksen vuoksi. Hajusyöpöt on roudattu roskiin ja otin pitkän tauon jälkeen käsittelyyn mummolan vintistä löytyneen helmen. Vanhus oli menettänyt muotonsa täysin ja aloitin kunnostuksen tekemällä tuolin sisällä olleet puuosat kokonaan uusiksi joskus pari vuotta sitten. Nyt oli aika laittaa verhoiu kuntoon ja kylläpä taas kelpaa jousia kulutella persuksen jos toisenkin. Vielä täytyy lakata käsinojat ja jalakset ennen varsinaista keinumista, tähän asti on päästy tässä vaiheessa.

VANHOJA HAJUJA

2008-10-21T11:42:00.000-07:00

Teknikkalla on tapana oikkuilla juuri silloin kun sitä tuntuisi eniten tarvitsevan. Niinpä nytkin, kun liuta puhtaaksi kirjoitettavia juttuja odottaa vuoroaan ja minun kone tekee tenän. Se käynnistyy muttei käynnistä ohjelmia, ruutu pysyy mustana ja meikäläisen verenpainen senkun kohoaa. Onneksi sain toisen koneen lainaan, jottei tarvitse otsasuonta sentään kokonaan pullauttaa…

Viikonlopun kirppiskierros oli laiha, mutta tarttuipa käteen iki-ihana Kirsi Kunnaksen Hanhiemon iloinen lipas. Aivan mahtavia kuvia ja loruja kannesta kanteen.

Verhoilurintamalla alkoi uusi projekti - 50-luvun vuodesohvan kunnostus. Ai mikä karmaiseva haju vanhoista flokkipatjoista lehahti ilmoille kun avasin päälisenä olleen mummolasta tutun patjaraitakankaan. Istuimen jouset sidottiin uuteen uskoon, täytteeksi uutta puulastua ja huomena uusi kangas päälle, mikäli saan sen käsiini. Hiukan epäilyttää, joten saattaa olla että homma venähtää.

Aurinkoa sinulle arvokas!

2008-10-06T11:34:00.000-07:00

Verhoilu on vienyt sydämeni. En malta olla erossa tuoleista ja sohvista - rikkinäisistä, kuluneista, rähjäisistä ihanuuksista. Silmissäni välketii ilo kun bongaan vanhan räjähtäneen yksilön roskalavalta ja näen sen mielessäni uudessa kukoistuksessaan. Nyt harrastus on muuttumassa ihan oikeaksi työksi - olen perustamassa verhoomoa. Hiukan hurjistuttaa, hiukan hämmentää ja enimmäkseen kihelmöittää. Voiko olla mahdollista, että saan tehdä työkseni juuri sitä mistä nautin niin kovin paljon? Se kuulostaa uskomattomalta! Aika, näyttää kuinka neidon käy, monta asiaa on vielä kesken, mutta ilolla mennään eteenpäin.

Viimeisin viehättävä vanha sai uuden kuoren ja elämä jatkuu taas monta vuotta uudessa kukoistuksessa.